Sotaa edeltävä aikakausi (1910-1930-luku)Muokkaa
Japanin varhaisimmat kansainväliset ottelut olivat vuoden 1917 Kaukoidän mestaruuskisoissa Tokiossa, jossa sitä edusti Tokion korkeamman normaalikoulun joukkue. Vaikka Japani esiintyi vahvasti uinnissa, pesäpallossa ja yleisurheilussa, sen jalkapallojoukkue kärsi murskatappiot Kiinan tasavallalle ja Filippiineille. Siitä huolimatta peliä edistettiin Japanin kouluissa 1920-luvulla. Japanin jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1921, ja Japani liittyi FIFA:n jäseneksi toukokuussa 1929.
Japanin ensimmäinen ”oikea” maajoukkue (vastakohtana maata edustamaan valitulle yliopistojoukkueelle) osallistui vuoden 1930 Kaukoidän mestaruuskilpailuihin, ja se pelasi mestaruudesta tasapelin Kiinan kanssa. Shigeyoshi Suzuki valmensi maajoukkueen ensimmäiseen olympiaesiintymiseen Berliinin kesäolympialaisissa 1936. Japani oli mukana vuoden 1938 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa, mutta vetäytyi ennen suunniteltua karsintaottelua Alankomaiden Itä-Intiaa vastaan.
Toisen maailmansodan alettua toden teolla Japani ei pelannut kansainvälisissä kilpailuissa lukuun ottamatta kourallista otteluita Mantšuriaa ja muita siirtomaita vastaan. Sen viimeinen sotaa edeltävä ottelu Elo-luokituksen kannalta oli ystävyysottelu Filippiinejä vastaan kesäkuussa 1940.
Korean ollessa Japanin vallan alla useat korealaiset pelasivat kansainvälisissä kilpailuissa Japanin puolesta, kuten Kim Yong-sik (1936-40), Kim Sung-gan (1940) ja Lee Yoo-hyung (1940).
Sodanjälkeinen aikakausi (1950-1980-luku)Muokkaa
Japanin sodanjälkeinen debyytti oli vuoden 1951 Aasian kisoissa Intiassa. Japani liittyi uudelleen FIFA:n jäseneksi vuonna 1950 ja pelasi karsinnoissa vuoden 1954 jalkapallon MM-kisoihin, mutta hävisi AFC-karsintapaikan Etelä-Korealle kahden ottelun jälkeen, mistä alkoi kova kilpailu. Japani liittyi myös Aasian jalkapalloliittoon vuonna 1954.
Dettmar Cramer tuli Japanin maajoukkueen valmentajaksi vuonna 1960 ja auttoi joukkueen kahdeksan joukkoon Tokion kesäolympialaisissa 1964. Japanin ensimmäinen merkittävä saavutus kansainvälisessä jalkapallossa tuli vuoden 1968 kesäolympialaisissa Mexico Cityssä, jossa joukkue voitti pronssimitalin. Vaikka tämä tulos toi lajille lisää tunnustusta Japanissa, kotimaisen ammattilaisliigan puuttuminen haittasi sen kasvua, eikä Japani päässyt FIFA:n maailmanmestaruuskisoihin ennen kuin 30 vuotta myöhemmin. Siitä huolimatta Japani oli ollut lähellä päästä karsintoihin vuoden 1986 FIFA:n maailmanmestaruuskilpailuihin, mutta hävisi Etelä-Korealle ratkaisevissa otteluissa.
Japani osallistui ensimmäistä kertaa Aasian cupiin vuonna 1988, jossa se karsiutui lohkovaiheessa Iranin kanssa saavutetun tasapelin ja Etelä-Korealle, Yhdistyneille arabiemiirikunnille ja Qatarille kärsittyjen häviöiden jälkeen.
1980-luvun loppupuolella Japanissa ryhdyttiin konkreettisiin toimenpiteisiin lajin ammattimaistamiseksi. JFA otti vuonna 1986 käyttöön erityislisenssipelaajajärjestelmän, joka salli rajoitetun määrän ammattilaispelaajia kilpailla kotimaisessa puoliammattilaisliigassa. Vuosina 1988 ja 1989 pidettiin toimintakomiteoita, joissa keskusteltiin täysammattilaisliigan käyttöönotosta Japanissa.
1990-luku: nousuEdit
Vuonna 1991 puoliammattilaisen Japan Soccer Leaguen omistajat sopivat liigan lakkauttamisesta ja sen uudelleenmuodostamisesta ammattilaisliigaksi (J.League) osittain lajin profiilin nostamiseksi ja maajoukkueohjelman vahvistamiseksi. Seuraavana vuonna Japani isännöi ja voitti Aasian Cupin toisella esiintymisellään kukistaen finaalissa Saudi-Arabian 1-0. J.League lanseerattiin virallisesti vuonna 1993, mikä sai aikaan sen, että kiinnostus jalkapalloa ja maajoukkuetta kohtaan kasvoi.
Ensimmäisessä yrityksessään päästä karsintoihin ammattilaispelaajien kanssa Japani jäi kuitenkin niukasti ilman lippua vuoden 1994 MM-kilpailuihin pelattuaan karsintakierroksen viimeisessä ottelussa tasapelin Irakin kanssa, jonka fanit muistavat nimellä ”Dohan tuskat”. Japanin seuraava turnaus oli maanosan mestaruuden puolustaminen vuoden 1996 Aasian cupissa. Joukkue voitti kaikki ottelunsa lohkovaiheessa, mutta karsiutui puolivälierissä hävittyään Kuwaitille 2-0.
Maailman ensimmäinen MM-kisapaikka oli vuonna 1998, jossa Japani hävisi kaikki ottelunsa. Kaksi ensimmäistä ottelua menivät 1-0 Argentiinan ja Kroatian hyväksi, ja kampanja päättyi 2-1-tappioon Jamaikalle. Japani teki kuitenkin vaikutuksen kaikissa kolmessa ottelussa, sillä kaikki kolme tappiota olivat vain yhden maalin marginaalilla.
2000-lukuEdit
Vuonna 2000 järjestetyissä AFC Aasian Cupeissa Japani onnistui voittamaan mestaruutensa voitettuaan loppuottelussa Saudi-Arabian, ja se nousi Aasian Mestariksi toisen kerran.
Kaksi vuotta myöhemmin Japani isännöi vuoden 2002 MM-kisoja yhdessä Etelä-Korean kanssa. Avausottelussaan Belgian kanssa saavutetun 2-2-tasapelin jälkeen Japanin joukkue eteni toiselle kierrokselle 1-0-voitolla Venäjästä ja 2-0-voitolla Tunisiasta. Sittemmin se kuitenkin poistui turnauksesta jo 16:nnen kierroksen aikana hävittyään lopulta kolmanneksi sijoittuneelle Turkille 1-0.
Kiinan isännöimissä AFC Aasian Cupeissa 2004 japanilaiset onnistuivat säilyttämään mestaruuden, joskin sen matka oli ollut hankalampi. Vastassaan täysin vihamieliset kiinalaisfanit, japanilaiset onnistuivat nousemaan lohkonsa kärkeen voitettuaan Thaimaan ja Omanin kahdesti, ennen kuin he voittivat Jordanian ja Bahrainin, jotka molemmat olivat Japanille kovia otteluita, ja pääsivät finaaliin, jossa he voittivat isäntämaa Kiinan 3-1.
8.6.2005 Japani karsiutui Saksassa järjestettäviin vuoden 2006 MM-kilpailuihin, kolmansiin peräkkäisiin MM-kilpailuihinsa, lyömällä neutraalilla pelipaikalla Pohjois-Korean 2-0. Japani ei kuitenkaan päässyt 16:nneksi, vaan hävisi Australialle 1-3, pelasi tasapelin Kroatian kanssa 0-0 ja hävisi Brasilialle 1-4.
Vuoden 2007 AFC Aasian cupissa Japani ei onnistunut puolustamaan mestaruutta. Vaikka se voitti helposti isäntämaa Vietnamin ja kaksi arabimaista kilpailijaa, Qatarin ja UAE:n, japanilaiset uupuivat täysin Australiaa vastaan pelatussa ottelussa, jonka Japani voitti vasta rangaistuspotkukilpailussa. Voittoon uupuneena Japani hävisi välierissä Saudi-Arabialle ennen kuin epäonnistui kolmannen sijan ottelussa Etelä-Korealle.
2010-lukuEdit
Vuoden 2010 MM-kisojen karsinnoissa Aasian karsintojen neljännellä kierroksella Japanista tuli ensimmäinen muu joukkue kuin isäntämaa Etelä-Afrikka, joka selviytyi karsintoihin voitettuaan Uzbekistanin vieraissa 1-0. Japani voitti Uzbekistanin. Japani joutui E-ryhmään yhdessä Hollannin, Tanskan ja Kamerunin kanssa, eikä sitä odotettu kovinkaan korkealle vähäeleisten ystävyysottelutulosten vuoksi. Tästä kritiikistä huolimatta Japani järkytti vuoden 2010 MM-kisojen avausottelussaan 1-0-voitolla Kamerunista, ennen kuin hävisi sen jälkeen Hollannille 0-1. Sitten Japani voitti Tanskan murskaavasti 3-1 ja eteni seuraavalle kierrokselle Paraguayta vastaan, mikä oli ensimmäinen kerta, kun Japani eteni lohkovaiheesta ilman MM-kisojen isännyyttä. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Japani putosi kisoista rangaistuspotkukilpailujen jälkeen 0-0-tasapelin jälkeen Paraguayta vastaan, mutta sai kiitosta erinomaisista suorituksistaan.
Maailmanmestaruuskisojen jälkeen päävalmentaja Takeshi Okada erosi. Hänen tilalleen tuli entinen Juventuksen ja Milanin valmentaja Alberto Zaccheroni. Hänen ensimmäisissä otteluissaan Japani otti voitot Guatemalasta (2-1) ja Paraguaysta (1-0) sekä yhden kaikkien aikojen parhaista tuloksistaan, 1-0-voiton Argentiinasta.
Vuoden 2011 alussa Japani osallistui vuoden 2011 AFC Aasian Cupiin Qatarissa. Tammikuun 29. päivänä he voittivat Australian 1-0 finaalissa jatkoajan jälkeen, mikä oli heidän neljäs Aasian cupin voittonsa ja mahdollisti heille karsinnat vuoden 2013 FIFA Confederations Cupiin.
Japani aloitti sen jälkeen tiensä kohti vuoden 2014 MM-kisoja Brasiliassa lukuisilla karsintaotteluilla. Kauttaaltaan he kärsivät vain kaksi tappiota Uzbekistanille ja Jordanialle sekä tasapelin Australiaa vastaan. Sen jälkeen 12. lokakuuta Japani saavutti historiallisen 1-0-voiton Ranskasta, joukkuetta, jota se ei ollut koskaan aiemmin voittanut. Australian kanssa saavutetun 1-1-tasapelin jälkeen he karsivat vuoden 2014 MM-kisoihin, ja heistä tuli ensimmäinen karsintoihin päässyt maa (turnauksen isännöineen ja automaattisesti karsintoihin päässyt Brasilian lisäksi).
Japani aloitti vuoden 2013 Confederations Cupin kampanjansa häviämällä Brasilialle 3-0. Sen jälkeen he putosivat kilpailusta hävittyään Italialle 3-4 kovassa ottelussa, mutta saivat kiitosta pelityylistään ottelussa. Se hävisi loppuottelunsa Meksikolle 1-2 ja sijoittui A-lohkossa neljänneksi. Kuukautta myöhemmin EAFF East Asian Cupissa se aloitti ottelunsa 3-3-tasapelillä Kiinaa vastaan. Sen jälkeen se voitti Australian 3-2 ja voitti Etelä-Korean 2-1 vuoden 2013 EAFF East Asian Cupin kolmannessa ja viimeisessä ottelussa ja voitti mestaruuden. Tie Brasiliaan näytti valoisalta, kun Japani sai aikaan 2-2-tasapelin Alankomaiden kanssa ja 2-3-voiton Belgiasta. Tätä seurasi kolme peräkkäistä voittoa Kyproksesta, Costa Ricasta ja Sambiasta.
Japani sijoitettiin vuoden 2014 MM-kisoissa C-ryhmään Norsunluurannikon, Kreikan ja Kolumbian rinnalle. Se kaatui ensimmäisessä ottelussaan Norsunluurannikolle 2-1, vaikka meni aluksi johtoon ja päästi kaksi maalia kahden minuutin aikana. Toisessa ottelussaan se pelasi tasapelin Kreikkaa vastaan 0-0. Päästäkseen toiselle kierrokselle se tarvitsi voiton Kolumbiasta ja Kreikan piti voittaa Norsunluurannikko. Kreikka voitti Norsunluurannikon 2-1, mutta Japani ei pystynyt hyvään suoritukseen Kolumbiaa vastaan, ja se hävisi 4-1. Näin se karsiutui MM-kisoista. Alberto Zaccheroni erosi päävalmentajan tehtävästä MM-kisojen jälkeen. Heinäkuussa 2014 entinen Meksikon ja Espanyolin valmentaja Javier Aguirre astui valmentajan paikalle ja Japani hävisi ensimmäisessä johtamassaan ottelussa Uruguaylle 0-2.
Aguirre aloittaisi joukkueen voimakkaan uudistamisen vaihtamalla Zaccheronin pitkään käyttämän 4-2-3-1-muodostelman omaan 4-3-3-3:een ja soveltaisi tätä J.liigan parhaimmistosta koostuvalla rosterilla pudottaen pois monia runkopelaajia. 2-2-tasapeliä Venezuelaa vastaan seurasi 1-0-voitto Jamaikasta. Seuraavan ottelunsa se kuitenkin hävisi Brasilialle 4-0. Neymar teki kaikki neljä maalia. Japanin katseet kääntyivät tammikuuhun ja mestaruuden puolustamiseen vuoden 2015 AFC Asian Cupissa.
Japani voitti avausottelunsa vuoden 2015 AFC Aasian cupissa D-lohkossa Aasian cupin debytanttia Palestiinaa vastaan maalein 4-0. Maalintekijöinä toimivat Yasuhito Endō, Shinji Okazaki, Keisuke Honda rangaistuspotkusta ja Maya Yoshida. Okazaki nimettiin ottelun mieheksi. Seuraavissa ryhmäotteluissaan se kohtasi Irakin ja Jordanian, jotka se voitti 1-0 ja 2-0. Se pääsi pudotuspelivaiheeseen D-ryhmän voittajana yhdeksällä pisteellä, seitsemällä tehdyllä maalilla ja ilman päästettyjä maaleja. Puolivälierissä Japani hävisi Yhdistyneille arabiemiirikunnille rangaistuspotkukilpailussa 1-1-tasapelin jälkeen, kun Honda ja Shinji Kagawa ampuivat rangaistuspotkut ohi. Japanin putoaminen merkitsi heidän huonointa suoritustaan turnauksessa 19 vuoteen.
Aasian cupin jälkeen Aguirre sai potkut aiemmalla kaudellaan saamiensa korruptiosyytösten vuoksi. Hänet korvasi Vahid Halilhodžić maaliskuussa 2015. Japani aloitti karsinnat tylysti häviten kotonaan Arabiemiraateille 1-2. Sen jälkeen he kiihdyttivät tahtia muissa karsintapeleissään Irakia, Australiaa ja Thaimaata vastaan ja saivat 5 voittoa ja 2 tasapeliä. Sitten 31. elokuuta 2017 Japani voitti Australian kotonaan 2-0 ja pääsi näin Venäjällä järjestettäviin vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka olivat Japanin kuudennet peräkkäiset MM-kisat. Japanin jalkapalloliitto päätti kuitenkin erottaa Halilhodžićin 9. huhtikuuta 2018, vain kymmenen viikkoa ennen MM-lopputurnausta, vedoten valmentajan ja pelaajan välisten suhteiden rikkoutumiseen ja viimeaikaisten huonojen ystävyysottelutulosten syihin, ja nimittää uudeksi valmentajaksi teknisen johtajan, japanilaisvalmentaja Akira Nishinon, joka oli ohjannut Japanin alle 23-vuotiaiden maajoukkuetta vuoden 1996 olympialaisissa.
Japani teki historiaa vuoden 2018 jalkapallon MM-kisoissa voittamalla Kolumbian 2-1. Kyseessä oli kaikkien aikojen ensimmäinen voitto AFC-joukkueelta CONMEBOL-joukkuetta vastaan virallisessa turnauksessa sekä Japanin ensimmäinen voitto FIFA:n MM-kisojen loppuottelussa UEFA:n maista. Toinen ottelu päättyi tasapeliin Senegalia vastaan, ja yhden maalin teki Takashi Inui ja toisen Keisuke Honda. Japani hävisi viimeisessä ryhmäottelussaan H-lohkossa Puolaa vastaan 0-1, jolloin Japani ja Senegal olivat tasapisteissä toisena identtisellä saldolla, mutta koska Japani oli saanut kaksi keltaista korttia vähemmän, Japani eteni ensimmäisenä joukkueena pudotuspelivaiheeseen Fair Play -pisteiden perusteella. Ottelu Puolaa vastaan aiheutti ristiriitoja; kun Japanille kerrottiin sen edusta Senegaliin nähden, kun ottelua oli jäljellä kymmenen minuuttia, se päätti pelata äärimmäisen konservatiivista peliä, syöttämällä palloa toisilleen ja pitämällä sen omassa aitiossaan, pyrkien välttämään rangaistuksia, eikä yrittänyt laukaista kunnolla maalia kohti, vaikka hävisi 0-1. Jotkut fanit buuasivat pelaajia. Ottelua verrattiin vuoden 1982 MM-kisojen häpeäotteluun Gijónissa, jossa pelattiin samanlaista peliä. Japani oli ainoa AFC-joukkue, joka pääsi pudotuspelivaiheeseen. Kahdeksannentoista kierroksen ottelussa Belgiaa vastaan Japani meni yllättäen 2-0-johtoon Genki Haraguchin 48. minuutilla tekemällä maalilla ja Takashi Inuin 52. minuutilla tekemällä maalilla, mutta antoi sen jälkeen kolme maalia periksi, mukaan lukien Nacer Chadlin vastahyökkäyksestä tekemä voittomaali 94. minuutilla. Tämä oli Japanin kolmas kerta, kun se on päässyt 16 parhaan joukkoon, mikä vastaa sen parasta tulosta MM-kisoissa. Japanin tappio lopulta kolmanneksi sijoittuneelle Belgialle oli ensimmäinen kerta, kun maa oli hävinnyt pudotuspeliottelun MM-kisoissa päästyään kahden maalin johtoon sen jälkeen, kun Englanti hävisi Länsi-Saksalle 2-3 jatkoajalla vuoden 1970 puolivälierissä. Fanit, asiantuntijat ja tiedotusvälineet kiittivät kuitenkin Japanin vaikuttavaa esitystä taisteluhengestä, josta osoituksena Japanin voitto Kolumbiasta, tasapeli Senegalille ja vahva vastahyökkäys raskassarjalaista Belgiaa vastaan.
Japani osallistui vuoden 2019 AFC Aasian cupiin ja pelasi lähes menestyksekkään turnauksen. Joukkue voitti F-lohkon helposti voitettuaan Turkmenistanin 3-2, Omanin 1-0 ja Uzbekistanin 2-1. Joukkue sai kuitenkin kritiikkiä puolustusvoittoisesta otteestaan, sillä Japani voitti ryhmän vain yhden maalin marginaalivoitoilla kaikissa kolmessa ottelussa ja kahdessa myöhemmässä pudotuspelivaiheen ottelussa, kun Japani voitti vain voimakollegansa Saudi-Arabian kuudestoista-kierroksella ja tumman hevosen Vietnamin puolivälierissä molemmat 1-0 marginaalilla. Puolivälierissä Japani esitti tähän mennessä parhaan esityksensä, kun se kukisti kilpailevan voimanpesän Iranin 3-0 ja eteni finaaliin. Japanin toiveet viidennen Aasian cupin voittamisesta kahteen vuosikymmeneen murskautuivat kuitenkin, kun joukkue kärsi 1-3-tappion Aspiressa pelaavalle Qatarille ja jäi turnauksessa toiseksi.
Japani kutsuttiin vuoden 2019 Copa Americaan, joka on heidän toinen osallistumisensa turnaukseen, ja se toi kilpailuun nuoren joukkueen. He olivat C-ryhmässä Uruguayn, Chilen ja Ecuadorin kanssa. He hävisivät avausottelunsa Chilelle 0-4. Japani kuitenkin nousi hyvin takaisin ja onnistui epäonnekkaasti tasapeliin jalkapallojätti Uruguayta vastaan 2-2, jonka (Uruguayn) katsottiin pelastuneen VAR:n avulla. Japani tarvitsi voiton Ecuadorista päästäkseen pudotuspeleihin, mutta se pelasi 1-1-tasapelin ja jäi jatkosta pois Paraguayta huonomman maalieron vuoksi. Jälkipeleissä Japani pelasi ystävyysottelun Paraguayta vastaan ja voitti kotonaan 2-0.
Japani oli vuoden 2022 MM-karsinnoissa ryhmässä Myanmarin, Tadžikistanin, Kirgisian ja Mongolian kanssa. Melko helpossa ryhmässä Japani osoittautui ryhmänsä hallitsevaksi voimaksi, sillä se on voittanut Myanmarin, Mongolian, Kirgisian ja Tadžikistanin toistaiseksi päästämättä maaliakaan.
Joulukuussa Japani osallistui Etelä-Koreassa järjestettyihin EAFF E-1 -jalkapallomestaruuskilpailuihin 2019. Valmentaja Moriyasu kutsui kilpailuun nuoren ja kokemattoman joukkueen. Nuorella joukkueella Japani onnistui voittamaan vain Kiinan ja Hongkongin ja hävisi kilpailijalle Etelä-Korealle ja sijoittui kilpailussa toiseksi.