Irlannin maantiede

2007 Schools Wikipedia Selection. Aiheeseen liittyvät oppiaineet: Euroopan maantiede

Irlantia kutsutaan joskus ”Smaragdisaareksi” vihreiden maisemiensa vuoksi.

Irlannin maantiede kuvaa saarta Luoteis-Euroopassa Pohjois-Atlantilla. Meri on vastuussa jylhästä länsirannikosta, jonka varrella on monia saaria, niemimaita ja niemiä. Irlannin maantieteelliset pääpiirteet ovat matalia keskitasankoja, joita ympäröi rannikkovuorten rengas. Korkein huippu on Carrauntuohill (irlanniksi Corrán Tuathail), joka on 1041 metriä korkea. Irlannin jokien varrella on useita suuria järviä, joista Lough Neagh on Britannian ja Irlannin suurin. Saaren halkaisee Shannon-joki, joka on 259 kilometrin pituudellaan ja 113 kilometrin pituisella suistoalueellaan Irlannin pisin joki, joka virtaa etelään Cavanin kreivikunnasta pohjoisessa ja yhtyy Atlanttiin Limerickin eteläpuolella.

Irlannin saari koostuu poliittisesti Irlannin tasavallasta ja Pohjois-Irlannista. Se sijaitsee Ison-Britannian saaren länsipuolella noin 53° pohjoista leveyttä 8° läntistä pituutta ja sen kokonaispinta-ala on 84 079 km² (32 477 mailia²). Irlannin erottaa Britanniasta Irlanninmeri ja Manner-Euroopasta Kelttienmeri.

Fyysinen maantiede

Geologinen kehitys

Donegalissa sijaitseva Slieve League on hieno esimerkki Irlannin varhaisesta kallionmuodostuksesta.

Vanhin tunnettu irlantilainen kallio on noin 1,7 miljardia vuotta vanha, ja se löytyy Inishtrahull-saarelta Donegalin kreivikunnan rannikolta. Muualta Donegalista tutkijat ovat löytäneet kiviä, jotka ovat alkaneet elää jääkauden kerrostumina, mikä osoittaa, että tällä varhaisella ajanjaksolla osa myöhemmän Irlannin alueesta oli jääkauden vallassa. Myöhempien mullistusten vaikutusten vuoksi on kuitenkin lähes mahdotonta asettaa näitä varhaisia kivikerroksia oikein järjestykseen.

Noin 600 miljoonaa vuotta sitten, prekambrisen kauden lopussa, Irlannin maa-alue jakautui kahtia siten, että toinen puolikas sijaitsi Jäämeren länsipuolella ja toinen itäpuolella, molemmat suunnilleen sillä leveysasteella, jolla Etelä-Afrikka nykyisin sijaitsee. Wicklow’n kreivikunnasta Bray Headista löydettyjen fossiilien perusteella Irlanti oli tuolloin merenpinnan alapuolella.

Seuraavien 50 miljoonan vuoden aikana nämä kaksi osaa ajautuivat toisiaan kohti ja yhdistyivät lopulta noin 440 miljoonaa vuotta sitten. Clogher Headin läheltä, Louthin kreivikunnasta, löydetyt fossiilit osoittavat, että rantaeläimistö yhdistyi alkuperäisen jakavan valtameren molemmilta puolilta. Luoteis-Irlannin vuoret muodostuivat törmäyksen aikana, samoin kuin graniitti, jota löytyy Donegalin ja Wicklow’n alueilta.

Irlannin maamassat olivat nyt merenpinnan yläpuolella ja sijaitsivat lähellä päiväntasaajaa, ja tältä ajalta on säilynyt fossiilisia jälkiä maalla elävistä eliöistä. Näitä ovat muun muassa Kilkennyn kreivikunnassa sijaitsevan Kiltorcanin fossiiliset puut, laajalle levinneet luiset kalat ja makean veden simpukoiden fossiilit sekä nelijalkaisen sammakkoeläimen jalanjäljet, jotka ovat säilyneet liuskekivessä Valentian saarella Kerryn kreivikunnassa. Myös vanha punainen hiekkakivi (Old Red Sandstone) muodostui tähän aikaan.

400-300 miljoonaa vuotta sitten Luoteis-Eurooppa – Irlanti mukaan lukien – vajosi lämpimän, kalsiumpitoisen meren alle. Näihin vesiin muodostui suuria koralliriuttoja, jotka lopulta synnyttivät kalkkikiveä, joka edelleen muodostaa noin 65 prosenttia saaren kallioperästä. Kun vedet vetäytyivät, trooppiset metsät ja suot kukoistivat. Syntyneistä kasviroskista muodostui lopulta hiiltä, josta suurin osa syöpyi myöhemmin. Tämä hiilikaudeksi kutsuttu ajanjakso päättyi uusiin mannerlaattojen liikkeisiin, joiden seurauksena Irlanti ajautui yhä pohjoisemmaksi. Tästä aiheutunut paine synnytti ne Irlannin vuoristo- ja kukkulavuoristot, jotka kulkevat koillis-lounaissuunnassa.

Karstinen maisema Burrenissa

Vuoteen 250 miljoonaa vuotta sitten Irlanti oli nykyisen Egyptin leveysasteella, ja siellä vallitsi aavikkoilmasto. Tänä aikana suurin osa kivihiilestä ja hiekkakivestä rapautui. Myös maan eteläosan ohuemmat kalkkikivikerrokset kärsivät osittain tästä eroosiosta. Hiekkakivivaipan katoamisen myötä paljastuneeseen kalkkikiveen vaikutti hiilidioksidi ja muut tekijät, mikä johti karstimaisemaan, joka on yhä nähtävissä Burrenissa Claren kreivikunnassa.

Pian tämän ajanjakson jälkeen Irlantia ympäröivien merien orgaaniset jätteet alkoivat muodostaa kaasu- ja öljyesiintymiä, joilla on nykyään tärkeä rooli saaren taloudessa. Sitten, noin 150 miljoonaa vuotta sitten, Irlanti oli jälleen veden alla, tällä kertaa kalkkipitoisessa meressä, joka johti liidun muodostumiseen suurelle osalle pintaa. Jälkiä tästä on säilynyt basalttilaavan alla, jota löytyy osissa pohjoista aluetta.

Noin 65 miljoonaa vuotta sitten alkoi vulkaaninen toiminta, joka muodosti tämän laavan. Mourne-vuoret ja muut saaren pohjoisosan vuoret muodostuivat tämän toiminnan tuloksena. Ilmasto-olosuhteet olivat tuolloin lämpimät ja kasvillisuus kukoisti. Antrimin syvänteen kasvijäämät muodostivat ruskohiili- tai ruskohiilikerrostumia, jotka ovat säilyneet koskemattomina tähän päivään asti. Lämpimät olosuhteet synnyttivät runsaat sateet, jotka kiihdyttivät eroosioprosesseja ja karstimaaston muotojen muodostumista.

25 miljoonaa vuotta sitten Irlanti oli lähellä nykyisen sijaintinsa omaksumista. Pitkä eroosiojakso oli johtanut huomattavaan maaperän muodostumiseen, ja suurin osa kallioperästä oli peittynyt. Alueilla, joilla oli hyvä kuivatus, peite koostui ruskeasta tai harmaasta maasta, kun taas huonosti ojitetuilla alueilla vallitsi yleensä musta savi. Ilmaston viilentyessä maaperän muodostuminen hidastui, ja miljoonia vuosia myöhemmin ensimmäisille ihmisasukkaille tuttu kasvisto ja eläimistö alkoi kehittyä. Noin kolme miljoonaa vuotta sitten Irlannin nykyinen maisema oli suurin piirtein muotoutunut.

Noin 1,7 miljoonaa vuotta sitten maapallolla on vallinnut lämmin- ja kylmävaiheiden sykli, joka on väistämättä vaikuttanut Irlantiin. Varhaisimmat todisteet tästä vaikutuksesta ovat peräisin ajanjaksolta, jota kutsutaan Ballylinian lämpimäksi vaiheeksi, noin puoli miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin suurin osa niistä puista, joita nykyään pidetään alkuperäisinä irlantilaisina puina, oli jo vakiintunut saarelle. Jään vaikutus kylmän vaiheen aikana oli tärkein tekijä, joka sai Irlannin maiseman nykyiseen muotoonsa.

Jään ilmeisiin vaikutuksiin maisemassa kuuluvat jäätikkölaaksojen, kuten Wicklow’n Glendaloughin kaltaisten laaksojen ja corriesin eli jäätikköjärvien muodostuminen. Sulavan jään alle kerääntyneet roskakumpareet synnyttivät drumliineja, jotka ovat yleinen maisemallinen piirre koko pohjoisessa keskiosassa. Jään alle muodostui myös puroja, ja niiden kerrostama aines muodosti eskereitä (irlantilainen eiscir). Suurin näistä, Esker Riada, jakaa saaren pohjois- ja eteläpuoliskot, ja sen harju toimi aikoinaan itä- ja länsirannikon yhdistävänä pääväylänä.

Kalliot ja maalajit

Siltakivi-, liuske- ja hiekkakivikerrostumat näkyvät Cliffs of Moherissa, lähellä Doolinia Claren kreivikunnassa

Suuren keskiosassa sijaitsevan alankoalueen kallioperä on kalkkikiveä, jota peittävät jääkauden aikaiset kerrostumat, jotka koostuvat savesta ja hiekasta, ja siellä on laajalle levinneitä soita ja järviä. Allenin suo on yksi suurimmista soista. Rannikkovuorten geologinen rakenne vaihtelee suuresti. Etelässä vuoret koostuvat vanhasta punaisesta hiekkakivestä, jossa on kalkkikivisiä jokilaaksoja. Galwayn, Mayon, Donegalin, Downin ja Wicklow’n vuoret ovat pääosin graniittia, kun taas suuri osa maan koillisosasta on basalttitasankoa. Erityisen huomionarvoinen alue on Antrimin kreivikunnassa sijaitseva Giant’s Causeway, joka on pääosin basalttimuodostuma.

Pohjoisen ja läntisen alueen maaperä on yleensä huonosti ojitettua turvetta ja gleytä, mukaan lukien turvepitoiset podzolit. Sen sijaan etelässä ja idässä maaperä on vapaasti valuvaa ruskeaa maata ja ruskeaa ja harmaanruskeaa podzolia. Tämä heijastuu myös saaren sademäärän jakautumiseen, sillä huonosti ojitetuilla alueilla sataa eniten.

Epätavallinen ympäristö on Claren kreivikunnan pohjoisosassa, alueella, joka tunnetaan nimellä The Burren. Tämä karstimainen maisema koostuu kalkkikivisestä kallioperästä, jonka sisäosissa on vain vähän tai ei lainkaan maaperää. Alueella on lukuisia uppoumia, joissa pintavesi katoaa huokoisen kalliopinnan läpi, ja joillakin alueilla on muodostunut laajoja luolajärjestelmiä.

Tässä kartassa ( suuri versio) näkyvät Irlannin vuoret, järvet, joet ja muut fyysiset piirteet.

Vuoristot

Irlanti koostuu enimmäkseen tasaisesta matalasta alueesta keskiosissa, jota kehystävät vuorijonot, kuten (alkaen Kerryn kreivikunnasta ja vastapäivään) Macgillycuddy’s Reeks, Comeragh Mountains, Blackstair Mountains, Wicklow Mountains, Mournes, Glens of Antrim, Sperrin Mountains, Bluestack Mountains, Derryveagh Mountains, Ox Mountains, Nephinbeg Mountains ja Twelve Bens/Maumturks-ryhmä. Jotkin vuorijonot sijaitsevat sisämaassa Etelä-Irlannissa, kuten Galtee Mountains, Silvermines ja Slieve Bloom Mountains. Korkein huippu on Carrauntuohill, joka on 1041 metriä korkea. Se sijaitsee Macgillycuddy’s Reeks -vuoristossa, joka on jäätikön muovaama hiekkakivivuori Kerryn kreivikunnassa saaren lounaisosassa. Vuoret eivät ole korkeita – vain kolme huippua on yli 1000 m (juuri ja juuri) ja toiset 455 ylittävät 500 m.

Joet ja järvet

Irlannin tärkein joki on Shannon-joki, 386 km (240 mailia), Irlannin ja Britannian pisin joki, joka erottaa Irlannin soiset keskiosat Irlannin länsiosista. Joki kehittyy joen varrella kolmeksi järveksi, Lough Alleniksi, Lough Reeksi ja Lough Dergiksi. Näistä Lough Derg on suurin. Shannon-joki laskee Atlantin valtamereen Limerickin kaupungin jälkeen Shannonin suistossa. Muita suuria jokia ovat Liffey-joki, Lee-joki, Blackwater-joki, Nore-joki, Suir-joki, Barrow-joki ja Boyne-joki. (Katso luettelo Irlannin joista.)

Ulsterissa sijaitseva Lough Neagh on Irlannin suurin järvi. Legendan mukaan jättiläinen, Fionn mac Cumhail, tappeli Skotlannissa toisen kanssa ja raivostuneena kauhoi maamöykyn, jonka hän heitti. Se putosi Irlanninmereen, jolloin syntyi Mansaari, kun taas reikä täyttyi vedellä ja siitä tuli Lough Neagh. Muita suuria järviä ovat Lough Erne ja Lough Corrib. (Katso luettelo Irlannin järvistä.)

Sisälahdet

Irlannin topografia

Donegalin kreivikunnasta lähtevä Lough Swilly erottaa Malinin niemimaan toiselta puolelta. Toisella puolella oleva Lough Foyle on yksi Irlannin suurimmista lahdista, joka sijaitsee Donegalin kreivikunnan ja Londonderryn kreivikunnan välissä. Kauempana rannikolla on Belfast Lough, joka sijaitsee Antrimin kreivikunnan ja Downin kreivikunnan välissä. Downin kreivikunnassa on myös Strangford Lough, joka on itse asiassa merenlahti, joka erottaa osittain Ardsin niemimaan mantereesta. Kauempana rannikolla Carlingford Lough sijaitsee Downin ja Louthin kreivikunnan välissä.

Dublininlahti on seuraava suuri merenlahti, kun taas Irlannin itärannikko on enimmäkseen yhtenäinen aina Wexfordin satamaan asti Slaney-joen suulla. Etelärannikolla Waterfordin satama sijaitsee Suir-joen suulla (johon kaksi muuta kolmesta sisaresta ( Nore-joki ja Barrow-joki) laskevat). Seuraava suuri merenlahti on Corkin satama Lee-joen suulla, jossa Great Island sijaitsee.

Dunmanus Bay, Bantry Bay, Kenmare-joen suisto ja Dingle Bay ovat kaikki Kerryn kreivikunnan niemimaiden välisiä lahtia. Näiden pohjoispuolella on Shannonin suisto. Pohjois-Claren kreivikunnan ja Galwayn kreivikunnan välissä on Galway Bay.

Clew Bay sijaitsee Mayon kreivikunnan rannikolla Achillin eteläpuolella, kun taas Blacksod Bay on saaren pohjoispuolella. Killala Bay on Mayon pohjoisrannikolla. Donegal Bay on suuri merenlahti Donegalin kreivikunnan ja Sligon kreivikunnan välillä.

Headlands

Malin Head, Donegalin kreivikunta, on Irlannin pohjoisin piste, kun taas Mizen Head on yksi eteläisimmistä pisteistä, joten termiä ”Malin head to Mizen head” (tai päinvastoin) käytetään kaikesta, mikä koskee koko Irlannin saarta. Carnsore Point, Wexfordin kreivikunnassa, on toinen Irlannin äärimmäinen piste, sillä se on Irlannin kaakkoisin piste.

Kauempana rannikolla on Hook Head, niin ikään Wexfordin kreivikunnassa, kun taas Old Head of Kinsale Corkin kreivikunnassa on yksi monista niemekkeistä Irlannin etelärannikolla.

Loop Head on niemeke, jonka kohdalla Claren kreivikunta yhtyy Irlannin länsirannikolla pisteeseen, jonka pohjoispuolella on Atlantti ja eteläpuolella sisämaassa Shannonin suisto. Hags Head on toinen niemi kauempana Claren pohjois-/länsirannikolla, ja Cliffs of Moher on sen pohjoispuolella olevan rantaviivan varrella.

Erris Head, Mayon kreivikunta, on Connachtin luoteisin piste.

Saaret ja niemimaat

Dinglen niemimaa Banna Strandilta katsottuna

Achillin saari, Mayon kreivikunta Irlannin luoteispuolella on Irlannin suurin saari Irlannin rannikolla. Saari on asuttu, ja se on yhdistetty mantereeseen sillalla. Seuraavaksi suurimpia saaria ovat Galwayn kreivikunnan rannikon edustalla sijaitsevat Aran-saaret, joilla asuu irlanninkielinen yhteisö eli Gaeltacht. Iveraghin niemimaan edustalla Kerryn kreivikunnassa sijaitseva Valentian saari on myös yksi Irlannin suurimmista saarista, ja se on suhteellisen asuttu, ja sen kaakkoispäästä on siltayhteys. Omeyn saari Connemaran rannikon edustalla Galwayn kreivikunnassa on vuorovesisaari.

Joitakin Irlannin tunnetuimmista niemimaista on Kerryn kreivikunnassa; Dinglen niemimaa, edellä mainittu Iveraghin niemimaa ja Bearan niemimaa. Ardsin niemimaa Downin kreivikunnassa on yksi Kerryn ulkopuolella sijaitsevista suuremmista niemimaista. Donegalin kreivikunnassa sijaitsevaan Inishowenin niemimaahan kuuluu Irlannin pohjoisin piste, Malin Head, ja useita tärkeitä kaupunkeja, kuten Buncrana Lough Swillyn rannalla, Carndonagh ja Moville Lough Foylen rannalla.

Irlannin pohjoisin maamerkintä on Malin Headin edustalla sijaitseva Inishtrahullin saari, vaikkakin Rockallin saari saattaisi ansaita tämän kunnian, mutta sen asemasta kiistellään, sillä sitä ovat vaatineet itselleen Iso-Britannia, Irlannin tasavalta, Tanska (Färsaaret) ja Islanti. Sen eteläisin on Fastnet Rock.

Ilmasto

Irlannin ilmasto on lauhkea, vaikkakin huomattavasti lämpimämpi kuin lähes kaikissa muissa vastaavilla leveysasteilla sijaitsevissa paikoissa, kuten Puolassa (mantereella) tai Newfoundlandissa (Atlantin vastakkaisella reunalla), Pohjois-Atlantin ajautumisen lämmittävän vaikutuksen vuoksi. Vallitseva tuuli puhaltaa lounaasta koilliseen ja puhaltaa länsirannikon korkeilla vuorilla. Siksi sateet ovat erityisen merkittävä osa Länsi-Irlannin elämää, ja Kerryn kreivikunnan länsirannikolla sijaitsevan Valentian saaren vuotuinen sademäärä on lähes kaksinkertainen itäiseen Dubliniin verrattuna (1400 mm vs. 762 mm). Koko maassa noin 60 % vuotuisesta sademäärästä sataa elokuun ja tammikuun välisenä aikana.

Tammikuu ja helmikuu ovat vuoden kylmimpiä kuukausia, ja vuorokauden keskilämpötila laskee näinä kuukausina 4-7 °C:n välillä. Heinä- ja elokuu ovat lämpimimmät, ja niiden lämpötila vaihtelee 14-16 °C:n välillä. Aurinkoisimmat kuukaudet ovat touko- ja kesäkuu, jolloin auringonpaistetta on keskimäärin viidestä seitsemään tuntia päivässä.

Vaikka äärimmäiset sääilmiöt ovat Irlannissa verrattain harvinaisia verrattuna muihin Euroopan mantereen maihin, niitä kuitenkin esiintyy. Räjähdysmäiset Atlantin matalapaineet, jotka esiintyvät pääasiassa joulu-, tammi- ja helmikuussa, voivat toisinaan tuoda länsirannikon kreivikuntiin jopa 160 kilometrin tuntinopeudella puhaltavia tuulia; kesäkuukausina ja erityisesti heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa äkillisiä ja rajuja ukkosmyrskyjä voi kehittyä erityisesti, mutta ei yksinomaan, maan keski- ja länsiosissa.

Taulukossa on esitetty Dublinin lentoaseman sääaseman keskimääräiset ilmaston tunnusluvut vuosilta 1961-1990.

Poliittinen ja humanistinen maantiede

Irlanti on jaettu neljään provinssiin, Connachtiin, Leinsteriin, Munsteriin ja Ulsteriin sekä 32 kreivikuntaan. Ulsterin yhdeksästä kreivikunnasta kuusi muodostaa Pohjois-Irlannin ja loput 26 muodostavat Irlannin tasavallan. Kartassa näkyvät kaikkien 32 kreivikunnan rajat.

Irlannin tasavalta Dublin Wicklow Wexford Carlow Kildare Meath Louth Monaghan Cavan Longford Westmeath Offaly Laois Kilkenny Waterford Cork

Kerry Limerick Tipperary Clare Galway Mayo Roscommon Sligo Leitrim Donegal Northern Irlanti Fermanagh Tyrone Derry/Londonderry Antrim Down Armagh

Hallinnollisesta näkökulmasta, 20 tasavallan kreivikunnista on paikallishallinnon yksiköitä. Muissa kuudessa on useampi kuin yksi paikallishallintoalue, jolloin piirikuntatason viranomaisia on yhteensä 34. Tipperaryssä on kaksi osaa, North Tipperary ja South Tipperary. Dublinin, Corkin, Limerickin, Galwayn ja Waterfordin kaupungeilla on kaupunginvaltuustot, ja niitä hallinnoidaan erillään näitä nimiä kantavista kreivikunnista. Dublinin kreivikunnan jäljelle jäävä osa on jaettu Dun Laoghaire-Rathdowniin, Fingaliin ja Etelä-Dubliniin.

Irlannin tasavallassa vaalialueet, joita Irlannin lain mukaan kutsutaan vaalipiireiksi, noudattavat useimmiten kreivikuntien rajoja. Yhteyksien säilyttäminen kreivikuntajärjestelmään on pakollinen näkökohta vaalipiirien rajojen uudelleenjärjestelyssä.

Pohjois-Irlannissa paikallishallinnon laajamittainen uudelleenjärjestely vuonna 1973 korvasi kuusi perinteistä kreivikuntaa ja kaksi kreivikuntapiiriä (Belfast ja Derry) 26 yksitasoisella piirillä, jotka Fermanaghia lukuun ottamatta ylittävät perinteiset kreivikuntarajat. Kuusi kreivikuntaa ja kaksi kreivikunnan piirikuntaa ovat edelleen käytössä muun muassa luutnanttiutta varten. Marraskuussa 2005 ilmoitettiin ehdotuksista, joiden mukaan paikallishallintojen määrää vähennettäisiin seitsemään.

Saaren noin 6 miljoonan asukkaan kokonaisväestö on keskittynyt itärannikolle, erityisesti Dubliniin ja Belfastiin ja niiden lähialueille.