Kloriitti, laajalle levinnyt kerrossilikaattimineraalien ryhmä, jota esiintyy sekä makroskooppisen pieninä että savenlaatuisina; ne ovat vesipitoisia alumiinisilikaatteja, joissa on yleensä magnesiumia ja rautaa. Nimi, joka tulee kreikan kielen sanasta ”vihreä”, viittaa kloriitin tyypilliseen väriin. Kloriiteilla on samanlainen silikaattikerrosrakenne kuin mikeillä, joiden koostumus on lähellä (Mg,Fe,Al)3 (Si,Al)4O10(OH)2, ja niissä on brucitelin kaltaisia välikerroksia, joiden koostumus on lähellä (Mg,Fe,Al)3(OH)6:ta. Kokonaiskoostumus on tällöin (Mg,Fe,Al)6 (Si,Al)4O10(OH)8. Vanhemmassa kirjallisuudessa esiintyviä lukuisia nimityksiä kloriiteista, joiden kemiallisessa koostumuksessa on pieniä vaihteluita, ei enää käytetä. Hyväksytyt nimet ovat: klinokloori (Mg-rikas kloriitti), kamosiitti (Fe-rikas), nimiitti (Ni-rikas) ja pennantiitti (Mn-rikas). Koostumusvaihteluiden ilmaisemiseen käytetään adjektiivimodifikaattoreita. Cookeiitti (jossa alumiini on korvattu litiumilla) kuuluu myös kloriittiryhmään.
B.M. Shaub
Klororiitit esiintyvät tyypillisesti muiden mineraalien muuttumistuotteina. Ne ovat yleisiä kallioperän muodostavia mineraaleja klastisissa sedimenteissä ja hydrotermisesti muuttuneissa magmakivissä; kloriitit ovat laajalle levinneitä ja tärkeitä ainesosia sellaisissa metamorfisissa kivilajeissa kuin viherkiteissä tai kloriittiliuskeissa. Yksityiskohtainen rakenne ja fysikaaliset ominaisuudet, ks. savimineraali (taulukko).