Kollektiivirangaistus: reilua vai farssi?

Koulujen kollektiivisten rangaistusten kieltämistä vaaditaan yhä useammin kaikissa osavaltioissa ja alueilla.

Kollektiivirangaistus on kurinpitomenetelmä, jossa koko luokka joutuu kärsimään yhden oppilaan huonosta käytöksestä. Käytäntö lopetettiin Tasmaniassa sen jälkeen, kun Devonportin vanhempi valitti osavaltion opetusministeriölle.

Vanhempi vaati, että muut osavaltiot ja territoriot seuraisivat Tasmanian esimerkkiä ja rajoittaisivat kollektiivista rangaistusta luokkahuoneissa.

Tohtori Jonathon Sargeant, inklusiivisen kasvatuksen ja luokkahuoneen hallinnan vanhempi luennoitsija Australian katolisessa yliopistossa (Australian Catholic University (ACU)), sanoi, että joukkorangaistukset voivat itse asiassa aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin mitä niillä on tarkoitus.

”Kollektiivinen rankaiseminen voi viestiä opettajan tyytymättömyydestä tiettyjen yksilöiden käytökseen, mutta ennaltaehkäisevänä tekniikkana sen vaikutus on rajallinen”, tohtori Sargeant kertoi The Educatorille.

”Vaikka lain ja järjestyksen mukainen näkemys oikeudenmukaisuudesta, jonka mukaan kaikkien pitäisi saada samanarvoisesti, on yksinkertainen ymmärtää, kielteiset sosiaaliset seuraukset voivat olla kauaskantoisia.”

Hänen mukaansa opettajat, jotka eivät ole alun perin riittävän hyvin valmistautuneet käyttäytymisen hallinnan osa-alueeseen, voivat harjoittaa menetelmiä, joilla on enemmän tekemistä häiriöiden tukahduttamisen kanssa kuin sen kanssa, että lapsia opetetaan kommunikoimaan toiveistaan ja tarpeistaan sosiaalisesti turvallisemmilla tavoilla.

”Opettajien on tärkeää tehdä tarkoituksellinen suunnitelma toimia ja ajatella tavoilla, jotka perustuvat PBS:n kaltaisiin hyviin interventiokäytäntöihin sen sijaan, että he reagoivat vihaan tai turhautuneisuuteen, jota he saattavat tuntea ’sillä hetkellä'”, tohtori Sargeant sanoi.”

”Käyttäytymishäiriöiden ennaltaehkäisyn ja vankan tunneterveyden tukemisen on oltava jokaisen kouluohjelman tavoite.”

Berwick Lodgen peruskoulun rehtori Henry Grossek haukkui ajatuksen kollektiivisesta rangaistuksesta ”haitalliseksi”.

”Oppilaana vihasin sitä, ja se harvoin toimi. Laajentakaa se aikuisyhteiskuntaan, ja mikä olisi lopputulos?” Grossek sanoi The Educatorille.

Grossek viittasi ylinopeutta ajavan kuljettajan matkustajiin yhtenä esimerkkinä.

”Jos auton kuljettaja ajaa ylinopeutta ja poliisi saa hänet kiinni, pitäisikö meidän rangaista muodollisesti myös matkustajia pelkästään assosiaation perusteella?” hän kysyi.

Grossek sanoi, että opettajat unohtavat joskus asettua oppilaiden asemaan, koska he irrottautuvat lapsena olemisen kokemuksesta.

”Opettajina ja johtajina meidän ei pitäisi koskaan unohtaa, millaista oli olla oppilas, ja sitä kutsutaan korkeatasoiseksi tunneälyksi”, hän sanoi.

”Parhaalla tahdollamme kasvattajat pitävät lapsia loogisina aikuisina ja kypsempinä kuin mitä he todellisuudessa ovat, ja meistä tulee kärsimättömiä, mutta lapset ovat lapsia erittäin hyvästä syystä, ja se on se, että he oppivat – aivan kuten mekin.”

Grossekin mukaan kollektiivinen rankaiseminen voi vahingoittaa oppilaiden käsitystä opettajista, vaikka opettajien pitäisi pyrkiä edistämään tätä käsitystä.

”Oppilaat eivät pidä ryhmärangaistusta oikeudenmukaisena, joten opettajat, jotka harjoittavat tätä käytäntöä, tekevät itse asiassa päinvastaista suhteiden rakentamisessa lapsiin kuin mitä heidän pitäisi tehdä, eli pyrkiä rakentamaan myönteistä suhdetta”, hän sanoi.

New-Sewtonesin opetusministeriön tiedottaja sanoi, että ryhmärangaistuskäytäntö ”ei ole sopusoinnussa ministeriön toimintalinjojen kanssa, eikä se ole linjassa nykyaikaisten kasvatusopillisten näkökulmien kanssa, jotka koskevat oppilaiden käyttäytymisen hallintaa tai tukemista kouluopetuskontekstissa”.

”Department’s Student Discipline in Government Schools Policy edellyttää, että osavaltion julkiset koulut sisällyttävät koko kouluun strategioita ja käytäntöjä, joilla edistetään oppilaiden myönteistä käyttäytymistä, sekä erityisiä strategioita, joilla ylläpidetään kunnioituksen ilmapiiriä”, tiedottaja kertoi The Educatorille.

”Hyvän kurin ja myönteisen koulu- ja luokkahuoneilmapiirin ylläpito edellyttää huomion kiinnittämistä moniin tekijöihin, mukaan luettuna kunnioittamisen, oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden huomioon ottaminen”. Ministeriö tukee strategioita ja käytäntöjä, jotka heijastavat näitä tärkeitä arvoja.”
The Educatorille toimittamassaan lausunnossa Etelä-Australian opetusministeriö totesi, että ”julkisten koulujen toimintaperiaatteiden ja säädösten mukaan opettajien on otettava huomioon kunkin lapsen yksilölliset olosuhteet reagoidessaan käyttäytymiseen”.

Queenslandin opetusministeriön tiedottaja sanoi, että luokkahuoneen hallintaa koskevat päätökset ovat ”luokanopettajien päätettävissä, ja ne heijastavat oppilaiden vastuullisen käyttäytymisen suunnitelmassa (Responsible Behaviour Plan for Students) esitettyjä normeja ja reaktioita”.

”Päätös kollektiivisten rangaistusten käyttämisestä luokissa Queenslandin osavaltion kouluissa riippuu luokanopettajan ammatillisesta harkinnasta, joka on merkityksellinen tietyssä tilanteessa”, tiedottaja kertoi The Educatorille.

”Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia, joilla on tietoa ja asiantuntemusta, jotta he voivat tehdä arvioita tehokkaasta luokkahuoneen hallinnasta, räätälöidyistä yksilöllisistä tarpeista ja eriytetystä opetuksesta.”

Länsi-Australian opetusministeriön tiedottaja sanoi, että ”jokaisella julkisella koululla on oma käyttäytymisenhallintapolitiikkansa, ja siinä asetetaan odotuksia oppilaiden myönteiselle käyttäytymiselle”.

”Tukea annetaan aina yksittäisille oppilaille, jotka saattavat sitä tarvita”, tiedottaja sanoi.

Mitä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.