Kalmarit

Kalmarit
Mastigoteuthis flammea Laji, joka kuuluu ruoskalle-ruoskakalmarin laji
Tieteellinen luokitus
Kingdom: Animalia Phylum: Mollusca Luokka: Cephalopoda Alaluokka: Coleoidea Yläluokka: Decapodiformes Luokka: Teuthida A. Naef, 1916b
alalajit
Myopsina Oegopsina

Tuthidat ovat merieläimiin kuuluvia pääjalkaisia (luokka Cephalopoda, phylum Mollusca), joilla on kymmenen käsivartta ja lonkeroita (jossain elämänvaiheessa), sekundaarinen armatuura imijöissään, ja joilta puuttuu seepialle ominainen sisäkuori. Tämä suuri, monimuotoinen selkärangattomien ryhmä muodostaa järjestyksen Teuthida (joskus lueteltu järjestyksenä tai alajärjestyksenä Teuthoidea) tai joissakin luokitteluissa järjestykset Oegopsida ja Myopsida (lueteltu joissakin taksonomioissa Teuthidan alajärjestyksinä). Kaikkien pääjalkaisten tavoin kalmarille on ominaista molemminpuolinen symmetria, ulkoneva pää ja nilviäisen jalan muuntuminen käsivarsiksi tai lonkeroiksi, jotka ympäröivät suuta, jossa on nokkamaiset leuat.

Kalmarit kuuluvat alaluokkaan Coleoidea yhdessä mustekalojen, seepian ja sukupuuttoon kuolleiden belemiittien kanssa. Ne eroavat mustekaloista siinä, että mustekaloilla on kahdeksan käsivartta eikä lonkeroita, kun taas kalmarilla ja seepialla on jossain vaiheessa elinkaartaan kahdeksan käsivartta ja kaksi lonkeroa. (Lonkerot ovat yleensä pidempiä kuin käsivarret, ja niiden kärjissä on yleensä vain imukärkiä). Kalmarien imijöissä on myös koukkuja ja/tai imijärenkaita, kun taas mustekaloilla on yksinkertaiset imijät ilman toissijaista armatuuraa (O’Shea 2006). Kalmarit eroavat kalmarin kaltaisista seepioista siinä, että seepioilla on selässään sisäinen kuori (simpukkaluu). Jotkin kalmarilajit menettävät lonkeronsa jälkeläisvaiheessa, ja näin ollen aikuisella kalmarilla on vain kahdeksan käsivartta (O’Shea 2006).

Kalmarit eivät ole ainoastaan avainasemassa merten ravintoketjuissa – ne saalistavat kaloja, äyriäisiä ja muita nilviäisiä, ja kalat ja vesinisäkkäät, kuten valaat, saalistavat niitä vuorostaan -, vaan ne toimivat myös ihmisten suosittuna ravinnonlähteenä. Kalmarilla on myös esteettistä arvoa, sillä se on suosittu esine julkisissa akvaarioissa sekä elokuvien ja kirjallisuuden keskipisteenä.

Kalmareita on noin 300 lajia, jotka on luokiteltu 28 perheeseen. Jotkut pääjalkaiset, joiden yhteisnimessä on ”kalmari” (bobtail squid, ram’s horn squid, vampire squid), ovat taksonomisesti erilaisia.

Kolossikalmarit (Mesonychoteuthis hamiltoni) ja jättiläiskalmarit (Architeuthisare sp.) ovat maailman suurimpia selkärangattomia. Niiden lonkerot ovat erityisen pelottavia, sillä niiden lonkeroiden päissä on voimakkaita imijöitä ja tappavia hampaita. Jättiläiskalmarin hampaat ovat pieniä, pullonkorkin muotoisia pyörösahoja, kun taas jättiläiskalmarin lonkeroissa on kaksi pitkää riviä paksuja, teräviä, sormen pituisia ruuveja, jotka ovat ulkonevaa luuta.

Kuvaus

Jättiläiskalmarit Melbournen akvaariossa

Vähemmistö kalmareita on enintään 60 senttimetriä pitkiä, vaikka jättiläiskalmarit (Architeuthisare sp.) voivat saavuttaa 13 metrin pituuden. Vuonna 2003 löydettiin kuitenkin runsaslukuisen mutta huonosti tunnetun Mesonychoteuthis hamiltoni -lajin (kolossikalmarin) suuri yksilö. Tämä laji voi kasvaa jopa 14 metrin pituiseksi, mikä tekee siitä maailman suurimman selkärangattoman.

On raportoitu, että suurin laji on ollut yli 60 metriä pitkä ja painaa yli tonnin (Vecchione 2006). O’Shea (2006) kuitenkin hylkää raportit Architeuthisare sp.:n 60 jalan pituudesta myytteinä ja toteaa, että kokoa on liioiteltu pidentämällä yksilöitä – venyttämällä niiden lonkerovarret kuin kuminauhat. Samoin hän hylkää raportit jopa tonnin painoisista yksilöistä. Suurimpana kalmarina pidetyn Mesonychoteuthis hamiltonin koko perustuu arvioihin. Jättiläiskalmareilla on kirjallisuudessa ja kansanperinteessä vahvasti pelottavia mielleyhtymiä. Aikuisetkaan jättiläiskalmarit eivät ole turvassa saalistajilta – niitä esiintyy siitosvalaiden vatsassa.

Mesonychoteuthis hamiltonilla on myös eläinkunnan suurimmat silmät (O’Shea 2006).

Lonkeroilla on kaksi kidusta, joita joskus kutsutaan ctenidioiksi, ja laaja suljettu verenkiertojärjestelmä, joka koostuu systeemisestä sydämestä ja kahdesta kidussydämestä.

Lonkerot ovat eräänlaisia lihaksikkaita hydrostatiiveja, ja niissä on imijöitä. Jos lonkerot katkaistaan, ne eivät kasva takaisin.

Kalmarilla on kromatofooreja (pigmenttiä sisältäviä ja valoa heijastavia soluja), jotka on upotettu niiden ihoon vaipan uloimpaan kerrokseen, ja ne pystyvät vaihtamaan väriä ja sulautumaan helposti ympäristöönsä välttääkseen saalistajia. Kalmarilla on myös kyky karkottaa mustetta, jos sitä uhataan.

Kalmarin luinen rakenne on sisäistynyt. Pehmytkudoksen sisään on hautautunut yksi litteä levyrakenne, jota kutsutaan gladiukseksi tai kynäksi.

Kalmareilla on erikoistunut jalka, jota kutsutaan sifoniksi eli hyponomiksi ja jonka avulla ne voivat liikkua karkottamalla vettä paineen alaisena. Kalmarit ovat koleoideista taitavimpia tässä suihkukuljettamisen muodossa. Tässä menetelmässä hapekasta vettä viedään vaipan onteloon. Kun lihakset supistavat tätä onteloa, käytetty vesi poistuu hyponomin kautta, joka on syntynyt vaipassa olevasta poimusta. Kalmarien liike on yleensä takaperin, kun vesi pakotetaan ulos etupuolelta hyponomin kautta, mutta suuntaa voidaan jonkin verran säätää suuntaamalla sitä eri suuntiin, ja tyypillisellä kalmarilla on evät, joskus enemmän kuin kaksi (O’Shea 2006). Vaikka suihkukäyttö vaatii enemmän energiaa kuin kalojen käyttämät keinot ja on yleensä hitaampaa, kalmarit kilpailevat kalojen kanssa uintinopeudessa (Young ym. 1996).

Kalmarin suussa on kitiinistä valmistettu terävä, sarvipäinen nokka, jota käytetään saaliin tappamiseen ja repimiseen käsiteltäviin paloihin. Kalmareita syövillä vangituilla valailla on usein kalmarin nokka mahassaan, sillä nokka on kalmarin ainoa sulamaton osa. Suussa on radula (karkea kieli, joka on yhteinen kaikille nilviäisille paitsi simpukoille ja aplacophoroille).

Kalmarit ovat yksinomaan lihansyöjiä, jotka syövät kaloja ja muita selkärangattomia. Kalmarilla on yleensä kaksi pitkänomaista lonkeroa erityisesti ravinnon pyydystämiseen. Ne ovat ahneita, nopeasti liikkuvia ja nopeasti kasvavia saalistajia, ja ne voivat olla valtavan runsaita tuottavissa merissä. Useimmat elävät vain yhden vuoden ja kuolevat kutemisen jälkeen, vaikka jotkut jättiläislajit voivat elää kaksi vuotta tai enemmänkin.

Ruokana

Monet kalmarilajit ovat suosittuja ruokia niinkin erilaisissa keittiöissä kuin korealaisessa ja italialaisessa. Englanninkielisissä maissa se tunnetaan usein nimellä calamari, joka tulee näitä eläimiä tarkoittavasta kreikkalais-italialaisesta sanasta.

Yksittäisiä kalmarilajeja esiintyy runsaasti tietyillä alueilla, ja ne tuottavat suuria saaliita kalastukselle.

Kypsennettäessä on tärkeää pitää kypsennysaika lyhyenä, sillä lihalla on taipumus kovettua, jos sitä kypsytetään liikaa. Runko voidaan täyttää kokonaisena, leikata litteiksi paloiksi tai viipaloida renkaiksi. Myös lonkerot ja muste ovat syötäviä; itse asiassa ainoat kalmarin osat, joita ei syödä, ovat sen nokka ja sisäinen luinen rakenne.

Kalmaria syödään maailmalla lukemattomilla eri tavoilla.

• Paistettu kalmari on yksi suosituimmista tavoista kypsennellä kalmaria länsimaissa. Kalmarirenkaat päällystetään taikinaan ja friteerataan. Niitä syödään usein välipalana tai alkupalana.

• Välimerellä kalmarin mustetta syödään erilaisissa ruokalajeissa, kuten paellassa, risotossa, keitoissa ja pastassa. Kalmarin mustetta syödään myös joskus; esimerkkinä Spaghetti al Nero di Seppia.

• Bouillabaisse ja muut äyriäismuhennokset sisältävät usein kalmaria.

• Kiinalaisessa ja kaakkoisaasialaisessa keittiössä kalmaria käytetään usein erilaisissa ruokalajeissa, kuten sekoitetuissa paistoksissa, riisi- ja nuudeliruoissa. Se on usein voimakkaasti maustettua.

• Kokonaisena grillattu kalmari on yleinen ruoka-aine Aasiassa; ne ovat suosittuja ruokakojuissa Thaimaassa ja Japanissa.

• Pakattu aurinkokuivattu kalmari ja seepia ovat suosittuja välipalaesineitä Itä-Aasiassa, ja niitä myydään usein silputtuna niiden pureskeltavuuden vuoksi.

• Kalmarit ovat yleinen sushi- ja sashimiartikkeli.

• Japanissa ja Koreassa kalmarista (usein tulikärpäskalmarista tai keihäskalmarista) tehdään usein shiokaraa (japaniksi) tai chotkalia (koreaksi). Voimakkaasti suolatun kalmarin annetaan käydä, joskus sisuksineen, jopa kuukauden ajan, ja sitä myydään pienissä purkeissa. Tämä suolainen, voimakkaan makuinen tuote tarjoillaan pieninä määrinä valkoisen riisin tai alkoholijuomien lisukkeena.

Luokitus

Kalmarit kuuluvat pääjalkaisten luokkaan Cephalopoda, alaluokkaan Coleoidea ja järjestykseen Teuthida, josta on kaksi suurta alaluokkaa, Myopsina ja Oegopsina (jotka joissakin luokituksissa nostetaan järjestysten tasolle). Teuthida on pääjalkaisten luokkien suurin, ja se syrjäyttää mustekalat (luokka Octopoda) kokonaislajimäärän suhteen, sillä 298 lajia on luokiteltu 28 perheeseen.

Luokka Teuthida kuuluu yläluokkaan Decapodiformes (kreikan kielestä, joka tarkoittaa ”kymmenen jalkaa”). Kahta muuta kymmenjalkaisten pääjalkaisten järjestöä kutsutaan myös kalmariksi, vaikka ne ovat taksonomisesti erillisiä Teuthidasta ja eroavat toisistaan tunnistettavasti karkeissa anatomisissa piirteissään. Ne ovat järjestykseen Sepiolida kuuluvat tatamakalmarit ja yhden lajin järjestykseen Spirulida kuuluvat pässinsarvikalmarit. Vampyyrikalmarit ovat läheisempää sukua mustekaloille kuin millekään kalmarille, ja ne sijoitetaan yleensä omaan järjestykseensä, Vampyromorphida, yläluokkaan Octopodiformes.

• Luokka Cephalopoda
  • Alaluokka Nautiloidea: nautilus
  • Alaluokka Coleoidea: kalmarit, mustekalat, seepiat
    • Yläluokka Octopodiformes
    • Yläluokka Decapodiformes
      • Luokka Spirulida: Ram’s Horn Squid
      • Luokka Sepiida: mustekalat
      • Luokka Sepiolida: bobtailkalmarit
      • Järjestys Teuthida: kalmarit
        • Alaluokka Myopsina
          • Suku Australiteuthidae
          • Suku Loliginidae: Rannikkokalmarit, kalmarit ja ruohokalmarit
        • Alalahko Oegopsina
          • Suku Ancistrocheiridae: Sharpear Enope kalmarit
          • Suku Architeuthidae: Jättiläiskalmarit
          • Suku Bathyteuthidae
          • Suku Batoteuthidae: puskukalmarit
          • Suku Brachioteuthidae
          • Suku Chiroteuthidae
          • Suku Chtenopterygidae: Cranchiidae: lasikalmarit
          • Perhe Cycloteuthidae
          • Perhe Cycloteuthidae
          • Perhe Enoploteuthidae
          • Perhe Gonatidae: käsivarsikalmarit
          • Perhe Histioteuthidae: Jalokivikalmarit
          • Suku Joubiniteuthidae: Joubinin kalmarit
          • Suku Lepidoteuthidae: Grimaldin suomukalmarit
          • Suku Lycoteuthidae
          • Suku Magnapinnidae: Iso eväkalmarit
          • Suku Mastigoteuthidae: ruoskakalmarit
          • Suku Neoteuthidae
          • Suku Octopoteuthidae
          • Suku Ommastrephidae: Lentokalmarit
          • Suku Onychoteuthidae: Koukkukalmarit
          • Suku Pholidoteuthidae
          • Suku Promachoteuthidae
          • Suku Psychroteuthidae: jääkalmarit
          • Suku Pyroteuthidae: palokalmarit
          • Suku Thysanoteuthidae: Rhomboid squid
          • Suku incertae sedis (Parateuthis tunicata)
          • Suku Walvisteuthidae

>

Young et al. (1996) tunnustavat järjestykset Oegopsida ja Myopsida alaluokkien Oegopsina ja Myopsina sijaan järjestyksen Teuthida alle, muiden muutosten ohella.

• Okuzumi, M., ja T. Fufii, toim. 2000. Nutritional and Functional Properties of Squid and Cuttlefish. Japan: National Cooperative Association of Squid Processors.
• O’Shea, S. 2006. Giant Squid and Colossal Squid Fact Sheet. Tonmo (The Octopus News Magazine Online). Haettu 21. tammikuuta 2007.
• Young, R. E., M. Vecchione ja K. M. Mangold. 1996. Cephalopoda Cuvier 1797. Versio 1. tammikuuta 1996. Tree of Life Web Project. Haettu 23. tammikuuta 2007.
• Vecchione, M. 2006. Cephalopods. Mar-Eco. Haettu 18. tammikuuta 2007.

Galleria

• 

  Karibian riuttakalmarit eli Sepioteuthis. sepioidea

• 

  Euroopan kalmari eli Loligo vulgaris

• 

  Saaliiksi saatu kalmari kuivumassa satamassa

• 

  Kuivattu ja pakattu kalmari

• 

  Käristetty kalmari: Paneroitu, friteerattu kalmari