Kielletty kaupunki

Lastinen kaupunki, kiinaksi (Pinyin) Zijincheng tai (Wade-Gilesin romanisaatio) Tzu-chin-ch’eng, keisarillinen palatsikompleksi Pekingin (Pekingin) sydämessä, Kiinassa. Ming-dynastian Yongle-keisari rakennutti sen vuonna 1406, ja hovi valloitti sen ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 1420. Se sai nimensä siksi, että pääsy alueelle oli estetty useimmilta valtakunnan alamaisilta. Hallituksen virkailijat ja jopa keisarillinen perhe pääsivät sinne vain rajoitetusti; vain keisari saattoi mennä mihin tahansa osaan halutessaan. 178 hehtaarin (72 hehtaarin) kokoinen alue nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1987 tunnustuksena sen merkityksestä Kiinan vallan keskuksena viiden vuosisadan ajan sekä sen vertaansa vailla olevasta arkkitehtuurista ja sen nykyisestä roolista dynastisen taiteen ja historian palatsimuseona.

Britannica-tietokilpailu

Kansallispuistoja ja nähtävyyksiä koskeva tietokilpailu

Haluaisitko vierailla Yosemitessa, Eiffel-torniin tai Taj Mahaliin, kansallispuistot ja maamerkit toivottavat miljoonat kävijät tervetulleiksi joka vuosi. Tee tämä tietokilpailu nähdäksesi, kuinka paljon tiedät – ja oppiaksesi paljon kiehtovia faktoja ja historiaa!

Muuritetun kompleksin arkkitehtuuri noudattaa tiukasti perinteistä kiinalaista geomantista feng shui -käytäntöä. Kielletyn kaupungin ja koko Pekingin suuntaus noudattaa pohjois-eteläsuuntaista linjaa. Alueen sisällä kaikki tärkeimmät rakennukset, erityisesti pääakselin varrella olevat rakennukset, ovat etelään päin auringon kunnioittamiseksi. Rakennukset ja niiden väliset seremonialliset tilat on järjestetty siten, että ne antavat vaikutelman suuresta keisarillisesta vallasta ja vahvistavat samalla yksilön vähäpätöisyyttä. Tämä arkkitehtoninen konstituutio toteutuu pienimpiä yksityiskohtia myöten – rakennuksen suhteellista merkitystä ei voi arvioida vain sen korkeuden tai leveyden perusteella, vaan myös sen katon tyylin ja katon harjoilla istuvien hahmojen lukumäärän perusteella.

Huomionarvoisimpiin maamerkkeihin lukeutuvat Wu-portti (Meridiaaniportti), Korkeimman harmonian sali (Taihedian) ja Keisarillinen puutarha (Yuhuayuan). Wu-portti on mahtipontinen virallinen eteläinen sisäänkäynti Kiellettyyn kaupunkiin. Sen apusiivet, jotka sivuavat sisäänkäyntiä, ovat ojennetut kuin vartijaleijonan tai sfinksin etukäpälät. Portti on myös yksi rakennuskompleksin korkeimmista rakennuksista, sillä se on 38 metriä (125 jalkaa) korkea kattoharjanteeltaan. Yksi sen ensisijaisista tehtävistä oli toimia keisarillisten esiintymisten ja julistusten taustana. Wu-portin takana on suuri, 140 metriä (460 jalkaa) syvä ja 210 metriä (690 jalkaa) leveä sisäpiha, jonka läpi Kultainen joki (Golden Water River) virtaa kaaressa. Joen ylittää viisi samansuuntaista valkoista marmorisiltaa, jotka johtavat Korkeimman harmonian portille (Taihemen).

Korkeimman harmonian portin pohjoispuolella sijaitsee Ulkopiha, Kielletyn kaupungin sydän, jossa kolme tärkeintä hallintohuonetta seisoo kolmiportaisen marmoriterassin huipulla, josta avautuu näkymä valtavalle aukiolle. Alueen pinta-ala on noin seitsemän eekkeriä (kolme hehtaaria) – tarpeeksi tilaa kymmenille tuhansille alamaisille, jotka kunnioittavat keisaria. Tilan yläpuolella kohoaa Korkeimman harmonian sali, jossa keisarin valtaistuin seisoo. Tämä sali, jonka mitat ovat 64 x 37 metriä (210 x 122 jalkaa), on kompleksin suurin yksittäinen rakennus ja yksi korkeimmista (se on suunnilleen yhtä korkea kuin Wu-portti). Se oli keisarillisen hovin keskus. Pohjoispuolella, samalla kolminkertaisella terassilla, sijaitsevat keskeisen (tai täydellisen) harmonian sali (Zhonghedian) ja harmonian säilyttämisen sali (Baohedian), jotka ovat myös hallituksen toimintojen sijaintipaikkoja.

Hanki Britannica Premium -tilaus ja pääset käsiksi eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt

Kauempana pohjoisessa sijaitsee sisäpiha, joka sisältää kolme salia, jotka muodostivat keisarilliset asuintilat. Näiden palatsien vieressä, Kielletyn kaupungin pohjoisimmalla rajalla, on kolmen hehtaarin (1,2 hehtaarin) kokoinen keisarillinen puutarha, jonka orgaaninen muotoilu näyttää poikkeavan muun alueen jäykästä symmetriasta. Puutarha suunniteltiin keisarin rentoutumispaikaksi, jossa on mielikuvituksellisia puita, kalalammikoita, kukkapenkkejä ja veistoksia. Sen keskellä seisoo Keisarillisen rauhan sali (Qin’andian), daoistinen temppeli, jonne keisari vetäytyi mietiskelemään.

Kielletty kaupunki lakkasi olemasta Qingin (mantsujen) keisarillisen hallinnon kotipaikka Kiinan vallankumouksen myötä vuosina 1911-12. Vaikka osa muinaisista rakennuksista (joita oli korjattu ja rakennettu uudelleen 1400-luvulta lähtien) menetettiin vallankumouksen tuhoissa ja Japanin kanssa käydyn sodan aikana (1937-45), alue säilyi kokonaisuutena. Viimeinen Qing-keisari Puyi sai asua siellä luopumisensa jälkeen, mutta hän lähti salaa palatsista (ja Pekingistä) vuonna 1924. 1900-luvun lopulla useita palatsin rakennuksia restauroitiin.

Puyin elämää kuvaava elokuva Viimeinen keisari (1987) kuvattiin osittain Kielletyssä kaupungissa.