”Ennaltaehkäisy on parempi kuin reagointi”, Hedge sanoo. ”Näitä asioita ei kannata miettiä vasta, kun sattuu.”
Monet työpaikkavammat johtuvat putoamisista, laitteiden kanssa törmäämisestä tai raskaista nostoista. Toiset ovat minun kaltaisiani – seurausta toistuvista liikkeistä, jotka voivat kohdistua niskaan, hartioihin, kyynärpäihin, ranteisiin tai käsiin. Karpaalitunneli-oireyhtymä on tunnettu vaiva, mutta on paljon muitakin tapoja vahingoittaa yläraajoja.
Työskentely on salakavala uhka. Jokainen näppäimistön napautus tuntuu pieneltä, mutta kirjoittaminen keskimääräisellä tahdilla – noin 6 000 näppäinpainallusta tunnissa, kerrottuna seitsemällä tunnilla joka päivä viiden päivän ajan – lisää yli 20 tonnia voimaa, jota sormesi joutuvat käsittelemään työviikon aikana, Hedge sanoo.
”Kumulatiivisesti pienet voimamäärät lisäävät kehoon kohdistuvia isoja voimamääriä”, Hedge sanoo.”
Työntäyteisen venytykseni aikana kotonani tehtiin rakennustöitä.” Näin on. Niinpä työskentelin viikkojen ajan pääasiassa kahviloissa, coworking-tiloissa ja muissa paikoissa – ilman mukavaa toimistotuoliani tai ulkoista näppäimistöä ja näyttöä. Kannettavalla tietokoneellani kädet kallistuvat yleensä ylöspäin, ja tämä asento voimistaa dramaattisesti ranteisiin kohdistuvia voimia, Hedge sanoo.
Ajanmääräyspaineiden ahdistamana lihakseni olivat luultavasti myös kireät, mikä saa jänteet vetämään suuremmalla voimalla ja lisää todennäköisyyttä, että lyön liian kovaa näppäimistöä. Useimmat ihmiset käyttävät jo nyt neljä kertaa enemmän voimaa tietokoneen näppäimiin kuin olisi tarpeen, Hedge sanoo. Stressaantuneena meillä on taipumus lyödä näppäimiä kahdeksan kertaa kovempaa kuin olisi tarpeen.
Säännökset tarjoavat vain vähän apua. Maailmanlaajuisesti useat organisaatiot tarjoavat ohjeita ergonomisista työpisteasetuksista, mukaan lukien yksi standardi, jonka American National Standards Institute hyväksyi Yhdysvalloissa vuonna 2007. Human Factors and Ergonomics Society -järjestön julkaisema standardi, jonka nimi on ANSI/HFES-100, sisältää suosituksia valmistajille siitä, kuinka paljon painetta näppäimistön näppäinten tai hiiren painikkeiden painamisen tulisi vaatia.
Hedge sanoo, että ohjeiden noudattaminen ei kuitenkaan ole lakisääteistä. Standardit perustuvat mukavuuteen, eivät terveyteen. Ja koska ihmisiä on monen muotoisia ja kokoisia, ei ole mitään takeita siitä, että standardit olisivat ihanteellisia kaikille – vaikka yritykset asettaisivat ne etusijalle. Suurin osa näppäimistöistä on esimerkiksi suunniteltu miesten käsille, jolloin keskimääräisen naisen pienemmät kädet joutuvat tekemään 30 prosenttia enemmän työtä samojen kirjoitustehtävien aikana.
Kun yhä useammat ihmiset työskentelevät kotoa käsin, työperäiset vammat voivat lisääntyä, sanoo Raleigh’ssa sijaitsevan Pohjois-Carolinan osavaltionyliopiston ergonomiakeskuksen ergonomian asiantuntija Mirtha Perazza. Kaltaiseni freelancerit ovat omillaan työpisteiden järjestämisessä, ja sitä on vaikea tehdä oikein. Perazza näkee paljon ihmisiä, joilla on niskavaivoja, koska näytöt ovat liian alhaalla, tai olkapää- ja kyynärpäävaivoja, koska näppäimistöt ovat liian kaukana vartalosta.
Välttääkseen syytökset tiettyjen valmistajien suosimisesta Perazza ja Hedge eivät suosittele tiettyjä tuotteita. Perazza kehottaa kuitenkin investoimaan hyvään tuoliin, jossa on säädettävät ominaisuudet ja hyvä lannerangan tuki. Hän neuvoo myös käyttämään ulkoista näppäimistöä ja monitoria, jotta et kyyristele tai katso alaspäin.
Muut vinkit: Näytön yläreunan tulisi olla silmien korkeudella. Hartioiden tulisi olla rentoina, mutta Hedgen mukaan nivelten ei tarvitse olla 90 asteen kulmassa. Näppäimistöjen ja hiirien tulisi olla oikean kokoisia käsiin. Jaettu näppäimistömalli voi auttaa pitämään kädet neutraalissa asennossa. Perazzan mukaan oikean istuvuuden löytämiseksi kannattaa ehkä käydä tietokonekaupassa eikä tehdä ostoksia verkossa.
Yksi varoitus: Vältä luottamasta väitteisiin, joiden mukaan tuotteet ovat ”ergonomisia”. Termiä ei ole säännelty, eikä sertifiointiprosessia ole olemassa. ”Tällä hetkellä mitä tahansa voi sanoa ergonomiseksi”, Hedge sanoo. ”Se on yhtä hyödyllistä kuin sanoa, että jokin on vähärasvaista.”
Taukojen pitäminen ja liikkuminen päivän mittaan on myös tärkeää, kuten yhä useammat todisteet osoittavat. Eräässä hiljattain tehdyssä tutkimuksessa Hedge ja kollegansa tutkivat 100 amerikkalaista aikuista, jotka suorittivat 60 minuutin kirjoitustehtävän yhdessä kolmesta tilanteesta. Jotkut vain istuivat. Jotkut vain seisoivat. Kolmas ryhmä suoritti kaksi kierrosta sekamuotoista protokollaa: he istuivat 20 minuuttia, seisoivat kahdeksan minuuttia ja venyttelivät ja kävelivät kaksi minuuttia.
Tulokset, jotka on toimitettu, mutta joita ei ole vielä julkaistu, eivät osoittaneet eroja siinä, kuinka paljon konekirjoitustehtävää kukin ryhmä suoritti. Mutta ne, jotka vain istuivat, päätyivät 22 prosenttia enemmän henkiseen väsymykseen kuin muut ryhmät. Niillä, jotka vain istuivat tai vain seisoivat, oli 15 prosenttia enemmän fyysistä väsymystä kuin niillä, jotka tekivät molempia. Koko tunnin ajan seisominen lisäsi myös tuki- ja liikuntaelimistön epämukavuutta, kun taas niillä, jotka seisoivat ja istuivat, epämukavuus väheni 3 prosenttia. Intiassa tehdyssä tutkimuksessa saatiin samankaltaisia tuloksia.
Vaikka todisteet ovat liittäneet liiallisen istumisen sydänongelmiin, istuminen itsessään ei välttämättä ole huono asia, Hedge sanoo. Eikä seisominen ole vastaus kaikkiin ongelmiin – liika seisominen voi aiheuttaa muita vaivoja.
Tulokset viittaavat sen sijaan siihen, että paras strategia on vaihtaa asentoa päivän mittaan. Näin Hedge teki 30 minuutin puhelinkeskustelumme aikana. En olisi ikinä tiennyt, että hän oli liikkuvainen, mutta kun kysyin, hän kertoi, että hän oli aluksi seissyt ja kävellyt ja siirtynyt sitten aktiiviseen tuoliin, joka mahdollistaa liikkumisen istuessa. ”Vaihtelu on elämän mauste, kun kyse on kehosta”, hän sanoo. ”Sekoita sitä.”
Jos vaivoja ilmenee, Perazza suosittelee hakeutumaan lääkäriin. ”Mitä varhaisemmassa vaiheessa pääset puuttumaan asiaan”, hän sanoo, ”sitä todennäköisemmin käy ilmi, ettei sinulla ole vammaa.”
En ehtinyt tällä kertaa ennaltaehkäisyyn, mutta ryhdyn toimenpiteisiin tulevien vammojen torjumiseksi – liikun enemmän ja käytän tietokoneeni saneluominaisuutta kirjoittaakseni vähemmän. Suunnittelen selviäväni seuraavasta kiireisestä jaksosta ilman dramatiikkaa.