Tarvitsetko taukoa talvesta? Jay Peakin vesipuisto tarjoaa tervetulleen paluun lämpimään.
Parvekkeenäkymä sisätiloissa sijaitsevaan Jay Peakin vesipuistoon.
Helmikuu voi olla hankalaa aikaa vuodesta jopa sitkeimmille uusenglantilaisille. Muutama kuukausi kylmää ja pimeää on jo kestetty, ja meillä on vielä, mitä, maaliskuu jäljellä? Ei varmasti auta sekään, että kevään (ja tasaisen auringon ja pidempien päivien) houkutus on kaikkialla ympärillämme. Siemenluettelot täyttävät postilaatikkomme, ja kevään harjoittelun äänet ja raportit valtaavat urheiluosastot. Yhtäkkiä jenkkien säästäväisyys hyllytetään ja se Floridan-loma tuntuu paljon houkuttelevammalta.
Mutta eräänä viime lauantai-iltapäivänä suuntasin autoni pohjoiseen. Se tuntui vastenmieliseltä, kun ottaa huomioon, kuinka valmiita vaimoni ja minä olimme pieneen lämpöön. Asiaa sekoitti se, että olimme menossa Jay Peakiin, joka on ylpeä mammuttimaisista lumisateistaan. Mutta hiihtäminen, isot takit ja kuuma kaakao eivät olleet suunnitelmissa. Tapasimme pari ystävää, ja ajoimme suoraan Jay Peakin sisätiloissa sijaitsevaan Jay Peakin vesipuistoon ja sen tasaisiin 86-asteisiin lämpötiloihin.
Joo, jos emme oikeastaan voineet mennä rannalle, olimme saamassa vähän rantamaisen sään. Ja juuri sitä me löysimme. Jos se ei ole sinulle tuttu, Jay Peakin vesipuisto (joka tunnetaan nimellä Pump House) on yksi vaikuttavimmista sisätiloissa sijaitsevista seikkailukohteista, joita löydät Uudesta Englannista. 60 000 neliön lasikupoli, jossa on sisäänvedettävä katto (tiedättehän, niitä todellisia kesäpäiviä varten), on vesiputkien ja -liukumäkien, lastenaltaiden, surffaavien aaltojen ja maan pisimmän sisätiloissa sijaitsevan action-joen huvipuisto. Niille, jotka ovat siihen valmiita, on myös todella pitkä baari, jonka ääressä voi istua uimapuvussaan.
Saavuttuamme perille, suuntasimme nopeasti pukuhuoneisiin vaihtamaan uimapuvut, ja sitten yhtä nopeasti ryntäsimme veteen. Suuri osa iltapäivästä kului lastenalueella, jossa kaksivuotias poikamme rakastui lyhyeen, keltaiseen liukumäkeen, joka pudotti hänet pieneen vesialtaaseen. Hän teki sen uudelleen. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Mainitsin, että hän tykkäsi siitä, eikö?
Lastiliukumäki Jay Peak Waterparkissa.
Kuten perheaktiviteeteista puhutaan, meidän suosikkimme Jay Peak Waterparkissa oli epäilemättä Lazy River. Yhdessä me kolme kasauduimme suureen putkeen ja ajelimme pehmeästi virtaa pitkin puiston kehää. Kuljimme siltojen alta, kastuimme kaatamalla vettä ja karautimme edestakaisin vesireittiä reunustavista tekokiviseinistä. Teimme kolme pitkää lenkkiä joen ympäri, ja jos minulla ei olisi ollut tarvetta kokeilla vihdoin vesiliukumäkiä, olisimme voineet roikkua tuossa putkessa koko iltapäivän.
Tubing down the Lazy River.
Vesiliukumäestä ja korkeanpaikankammostani. Nämä putket ja fobiani eivät koskaan tuntuneet hyvältä liitolta, mutta ystävän kannustamana annoin niille mahdollisuuden. Työstin itseni ylöspäin, aloittaen helpolla sinisellä rinteellä, sitten oranssilla. Nämä kiemurtelevat, kääntyvät seikkailut kulkevat jopa rakennuksen ulkopuolella, heittäen minut hetkeksi pimeyden kuoppaan, ennen kuin ryntäävät takaisin sisälle ja pudottavat minut rauhallisen veden altaaseen.
Jay Peak Waterparkin vesiputket.
Mitä en koskaan onnistunut ottamaan haltuuni, en koskaan saanut kerättyä rohkeutta kokeillakseni, oli La Chute. Selitän tarkalleen, mitä tämä kyyti pitää sisällään. Se vaatii sinua kiipeämään useita portaita. Se vaatii sinua nousemaan kapseliin. Sitten sinun on kuultava lähtölaskenta, ennen kuin sitä pyörittävä kaveri painaa nappia ja sinä koet 70-metrisen pystysuoran vapaan pudotuksen ennen kuin pääset ylösalaisin olevan silmukan läpi. Lopputulos on, että liikut 300 jalkaa noin neljässä sekunnissa.
Halusin tehdä sen hemmetin jutun. Nousin jopa kaikki ne portaat päästäkseni jonoon. Ja sitten, no, jänistin. Annoin muiden mennä ohitseni. Ei, pyydän. Menkää edelleni. Odotan vain jotakuta. Ei se ole mikään iso juttu. Lopulta palasin takaisin portaita alas ja katselin, kun muut saivat täyden La Chute -kokemuksen. Minä tyydyin hieman rennompaan yritykseen. Kuten napata jotain syötävää välipalabaarista, istua nojatuolissa ja nauttia tästä parhaasta kesäsäästä. Uudessa Englannissa. Helmikuussa.
Kyllä, se onnistuu silti pysymään 86 asteessa myös baarissa, jonka nimi on sopivasti The Drink.
Vesikoripallo tarjoaa aina hyvän tekosyyn parantaa hyppyheittoaan.
Boogieboarder ottaa vastaan The Double Barrel Flowriderin.
Harrastavat hiihtäjät ottavat osaa toimintaan. Ja kyllä, ulkona oli vielä kylmä.
Näetkö mitä tarkoitan?
Oletko koskaan käynyt Jay Peakin vesipuistossa?
Tämä viesti julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2013 ja sitä on päivitetty.