Englantilaiset, jotka tutkivat ensimmäisen kerran Albemarlen ja Pamlico Soundin aluetta 1580-luvulla ja yrittivät perustaa pysyvän siirtokunnan Roanoke-saarelle, viittasivat usein amerikkalaisiin alkuperäisasukkaisiin ”villeinä”. Omien kuvaustensa mukaan Sir Walter Raleghin lähettiläät kuitenkin totesivat intiaanien olevan ”mitä lempeimpiä, rakastavimpia ja uskollisimpia, vailla kaikenlaista petosta ja sellaisia, jotka elävät kultakauden tapaan.”
Tämä näennäinen ristiriita saattaa selittyä sillä, että vaikka intiaanit olivat syvästi uskonnollisia, he palvoivat epäjumalia ja osoittivat kunnioitusta useammalle kuin yhdelle jumalalle, minkä vuoksi englantilaisen mittapuun mukaan heitä pidettiin pakanoina.
Thomas Harriot, joka kirjoitti yksityiskohtaisia kuvauksia Pohjois-Carolinan rannikosta ja intiaaneista oleskeltuaan alueella lähes vuoden, pyrki tosissaan käännyttämään heidät kristinuskoon. ”Jonkinlainen uskonto heillä jo on”, hän myönsi, ”ja vaikka se on kaukana totuudesta, on toivoa, että se voidaan sitä helpommin ja nopeammin uudistaa.”
Harriotin mukaan intiaanit uskoivat, että oli olemassa ”yksi ainoa pääjumala ja suuri jumala, joka on ollut iankaikkisuudesta asti”, mutta kun hän päätti luoda maailman, hän aloitti tekemällä pienimuotoisia jumalia, ”joita voitiin käyttää luomisessa ja sitä seuraavassa hallituksessa”. Yhden näistä pikkujumalista hän teki auringon, toisen kuun ja vielä toiset tähtien muodossa. Seuraavaksi luotiin vesi, minkä jälkeen pikkujumalat tekivät ”kaikenlaisia näkyviä ja näkymättömiä olentoja.” Ihmiskunnan osalta ”sanotaan, että ensin luotiin nainen, joka yhden jumalan toimesta tuli raskaaksi ja synnytti lapsia.”
Intiaanit esittivät kaikki jumalat ”ihmismuotoisilla kuvilla, joita he kutsuvat Kewasowokiksi”, ja yksi jumala oli nimeltään Kewas. ”Sitten he asettavat taloihin sopivia tai temppeleitä, joita he kutsuvat Machicomuckiksi, jossa he palvovat, rukoilevat, laulavat ja tekevät monta kertaa uhrauksia heille.” Harriot kertoi nähneensä joitakin temppeleitä tai Machicomuckeja, joissa oli vain yksi Kewas, ja toisia, joissa oli kaksi tai kolme. Yksi temppeleistä, joka näkyy kaiverruksessa John Whiten ”Towne of Pomeiooc” -piirroksessa, oli pyöreä rakennelma, jossa oli pagodin kaltainen katto ja joka oli ”päällystetty skinne mattesilla.”
”He uskovat myös sielun kuolemattomuuteen”, Harriot sanoi. ”Tämän elämän jälkeen, heti kun sielu on lähtenyt ruumiista, se viedään tekemänsä työn mukaan joko taivaaseen, jumalten asuinpaikkaan, nauttimaan siellä ikuisesta autuudesta ja onnesta, tai sitten suureen kuoppaan tai kuoppaan, jonka he luulevat sijaitsevan heidän maailmankolkansa kaukaisimmissa osissa auringonlaskua kohti, jossa se palaa jatkuvasti. Paikkaa he kutsuvat nimellä Popogusso.”
Intiaanit viljelivät erityisen huolellisesti uppowoc-nimistä kasvia, jota he savustivat savipiipuissa erityisesti juhlatilaisuuksissa. Tämä oli tietenkin tupakkaa, ja Harriot kertoi, että sitä pidettiin niin ”arvokkaana heidän keskuudessaan, että he luulevat jumaliensa olevan ihmeellisen ihastuneita siihen” ja tarjosivat sitä siksi jumalille erityisenä kunnianosoituksena. ”Joskus he sytyttävät pyhitettyjä nuotioita ja heittävät sinne osan jauheesta uhriksi. Kun he ovat myrskyssä vesillä, he heittävät osan siitä ilmaan ja veteen rauhoittaakseen jumalansa. Kun kalaverkko on hiljattain pystytetty, he heittävät osan siitä sinne ja ilmaan. Myös paettuaan vaarasta he heittivät osan ilmaan, mutta kaikki tämä tapahtui oudoilla eleillä, tamppaamalla, joskus tanssimalla, taputtamalla käsiä, pitämällä käsiä ylhäällä ja tuijottamalla taivaaseen, lausuen samalla outoja sanoja ja ääniä.”
Pyrkiessään käännyttämään näitä ”villejä” Harriot sanoi: ”Jokaisessa kaupungissa, jonne tulin… ilmoitin Raamattuni sisällön ja sen, että siinä esitettiin totinen ja ainoa Jumala”. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että Harriotin lähetystyö olisi johtanut siihen, että yksikään alkuperäisamerikkalainen olisi luopunut tupakan poltosta.
Teksti: David Stick
Mene Yksikkö 4:n pääsivulle
Mene Roanoke Revisitedin pääsivulle