Lataa tästä tiedotteesta PDF-tiedosto täältä
IVF on keinohedelmöityshoitomenetelmä, jossa miehen siittiöitä ja naisen munasoluja yhdistetään kehon ulkopuolella laboratoriossa. Yksi tai useampi hedelmöittynyt munasolu (alkio) voidaan siirtää naisen kohtuun, jossa ne voivat istua kohdun limakalvoon ja kehittyä. IVF-lääkkeiden ja -menetelmien aiheuttamat vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia. Kuten kaikkiin lääketieteellisiin hoitoihin, myös niihin liittyy kuitenkin riskejä. Tässä asiakirjassa käsitellään yleisimpiä riskejä.
Millaisia haittavaikutuksia IVF-lääkkeillä voi esiintyä?
Yleensä IVF-syklissä käytetään ruiskeena annettavia hedelmöityshoitolääkkeitä (gonadotropiinia). Nämä lääkkeet auttavat stimuloimaan munarakkuloita sisältävien munarakkuloiden määrän kasvua munasarjoissa. Yksityiskohtaisempi keskustelu hedelmällisyyslääkkeistä löytyy ASRM:n kirjasesta Medications for inducing ovulation.
Pistettävien hedelmöityshoitolääkkeiden mahdollisia haittavaikutuksia ovat:
- Lievät mustelmat ja arkuus pistoskohdassa (eri pistoskohtien käyttäminen voi auttaa)
- Pahoinvointi ja toisinaan oksentelu
- Tilapäiset allergiset reaktiot, kuten ihon punoitusta ja/tai kutinaa pistoskohdassa
- Rintojen arkuus ja lisääntynyt emätinvuoto
- Mielialan vaihtelut ja väsymys
- Munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä (OHSS)
Useimmat OHSS:n oireet (pahoinvointi, turvotus, munasarjojen epämukava olo) ovat lieviä. Ne häviävät yleensä ilman hoitoa muutaman päivän kuluessa munasolun ottamisesta. Vaikeissa tapauksissa OHSS voi aiheuttaa suuren nestemäärän kertymistä vatsaan (vatsaan) ja keuhkoihin. Tämä voi aiheuttaa hyvin suurentuneita munasarjoja, kuivumista, hengitysvaikeuksia ja voimakasta vatsakipua. Hyvin harvoin (alle 1 prosentilla naisista, joille on tehty munasolujen talteenotto IVF:ää varten) OHSS voi johtaa veritulppiin ja munuaisten vajaatoimintaan. Lisätietoja OHSS:stä on ASRM:n tiedotteessa Munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä (Ovarian hyperstimulation syndrome, OHSS).
Varhaisemmissa, useita vuosikymmeniä sitten tehdyissä raporteissa viitattiin munasarjasyövän ja hedelmöityshoitolääkkeiden käytön väliseen yhteyteen. Uudemmat ja hyvin tehdyt tutkimukset eivät kuitenkaan enää osoita selvää yhteyttä munasarjasyövän ja hedelmöityshoitolääkkeiden käytön välillä.
Mitkä ovat munasolunpoiston riskit?
Munasolunpoiston aikana lääkäri ohjaa emättimen ultraäänitutkimuksen avulla pitkien, ohuiden neulojen työntämistä emättimen läpi munasarjaan ja sen jälkeen kuhunkin munarakkulaan munasolujen ottamiseksi. Tämän toimenpiteen mahdollisia riskejä ovat:
- Lievä tai kohtalainen lantion ja vatsan kipu (toimenpiteen aikana tai sen jälkeen). Useimmissa tapauksissa kipu häviää päivässä tai kahdessa, ja sitä voidaan hoitaa käsikauppalääkkeillä.
- Vammautuminen munasarjojen lähellä oleviin elimiin, kuten virtsarakkoon, suoleen tai verisuoniin. Hyvin harvoin suoli- tai verisuonivamma voi vaatia hätäleikkausta ja toisinaan verensiirtoja.
- Lantion infektio (lievästä vakavaan). Lantion infektiot munasolun talteenoton tai alkionsiirron jälkeen ovat nykyään harvinaisia, koska antibioottilääkkeitä annetaan yleensä jo munasolunoton yhteydessä. Vakava infektio voi vaatia sairaalahoitoa ja/tai suonensisäistä antibioottihoitoa.
- Harvoin vakavan infektion hoitamiseksi voidaan tarvita leikkaus toisen tai molempien munasarjojen ja munanjohtimien ja/tai kohdun poistamiseksi. Naiset, joilla on ollut lantion infektioita tai endometrioosia, johon munasarjat ovat osallistuneet, saavat todennäköisemmin IVF:ään liittyviä infektioita.
Mitkä ovat alkionsiirtoon liittyvät riskit?
Alkiot sisältävää katetria käytetään alkioiden varovaiseen asettamiseen kohtuun (kohtuun). Naiset saattavat tuntea lieviä kouristuksia, kun katetri työnnetään kohdunkaulan läpi, tai heillä voi olla emättimen tiputtelua (lievää verenvuotoa) sen jälkeen. Hyvin harvoin voi kehittyä infektio, joka voidaan yleensä hoitaa antibiooteilla.
Jos hedelmöityn IVF:n avulla, onko raskauteni monimutkaisempi (kuin jos hedelmöityisin itse)?
Kerrannaisraskaus (raskaus, jossa on useampi kuin yksi lapsi) on todennäköisempi IVF:n avulla, etenkin kun siirretään useampi kuin yksi embyro. Näihin raskauksiin liittyy merkittäviä riskejä, mukaan lukien:
- Viivästynyt synnytys ja/tai synnytys: Ennenaikaisilla vauvoilla (riippumatta siitä, ovatko ne saaneet alkunsa luonnollisesti vai IVF:llä) on suurempi riski terveydellisiin komplikaatioihin, kuten keuhkojen kehityshäiriöihin, suolistoinfektioihin, aivohalvaukseen, oppimisvaikeuksiin ja kielelliseen viivästymiseen, ja käyttäytymisongelmat
- Äidin verenvuoto
- Synnytys keisarileikkauksella (keisarileikkaus)
- Raskaudesta johtuva korkea verenpaine
- Raskauden aikainen diabetes
Riski on sitä suurempi, mitä useampia alkioita kohtuun siirretään. Lääkärisi tulisi siirtää vähimmäismäärä alkioita, joka on tarpeen, jotta raskauden todennäköisyys on suuri ja monisikiöraskauden riski mahdollisimman pieni. Lisätietoja monisikiöraskaudesta on ASRM:n kirjasessa Monisikiöraskaus ja synnytys: kaksoset, kolmoset ja korkea-asteiset monisikiöt. Yksi tapa välttää monisikiöraskaus on päättää siirtää vain yksi alkio kerrallaan. Lisätietoja tästä on ASRM:n tiedotteessa Why Would I Choose to Have Elective Single-embryo Transfer (eSET)?
Will IVF increase the risk of my child having a birth defect?
Syntymävirheiden riski väestössä yleensä on 2-3 %, ja se on hieman suurempi hedelmättömillä potilailla. Suurin osa tästä riskistä johtuu viivästyneestä hedelmöittymisestä ja lapsettomuuden taustalla olevasta syystä. Siitä, onko IVF yksinään vastuussa synnynnäisistä epämuodostumista, käydään edelleen keskustelua ja tehdään tutkimuksia. Kun intrasytoplasminen spermainjektio (ICSI) tehdään yhdessä IVF:n kanssa, synnynnäisten epämuodostumien riski voi kuitenkin olla suurentunut.
Sukupuolikromosomipoikkeavuuksien (X- tai Y-kromosomipoikkeavuuksien) riski voi lisäksi olla hieman suurentunut ICSI:n yhteydessä. On kuitenkin epävarmaa, johtuvatko nämä riskit itse ICSI-menettelystä vai itse siittiöiden ongelmista. Miehillä, joilla on siittiövirheitä, on todennäköisemmin kromosomipoikkeavuuksia, jotka voivat siirtyä heidän lapsiinsa. Nämä häiriöt ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Harvinaiset geneettiset oireyhtymät, joita kutsutaan leimautumishäiriöiksi, voivat olla hieman lisääntyneet IVF:n yhteydessä.
Viivästyminen ja kohdunulkoinen raskaus
Viivästymisprosentti IVF:n jälkeen on samankaltainen kuin luonnollisen hedelmöityksen jälkeen, ja riski kasvaa äidin iän myötä. Keskenmenon osuus voi olla niinkin alhainen kuin 15 % 20-vuotiailla naisilla ja yli 50 % 40-vuotiailla naisilla.
Invf:n yhteydessä on pieni riski (1 %) saada kohdunulkoinen (tubaalinen) raskaus; tämä osuus on kuitenkin samanlainen kuin naisilla, joilla on aiemmin ollut lapsettomuus. Jos kohdunulkoinen raskaus ilmenee, naiselle voidaan antaa lääkkeitä raskauden lopettamiseksi tai leikkaus sen poistamiseksi. Jos olet raskaana ja koet terävää, pistävää kipua, emättimen tiputtelua tai verenvuotoa, huimausta tai pyörtymistä, alaselkäkipua tai matalaa verenpainetta (verenhukasta johtuen), eikä sinulle ole tehty ultraäänitutkimusta, joka vahvistaa, että raskaus on kohdussa, soita välittömästi lääkärillesi. Nämä kaikki ovat mahdollisen kohdunulkoisen raskauden merkkejä. Heterotooppisen raskauden riski on 1 % IVF:n jälkeen. Tällöin alkio implantoituu ja kasvaa kohtuun, kun taas toinen alkio implantoituu putkeen, mikä johtaa samanaikaiseen kohdunulkoiseen raskauteen. Heterotopiaraskaus edellyttää yleensä leikkausta (kohdunulkoisen raskauden poistamiseksi). Useimmissa tapauksissa kohdussa oleva raskaus voi jatkaa kehittymistään ja kasvuaan turvallisesti sen jälkeen, kun kohdunulkoinen raskaus on poistettu.
Revised 2015