”Hymyilevä masennus”: It’s Possible to be Depressed While Appearing Happy

Termi ”hymyilevä masennus” – näyttää muiden silmissä onnelliselta, vaikka sisäisesti kärsii masennusoireista – on tullut yhä suositummaksi. Aihetta käsitteleviä artikkeleita on hiipinyt populaarikirjallisuuteen, ja tilasta tehtyjen Google-hakujen määrä on kasvanut dramaattisesti tänä vuonna. Jotkut saattavat kuitenkin kyseenalaistaa, onko kyseessä todella todellinen, patologinen tila. hymyilevä masennus ei ole psykologien käyttämä tekninen termi, mutta on varmasti mahdollista olla masentunut ja onnistua peittämään oireet onnistuneesti. Lähin tekninen termi tälle tilalle on ”epätyypillinen masennus”. Itse asiassa merkittävä osa ihmisistä, jotka kokevat huonoa mielialaa ja menettävät mielihyvää toiminnoista, onnistuvat peittämään tilansa tällä tavoin. Ja nämä ihmiset saattavat olla erityisen alttiita itsemurhalle.
Hymyilevästä masennuksesta kärsiviä ihmisiä voi olla hyvin vaikea havaita. He saattavat vaikuttaa siltä, ettei heillä ole syytä olla surullinen – heillä on työ, asunto ja ehkä jopa lapsia tai kumppani. He hymyilevät tervehtiessään ja voivat käydä miellyttäviä keskusteluja. Lyhyesti sanottuna he pukevat naamionsa ulkomaailmalle ja elävät näennäisesti normaalia ja aktiivista elämää.
Sisällä he kuitenkin tuntevat itsensä toivottomiksi ja alakuloisiksi, ja joskus heillä on jopa ajatuksia kaiken lopettamisesta. Voima, jolla he jaksavat jatkaa jokapäiväistä elämäänsä, voi tehdä heistä erityisen alttiita toteuttamaan itsemurhasuunnitelmia. Tämä eroaa muista masennuksen muodoista, joissa ihmisillä saattaa olla itsemurha-ajatuksia, mutta ei tarpeeksi voimia toteuttaa aikomuksiaan.
Vaikka hymyilevää masennusta sairastavat ihmiset pukeutuvat ”iloiseen naamaan” ulkomaailmalle, he voivat kokea mielialansa todellista kohoamista elämässään tapahtuvien myönteisten tapahtumien seurauksena. Esimerkiksi tekstiviestin saaminen joltakulta, jolta he ovat kaivanneet kuulla, tai kehut töissä voivat saada heidät tuntemaan olonsa paremmaksi muutamaksi hetkeksi ennen kuin he palaavat takaisin alakuloisiksi.
Muihin tämän tilan oireisiin kuuluvat ylensyönti, raskauden tunne käsissä ja jaloissa sekä se, että he loukkaantuvat helposti kritiikistä tai hylkäämisestä. Hymyilevää masennusta sairastavat tuntevat myös todennäköisemmin olonsa masentuneeksi illalla ja tuntevat tarvetta nukkua tavallista pidempään. Muissa masennuksen muodoissa mieliala saattaa sen sijaan olla huonompi aamulla, ja saatat tuntea tarvetta nukkua vähemmän kuin normaalisti.

Hymyilevä masennus näyttää olevan yleisempi ihmisillä, joilla on tietty temperamentti. Se liittyy erityisesti siihen, että on alttiimpi ennakoimaan epäonnistumisia, että on vaikea päästä yli noloista tai nöyryyttävistä tilanteista ja että on taipumus murehtia tai miettiä liikaa tapahtuneita negatiivisia tilanteita.
Women’s Health -lehti tavoitteli hymyilevän masennuksen olemusta – julkisivumielialaa – pyytäessään naisia jakamaan kuvia sosiaalisesta mediastaan ja sen jälkeen kertaamaan Instagramissa, miltä heistä oikeasti tuntui kuvan ottamisen hetkenä. Tässä muutamia heidän postauksiaan .

Hymyilevä masennus ja hoito

Hymyilevää masennusta on vaikea määritellä tarkalleen, mikä sen aiheuttaa, mutta huono mieliala voi johtua monista asioista, kuten työongelmista, parisuhteen hajoamisesta ja siitä, että tuntuu kuin elämälläsi ei olisi tarkoitusta ja merkitystä.
Hymyilevää masennusta esiintyy hyvin usein. Noin joka kymmenes ihminen on masentunut, ja 15-40 prosenttia näistä ihmisistä kärsii epätyypillisestä, hymyilevää masennusta muistuttavasta muodosta. Tällainen masennus alkaa usein jo varhain elämässä ja voi kestää pitkään.jos kärsit hymyilevästä masennuksesta, on siksi erityisen tärkeää saada apua. Valitettavasti tästä tilasta kärsivät ihmiset eivät kuitenkaan yleensä saa apua, koska he eivät välttämättä ajattele, että heillä on ylipäätään ongelma – näin on erityisesti silloin, jos he näyttävät jatkavan tehtäviään ja päivittäisiä rutiinejaan kuten ennenkin. He saattavat myös tuntea syyllisyyttä ja järkeillä, ettei heillä ole mitään syytä suruun. Niinpä he eivät kerro kenellekään ongelmistaan ja päätyvät häpeämään tunteitaan.
Miten tämän kierteen voi siis katkaista? Lähtökohtana on tietää, että tämä tila todella on olemassa ja että se on vakava. Vasta kun lopetamme ongelmiemme järkeistämisen pois, koska ajattelemme, etteivät ne ole tarpeeksi vakavia, voimme alkaa todella vaikuttaa asiaan. Joillekin tämä oivallus saattaa riittää kääntämään asiat toisin päin, koska se saa heidät etsimään apua ja vapautumaan masennuksen kahleista, jotka ovat pitäneet heitä loitolla.

Liikunta ja meditaatio voivat auttaa. Luotto:

Meditaatiolla ja liikunnalla on myös osoitettu olevan valtavia mielenterveyshyötyjä. Itse asiassa yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston tekemä tutkimus osoitti, että kaksi kertaa viikossa meditaatiota ja liikuntaa harrastaneiden ihmisten masennustaso laski lähes 40 prosenttia jo kahdeksan viikon jälkeen. Kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa opitaan muuttamaan ajattelutapoja ja käyttäytymistä, on toinen vaihtoehto niille, jotka kärsivät tästä tilasta. Ja elämän tarkoituksen löytäminen on äärimmäisen tärkeää. Itävaltalainen neurologi Viktor Frankl kirjoitti, että hyvän mielenterveyden kulmakivi on elämän tarkoitus. Hänen mukaansa meidän ei pitäisi pyrkiä ”jännitteettömään tilaan”, joka on vapaa vastuusta ja haasteista, vaan meidän pitäisi pyrkiä elämään jotakin. Voimme löytää tarkoituksen ottamalla huomion pois itsestämme ja kohdistamalla sen johonkin muuhun. Etsi siis jokin arvokas tavoite ja yritä edistyä siinä säännöllisesti, vaikka vain pieni määrä joka päivä, sillä sillä voi olla todella myönteinen vaikutus.
Voimme löytää tarkoituksen myös huolehtimalla toisesta ihmisestä. Kun otamme valokeilan pois itsestämme ja alamme ajatella jonkun toisen tarpeita ja toiveita, alamme tuntea, että elämällämme on merkitystä. Tämä voidaan saavuttaa tekemällä vapaaehtoistyötä tai huolehtimalla perheenjäsenestä tai jopa eläimestä.

Tunne siitä, että elämällämme on merkitystä, on viime kädessä se, mikä antaa meille tarkoituksen ja mielekkyyden – ja tämä voi vaikuttaa merkittävästi mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme.
Olivia Remes, tohtorikandidaatti, Cambridgen yliopisto
Tämä artikkeli on julkaistu The Conversation -lehdessä Creative Commons -lisenssin alla. Lue alkuperäinen artikkeli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.