Vähän kaikki elävät olennot kykenevät tekoihin, joita voidaan pitää älykkäinä tai ainakin tuloksena prosessista, jossa ne reagoivat tarkoituksenmukaisesti ympäristönsä muuttuviin olosuhteisiin. Ihmisen kehittämä älykkyys tai älylliset prosessit ovat kuitenkin huomattavasti parempia kuin minkään muun lajin organismien saavuttamat. Aikuisen ihmisen aivot ovat erittäin monimutkainen elin: ne painavat noin 1 500 grammaa, mikä on vain 2 % kehon painosta, mutta ne kuluttavat yhtä paljon energiaa kuin koko luurankolihas levossa. Vaikka ihmisen aivot ovat rakenteeltaan tyypilliset kädellisille, niissä on joitakin piirteitä, jotka erottavat ne toisistaan ja tekevät niistä täysin yksilölliset.
Homo sapiensin (H. sapiens) aivojen evoluutio- ja inhimillistymisprosessi teki aivoista ainutlaatuisen ja omanlaisensa elimen, joka saavutti suhteellisesti suurimman koon kaikkien lajien joukossa, mutta mahdollisti myös kudosten ja aivopiirien rakenteellisen uudelleenjärjestelyn erityisiin segmentteihin ja alueisiin. Tämä selittää nykyihmisen huomattavat kognitiiviset kyvyt, joita ei voida verrata vain muihin lajinsa jäseniin, vaan myös vanhempiin oman lajinsa jäseniin.
Aivojen evoluutio edellytti kahden sopeutumismekanismin rinnakkaiseloa. Ensimmäisessä on kyse geneettisistä muutoksista, jotka tapahtuvat lajitasolla, ja toisessa yksilötasolla tapahtuvista muutoksista kromatiinin organisaatiossa eli epigeneettisistä muutoksista. Geneettisiin mekanismeihin kuuluvat: a) koodaavien geenialueiden muutokset, jotka johtavat muutoksiin olemassa olevien proteiinien sekvenssissä ja aktiivisuudessa; b) aiemmin olemassa olleiden geenien monistumis- ja poistoprosessit; c) geeniekspression muutokset, jotka johtuvat eri geenien säätelysekvenssien muutoksista; ja d) ei-koodaavien RNA:iden synteesi.
Tässä katsauksessa kuvataan lopuksi joitakin tärkeimpiä ihmisen ja ihmisapinoiden välillä havaittuja kromosomieroja, jotka ovat vaikuttaneet myös H. sapiensin aivojen evoluutio- ja inhimillistymisprosessiin.