VIVO Patofysiologia
Hypotalamuksen ja aivolisäkkeen toiminnallinen anatomia
Hypotalamus on aivojen alue, joka ohjaa valtavaa määrää kehon toimintoja. Se sijaitsee keskellä aivojen pohjaa, ja se ympäröi kolmannen kammion ventraalista osaa.
|
Aivolisäke, joka tunnetaan myös nimellä hypofyysi, on pyöreähkö elin, joka sijaitsee välittömästi hypotalamuksen alapuolella ja lepää kallonpohjan syvennyksessä, jota kutsutaan sella turcica (”turkkilainen satula”). Aivolisäke on aikuisella ihmisellä tai lampaalla suunnilleen garbonzo-pavun kokoinen ja muotoinen. Oikealla olevassa kuvassa, joka on peräisin Visible Human Project -hankkeesta, näkyvät nämä anatomiset suhteet näkyvällä naisella (klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman, merkitsemättömän kuvan). |
 |
Aivolisäkkeen huolellinen tarkastelu paljastaa, että se koostuu kahdesta toisistaan erottuvasta osasta:
- Aivolisäkkeen etulohko eli adenohypofyysi on klassinen rauhanen, joka koostuu pääasiassa valkuaishormoneja erittävistä soluista.
- Aivolisäkkeen takaosa eli neurohypofyysi ei ole erillinen elin, vaan hypotalamuksen jatke. Se koostuu suurelta osin hypotalamuksen hermosolujen aksoneista, jotka ulottuvat alaspäin suurena nippuna aivolisäkkeen etuosan taakse. Se muodostaa myös niin sanotun aivolisäkkeen varren, joka näyttää ripustavan etummaisen rauhasen hypotalamuksesta.
Oikealla olevassa kuvassa on etukuva sian aivolisäkkeestä ja hypotalamuksesta. Takarauhanen näkyy kurkistelemassa eturauhasen takaa; vie hiiren kursori kuvan päälle, niin näet merkinnät (kuva on peräisin tohtori G. P. Kozlowskilta).
Aivolisäkkeen etu- ja takarauhasilla on erillinen embryologinen alkuperä. Monilla nisäkkäillä on myös välilohko (pars intermedia) etu- ja taka-aivolisäkkeen välissä.
Valttina hypotalamuksen ja etummaisen aivolisäkkeen endokriinisen suhteen ymmärtämisessä on näiden elinten välisten verisuoniyhteyksien ymmärtäminen. Kuten myöhemmissä jaksoissa korostetaan, aivolisäkkeen etuosan hormonien eritys on hypotalamuksen hormonien tiukassa valvonnassa. Nämä hypotalamuksen hormonit saapuvat aivolisäkkeen etuosaan seuraavaa reittiä:
- Hypofyysisen valtimon haara haarautuu alemmassa hypotalamuksessa olevaan kapillaaripohjaan, ja aivolisäkkeen etuosaan tarkoitetut hypotalamuksen hormonit erittyvät tuohon kapillaariveriin.
- Veri noista kapillaareista valuu verenkiertoon hypotalamuksen ja hypofyysin välisissä porttilaskimoissa. Portaalilaskimot määritellään kahden kapillaarikerroksen välisinä suonina; hypotalamus-hypofyysiset portaalilaskimot haarautuvat jälleen toiseen sarjaan kapillaareja aivolisäkkeen etuosan sisällä.
- Aivolisäkkeen etuosan sisällä olevat kapillaarit, jotka kuljettavat kyseisestä rauhasesta erittyviä hormoneja, sulautuvat suoniksi, jotka valuvat systeemiseen laskimovereen. Nämä laskimot keräävät myös takimmaisen aivolisäkkeen kapillaariverta.
Tämä verisuonten yhteyksien malli on esitetty kaaviomaisesti alla. Huomaa myös hypotalamuksen ja hypofyysin väliset porttisuonet yllä näkyvässä oikean aivolisäkkeen kuvassa.
Tämän epätavanomaisen verisuonijärjestelmän hyödyllisyys on siinä, että hypotalamushormonien pienimmätkin määrät kulkeutuvat konsentroituneessa muodossa suoraan kohdesoluihinsa aivolisäkkeen etuosassa eivätkä laimene systeemisessä verenkierrossa.
Syventävät ja täydentävät aiheet
- Aivolisäkkeen anatomia ja histologia
.