Pääero – Kielioppi vs. syntaksi
Kielioppi ja syntaksi ovat kaksi päällekkäistä tieteenalaa, jotka käsittelevät kielen sanojen, lauseiden ja virkkeiden rakentamista. Koska sekä syntaksi että kielioppi käsittelevät kielen sääntöjä ja rakenteita, monet olettavat, että kielioppi ja syntaksi viittaavat samaan käsitteeseen. Tämä oletus ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan kieliopin ja syntaksin välillä on selvä ero. Syntaksi on kielitieteen osa-alue, joka tutkii lauseen rakennetta, kun taas kielioppi on joukko rakennesääntöjä, jotka määräävät lauseiden, lausekkeiden, virkkeiden ja sanojen rakenteen kielessä. Tämä on kieliopin ja syntaksin tärkein ero.
Mitä on syntaksi
Syntaksi on kielitieteen ala, joka tutkii lauseen rakennetta. Syntaksilla tarkoitetaan sanojen ja lauseiden järjestystä, jonka avulla muodostetaan kielen hyvin muodostettuja lauseita. Se tutkii niiden sääntöjen, periaatteiden ja prosessien kokonaisuutta, jotka ohjaavat lauseiden rakennetta missä tahansa kielessä. Lauseen merkitys voi riippua sen rakenteesta. Katso esimerkiksi kahta alla olevaa lausetta.
Esimerkki 1:
He itki hän surullinen, koska oli hän.
Esimerkki 2:
Hän itki, koska oli surullinen.
Jos katsot tarkkaan kumpaakin esimerkkiä, huomaat, että molemmissa on samat sanat. Mutta ensimmäisellä lauseella ei ole mitään merkitystä. Ainoa ero näiden kahden esimerkin välillä on sanojen järjestys. Sanajärjestys on siis tärkeä elementti lauseessa. Sanajärjestys eli lauseen rakenne on tärkeä osa syntaksia.
Kaikki lauseet voidaan jakaa kahteen suureen osaan, jotka tunnetaan subjektina ja predikaattina. Syntaksi tutkii tyypillisesti lauseita, joissa on selkeä sisäinen jako subjektin ja predikaatin välillä. Kielen sanoja ja lauseita voidaan luokitella sen mukaan, mikä on niiden tehtävä lauseessa. Näitä syntaktisia sanaluokkia kutsutaan sananosiksi.
NP=substantiivilause, VP=verbilause,PP=prepositiolause, N=substantiivi, V=verbi, D=määräyssana
Mitä on kielioppi
Kielioppi on joukko rakennesääntöjä, jotka sanelevat lauseiden, lausekkeiden, lausekkeiden, fraasien ja sanojen rakentumisen kielessä. Se tutkii sanaluokkia, niiden taivutuksia sekä niiden tehtäviä ja suhteita lauseessa. Ortografia (oikeinkirjoitus), aksessiivisuus (sanojen taivutus) ja syntaksi (lauseiden rakenne) kuuluvat kaikki kieliopin piiriin.
Kielioppi voi olla joko kuvailevaa tai perspektiivistä. Perspektiivinen kielioppi määrää tai määrää, miten ihmisten pitäisi käyttää kielen rakennetta, kun taas kuvaileva kielioppi kuvaa, miten kielen rakennetta puhujat ja kirjoittajat todellisuudessa käyttävät.
Kielioppisäännöt ja -rakenteet vaihtelevat eri kielten mukaan. Esimerkiksi englannissa noudatetaan subjekti, verbi, objekti -mallia, kun taas hindissä noudatetaan subjekti, objekti, verbi -mallia.
Kieliopin ja syntaksin ero
Kieliopin määritelmä
Kielioppi on joukko rakennesääntöjä, jotka määrittelevät lauseiden, lausekkeiden, lauseiden ja sanojen rakentumisen kielessä.
Syntaksi on joukko sääntöjä, periaatteita ja prosesseja, jotka säätelevät lauseiden rakennetta missä tahansa kielessä.
Sisältö
Grammatissa on kyse säännöistä ja rakenteista, jotka säätelevät lauseiden, lausekkeiden, lauseiden ja sanojen rakentumista.
Syntaksissa on kyse lähinnä sanojen järjestyksestä lauseessa.
Alueet
Kielioppi käsittää ortografian, aakkostuksen, morfologian ja syntaksin.
Syntaksi kuuluu kieliopin piiriin.
Käyttö
Kielioppi on yleisemmin jokapäiväisessä kielenkäytössä käytetty termi.
Syntaksi on kielitieteen osa-alue.
Image Courtesy:
”Basic Syntax Tree” By FlordeFuego – Own work, (CC BY-SA 3.0) via Commons Wikimedia
”Image 2” (Public Domain) via Pixbay
