Kirjoitin tämän raportiksi koulua varten keväällä 2001. Sen mukana oli sarja pieniä pienoismalleja erilaisista kaarista eri kulttuureista ja aikakausilta.
Kaari on uskomaton arkkitehtoninen keksintö, joka juontaa juurensa antiikin ajoilta, mutta on edelleen laajalti käytössä, sillä 1800-luvulle asti se oli ainoa tunnettu menetelmä rakennuksen kattamiseksi ilman palkkien käyttöä. Kaaren muotoja on monia: puoliympyrän muotoinen (roomalainen), segmenttikaari (alle puoliympyrän muotoinen) tai teräväkärkinen (goottilainen). Kaari kehittyi pylväästä ja karmista tai mahdollisesti korokkeesta, joka on muodoltaan ja periaatteeltaan samanlainen kuin kaari. Pyrkimykset rakentaa korokekattoja pienemmillä yksiköillä ja pienemmällä painolla saattoivat lopulta johtaa kaaren keksimiseen.
Kaaret on tehty kiilamaisista lohkoista, joita kutsutaan voussoireiksi ja jotka on asetettu kapealla puolellaan aukkoa kohti niin, että ne lukittuvat toisiinsa. Ylintä voussoiria kutsutaan avainkiveksi. Kun kaari on lukittunut paikalleen, se ei voi romahtaa minkään painon alla, ja ainoa vaara on se, että voussiorit murenevat paineen alla. Jotta näin ei tapahtuisi, useimmat kaaret vaativat tuekseen muita kaaria, seiniä tai tukipilareita.
Kaari on löydetty monista eri kulttuureista, jo Mesopotamiasta lähtien. Egyptiläiset käyttivät sitä haudoissa ja holveissa, mutta eivät koskaan monumentaalisessa arkkitehtuurissa, kuten temppeleissä. He ilmeisesti pitivät sitä tähän tarkoitukseen sopimattomana. Myös kreikkalaiset käyttivät kaaria pelkästään käytännön rakenteisiin, mutta monet heidän kehittämistään periaatteista olivat myöhemmin roomalaisten käytössä.
Kaiken kaikkiaan vasta etruskien aikana kaaria alettiin käyttää minkäänlaisissa monumenteissa. Paras esimerkki tästä on Porta Augusta, jossa kaari on yhdistetty kreikkalaisiin arkkitehtonisiin ideoihin. Roomalaiset lainasivat tätä yhdistelmää ja käyttivät sitä yhä uudestaan ja uudestaan, mutta sen keksiminen kuuluu yksinomaan etruskeille.
Roomalaiset ottivat monia suuria harppauksia kaaren kehittämisessä. Vaikka he lainasivat monia tekniikoita aiemmilta kansoilta, roomalaiset keksivät ajatuksen kaaren asettamisesta kahden korkean jalustan päälle kattamaan kulkuväylä, kuten julkinen valtatie. Colosseumin ulkoseinä näyttää koostuvan lähes kokonaan kaarista. Tässä nähdään esimerkkejä tynnyriholvista ja monimutkaisemmasta uurteisesta holvista, jotka roomalaiset kehittivät peruskaaresta. Roomalaiset käyttivät kaaria myös yleisiin tarkoituksiin, kuten siltojen ja vesijohtojen rakentamiseen.
Kaaria käytettiin edelleen myös keskiajalla, erityisesti katedraaleissa (yllä toinen oikealta), joissa ne auttoivat kannattelemaan kivikattojen suurta painoa erityisesti silloin, kun monet ikkunat heikensivät seiniä. Tällöin käytettiin usein tukipilareita tukemaan kaaria. Joskus niitä kutsutaan korkeutensa vuoksi ”lentäviksi tukipilareiksi”. Tukipilarit ovat yksinkertaisia kivipilarirakenteita, joiden yläosassa on ”silta”, joka liitetään rakennuksen kaareen tai seiniin ja antaa lisätukea rakenteelle. Katedraaleissa kaaret olivat myös usein pitkissä riveissä tukemassa toisiaan. Samoihin aikoihin alettiin kehittää teräväkärkistä kaarta vaihtoehtona perinteiselle pyöreälle kaarelle. Tämä teräväkärkinen eli goottilainen kaari tuli hyvin yleiseksi tuon ajan arkkitehtuurissa.
Arkkitehtuurissa ainutlaatuinen oli islamilainen kaari, joka löytyi samoihin aikoihin Lähi-idästä. Myös tämä kulttuuri teki monia edistysaskeleita kaaressa. Vaikka täällä käytettiin teräväkärkistä kaarta, muslimit kehittivät myös hevosenkengän muotoisen kaaren ja ”pinotut kaaret” eli kaaren päälle rakennetun kaaren. Uskotaan, että ”pinotun kaaren” idea syntyi vahingossa, kun rakentaja joutui käyttämään tarkoitukseensa liian lyhyitä pylväitä ja pinosi ne päällekkäin, jolloin kaaret pitivät pinotut pylväät yhdessä. Islamilaisia kaaria löytyy moskeijoista kaikkialla Lähi-idässä.
