Varhainen uraEdit
Lloris aloitti jalkapallon pelaamisen kuusivuotiaana Nizzan Cimiezin kaupunginosassa sijaitsevassa paikallisessa kulttuurikeskuksessa CEDAC (Centre de Diffusion et d’Action Culturelle). Keskus tarjosi erilaisia aktiviteetteja, joihin kuului myös jalkapallo. Lloris pelasi keskikentällä eri tehtävissä, kuten hyökkäyksessä, ennen kuin hän siirtyi maalivahdiksi sen jälkeen, kun valmentajat huomasivat, että hänellä oli vaikuttavia maalivahtiominaisuuksia, kuten pallonkäsittely- ja kiinniottotaitoja. Lloris kunnostautui tehtävässään ja kiinnitti OGC Nizzan entisen maalivahdin ja Ranskan maajoukkuemaalivahdin Dominique Baratellin huomion, joka suositteli pelaajaa liittymään entiseen seuraansa. Kymmenvuotiaana Lloris liittyi Nizzan nuoriso-akatemiaan. Hän vietti useita vuosia seuran nuoriso-akatemiassa ja oli aloittava maalivahti seuran alle 17-vuotiaiden joukkueessa, joka voitti kaudella 2003-04 Championnat Nationaux des 18 ans -kilpailun, joka on maanlaajuinen kotimainen liigakilpailu alle 18-vuotiaille pelaajille.
NiceEdit
Seuran alle 18-vuotiaiden joukkueessa saavutetun menestyksen jälkeen Lloris nostettiin seuran reservijoukkueeseen Ranskan jalkapallon neljännen sarjatason Championnat de Francen amatöörisarjaan kaudeksi 2004-05. Lloris oli seuran varamies. Hän vuorotteli aloittavan maalivahdin paikalla Hilaire Munozin kanssa esiintyessään 12 ottelussa. Lloris nostettiin ykkösjoukkueen kokoonpanoon ennen kautta 2005-06 ja hänelle annettiin numero 1 -paita. Manageri Frédéric Antonetti nimesi hänet joukkueen aloittavaksi maalivahdiksi seuran Coupe de la Ligue -kampanjassa ennen fanien suosikkia (ja Nizzasta kotoisin olevaa kollegaansa) Damien Gregorinia, johon luotettiin enemmän liigapelissä. Lloris teki ammattilaisdebyyttinsä 25. lokakuuta 2005, 18-vuotiaana, ja hän pysyi maalivahtina Nizzan voittaessa Châteauroux’n Coupe de la Ligue 2-0. Seuraavalla kierroksella Lloris teki toisen nollapelin Sedania vastaan ja auttoi Nicea kaatamaan suosikki Bordeaux’n ja Derby de la Côte d’Azur -kilpailija Monacon puolivälierissä, mikä tarkoitti, että seura oli päässyt historiansa ensimmäiseen Coupe de la Ligue -finaaliin. Finaalissa Lloris pelasi koko ottelun seuran hävitessä Nancylle 2-1.
Lloris teki liigadebyyttinsä 18. maaliskuuta 2006 Nancya vastaan ottelussa nostaen maalin puhtaaksi 1-0-voitossa. Hän teki sillä kaudella vielä neljä liigaottelua. Seuraavalla kaudella Lloris sai aloitusvastuun pysyvästi Gregorinin edelle, joka sittemmin lähti seurasta Nancyyn. Lloris esiintyi yhtä lukuun ottamatta kaikissa liigaotteluissa ja teki 13 nollapeliä, kun Nice sijoittui 16:nneksi. Pettymyksestä huolimatta seura oli liigan viidenneksi paras puolustusjoukkue Llorisin päästettyä vain 36 maalia. Vain veteraanit Grégory Coupet, Cédric Carrasso ja Ulrich Ramé päästivät vähemmän. Kauden 2007-08 alkupuolella Lloris kärsi vasemman polvensa toistuvasta nivelsidevammasta, jonka vuoksi hän joutui jättämään syyskuussa kolme viikkoa väliin. Hän palasi joukkueeseen 6. lokakuuta 2007 Le Mansia vastaan pelatussa liigaottelussa, mutta joutui vaihtoon 71 minuutin pelin jälkeen vamman uusiuduttua. Lloris oli poissa vielä kuusi viikkoa ennen kuin hän palasi 24. marraskuuta joukkueen 2-1-voitossa Paris Saint-Germainia vastaan. Hän esiintyi jatkuvasti joukkueen mukana loppukauden ajan, kun Nice sijoittui kahdeksanneksi, mikä oli seuran paras sijoitus liigassa sitten kauden 1988-89 kuudennen sijan. Lloris päästi vain 24 maalia 30 ottelussaan ja teki 13 nollapeliä. Hän vaikutti osaltaan puolustukseen, joka antoi kauden aikana yhteensä vain 30 maalia, mikä on liigan paras lukema. Llorisin ponnistelut kyseisellä kaudella johtivat siihen, että useat eurooppalaiset suurseurat lähestyivät häntä ja toivoivat saavansa hänet kiinnitettyä tulevaisuudessa.
LyonEdit
Tämänkin vakaan kauden jälkeen Nizzassa heräsi spekulaatioita siitä, missä Lloris pelaisi seuraavalla kaudella. Hänet yhdistettiin ensisijaisesti ranskalaisseura Lyoniin, joka halusi hänet lähtevän Grégory Coupet’n tilalle, Milaniin, joka halusi hänet brasilialaisen Didan tilalle, ja Tottenham Hotspuriin, joka halusi Llorisin Paul Robinsonin tilalle. Kun Lloris oli tiettävästi päässyt Milanin kanssa henkilökohtaiseen sopimukseen, hän hylkäsi italialaisseuran ja siirtyi Ligue 1:n seitsenkertaiseen mestariin Lyoniin. Milanin varapresidentti Adriano Galliani julisti myöhemmin, että sopimus oli lähes saavutettu todeten, että Lloris oli ”käytännössä meidän”, mutta sopimus ajautui kompastuskivelle, kun Milanin maalivahti Christian Abbiati kieltäytyi siirtymisestä Palermoon. Lloris perusteli päätöstään vedoten Lyonin eurooppalaisiin tavoitteisiin, enemmän peliaikaa Lyonissa, ja Milanissa hänelle ei ollut taattu aloittavan maalivahdin paikkaa. Siirtosummaa ei aluksi julkistettu, mutta myöhemmin selvisi, että se oli hinnoiteltu 8,5 miljoonaan euroon. Hänelle annettiin pikaisesti ykköspaita ja myös aloittavan maalivahdin paikka.
Kausi 2008-09Edit
Lloris teki seuradebyyttinsä joukkueen kauden 2008-09 avausliigaottelussa 10. elokuuta 2008 Toulousea vastaan. Lyon voitti ottelun 3-0-voitolla antaen maalivahdille uransa ensimmäisen nollapelin seurassa. Seuraavissa kolmessa ottelussa Lloris sai puhtaat paperit Lorientia ja alueellisia kilpailijoita Grenoblea ja Saint-Étiennea vastaan. Huolimatta siitä, että Lyon hävisi mestaruuden ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen, hän viimeisteli kampanjan päästämällä vain 27 maalia liigassa ja kirjaamalla 16 nollapeliä; molemmat olivat toiseksi parhaita vain Cédric Carrasson jälkeen. Lloris valittiin sittemmin liigan parhaaksi maalivahdiksi ja hänet nimettiin myös vuoden joukkueeseen.
Kausi 2009-10 Muokkaa
Kautena 2009-10 Lloris pysyi edelleen seuran ykkösmaalivahtina, ja hän avasi uuden kauden kirjauttamalla seuran kahdeksaan ensimmäiseen ottelussa neljä torjuntavastuuta. Syyskuun esityksistään hänet palkittiin UNFP:n kuukauden pelaajana ja hänestä tuli ensimmäinen maalivahti sitten Steve Mandandan elokuun 2008, joka sai palkinnon. Lloris sai mediassa kiitosta esityksistään Liverpoolia vastaan Mestarien liigassa. Ensimmäisessä ottelussa, joka pelattiin Anfieldillä, Lloris teki neljä torjuntaa pitäen Liverpoolin vain yhdessä maalissa. Lyon voitti ottelun 2-1. Toisessa ottelussa Stade Gerlandissa hän torjui Fernando Torresin, Dirk Kuytin ja Andriy Voroninin laukaukset ensimmäisellä puoliajalla ja näytti sitten refleksit torjuessaan brasilialaisen Lucasin toisen jakson puolivälissä. Vaikka Lyon joutui myöhään maalin päähän, joukkue tasoitti ottelun 1-1:een Lisandro Lópezin maalilla jatkoajalla.
8. marraskuuta 2009 Lloris, yhdessä Marseillen ja Ranskan kakkosmaalivahdin Steve Mandandan kanssa, päästivät kumpikin viisi maalia Lyonin ja Marseillen välisessä jännittävässä 5-5-tasapelissä, vaikkakin suurin osa päästetyistä maaleista johtui molempien seurojen näyttämästä ”huolimattomasta puolustuspelaamisesta” median ja molempien managereiden kuvailun mukaisesti. Joulukuun 20. päivänä Lloris sijoittui kolmanneksi Nicolas Anelkan ja Yoann Gourcuffin jälkeen äänestyksessä, jossa äänestettiin vuoden 2009 Ranskan jalkapallon vuoden pelaaja -palkinnon saajaksi.
Lloris pysyi johdonmukaisena kauden 2010 osalla päästämällä vain kaksi maalia seuran vuoden neljässä ensimmäisessä ottelussa Lyonin voittaessa ne kaikki ja Llorisin kerätessä kaksi puhdasta maalia. Helmikuun 16. päivänä Lloris sai puhtaat paperit Lyonin Mestarien liigan pudotuspelikierroksen ensimmäisessä ottelussa Real Madridia vastaan. Lloris teki kaksi torjuntaa joukkueen 1-0-voitossa torjumalla sormella Cristiano Ronaldon harhautetun laukauksen 61. minuutilla ja torjumalla refleksinomaisesti Gonzalo Higuaínin laukauksen kolme minuuttia myöhemmin pitääkseen Lyonin maalin johdossa. Myöhemmin Lyon saavutti kisoissa karsinnan puolivälieriin päästyään Madridissa 1-1-tasapeliin Llorisin päästettyä Cristiano Ronaldon avausmaalin kuudennella minuutilla. Se oli maalivahdin ensimmäinen päästetty maali yli 620 minuuttiin. Toukokuun 2. päivänä Lloris antoi syöttöpisteen Michel Bastosin tekemälle voittomaalille Lyonin voittaessa Montpellier 1-0. Viikkoa myöhemmin hänet nimettiin toisena peräkkäisenä kautena UNFP Ligue 1:n vuoden maalivahdiksi.
Kausi 2010-11 Muokkaa
Kautta 2010-11 ennen Lloris oli ehdolla UEFA:n seurajoukkuejalkapalloilijoiden palkinnon saajaksi UEFA:n seurajoukkuejalkapalloilijoiden palkintogaalassa, mutta hävisi palkinnon Mestarien liigan voittaneelle Internazionalen maalivahdille Júlio Césarille. Kaudella Lloris suoriutui tehtävästään hyvin, vaikka päästikin uransa 40 maalia liigassa, kun Lyon ei voittanut liigaa kolmatta kautta peräkkäin. Seuran ja Llorisin itsensä turhauttava kausi saavutti huippunsa 3. huhtikuuta 2011 seuran pelattua 2-2-vierastasapelin Llorisin entisen seuran Nizzan kanssa. Vaikka Lyon johti ottelua jatkoajalle lähdettäessä 2-0, se teki kaksi maalia kahden minuutin sisällä, Éric Moulounguin rangaistuspotkun ja Renato Civellin viimeistelemän maalin, minkä ansiosta Nice lähti ottelusta tasapeliin. Ottelun päätyttyä pettynyt Lloris, joka oli aiemmin torjunut ottelussa rangaistuslaukauksen, antoi joukkueen pukuhuoneessa yllättävän kirosanojen sävyttämän julistuksen, jossa hän kyseenalaisti joukkueen kokonaissuorituksen. Joukkueen voitettua seuraavalla viikolla Lensin 3-0, jossa Lloris sai ensimmäisen nollapelinsä yli kuukauteen, maalivahti pohti kommenttejaan Nizza-ottelun jälkeen toteamalla: ”Se oli inhimillinen reaktio. Oli turhautumista ja kasautumista ja sen oli pakko tulla ulos. Oli sietämätöntä tehdä 2-2-tasapeli, kun johti 2-0.”
Tottenham HotspurEdit
kausi 2012-13Edit
Lloris allekirjoitti 31. elokuuta 2012 sopimuksen Tottenham Hotspuriin 10 miljoonalla eurolla, josta maksetaan 5 miljoonaa euroa vaihtuvana. Lyon saa myös 20 % Llorisin tulevasta siirtovoitosta. Hän teki debyyttinsä Spursissa UEFA Europa League -ottelussa Laziota vastaan 20. syyskuuta 2012, ottelun tulos oli 0-0. Lloris aloitti ensimmäisen Valioliiga-ottelunsa Aston Villaa vastaan 7. lokakuuta 2012 ja piti maalinsa puhtaana 2-0-kotivoitossa. Hänen esiintymisensä päätti toisen Tottenhamin maalivahdin Brad Friedelin 310 peräkkäisen ottelun putken Valioliigassa. Hänen päästettyään vain neljä maalia kuudessa ottelussa hän oli ehdolla Valioliigan kuukauden pelaajaksi joulukuussa 2012, mutta hävisi Manchester Unitedin Robin van Persielle. Lloris päätti kauden 2012-13 25 esiintymiseen ja yhdeksään puhtaaseen maaliin.
Kausi 2013-14Edit
Spekulaatioiden jälkeen, jotka yhdistivät hänet siirtoon Monacoon, Lloris vakuutti jättäneensä Lyonin pelatakseen ulkomailla. 3. marraskuuta 2013 ottelussa Evertonia vastaan Lloris menetti tajuntansa törmäyksessä Romelu Lukakun polveen, mutta pysyi pelissä sen jälkeen, kun manageri André Villas-Boas totesi hänen ”osoittaneen suurta luonnetta ja persoonallisuutta”. Päävammoja käsittelevät hyväntekeväisyysjärjestöt, FIFA ja pelaajayhdistys FIFPro kritisoivat päätöstä voimakkaasti.
Lloris allekirjoitti viisivuotisen jatkosopimuksen heinäkuussa 2014. Hän sanoi, että Tottenhamin uusi manageri Mauricio Pochettino oli vakuuttanut hänet allekirjoittamaan uuden sopimuksen ”kurinalaisuudellaan ja visionäärisyydellään”, jotka antoivat seuralle ”uusia mittapuita”.
kausi 2014-15Tiedoksi
Tottenham johti 23. lokakuuta 2014 pelattua UEFA:n Eurooppa-liigan lohkovaiheen ottelua kaudella 2014-15 Asteras Tripolia 5-0 neljä minuuttia ennen loppua, kun Tottenhamin Lloris lähetettiin kentältä ammattimaisesta rikkeestä, joka kohdistui tasakentällisestä tasakentälliselle. Koska joukkue oli käyttänyt kaikki kolme vaihtopelaajaa, hyökkääjä Harry Kane joutui maaliin ja teki maalin vapaapotkusta 89. minuutilla; Tottenham voitti ottelun 5-1. Tottenham eteni liigacupin kautta kohtaamaan Chelsean finaalissa Wembleyllä. Lloris nimettiin aloituskokoonpanoon hopeamitalin toivossa, mutta Tottenham hävisi 2-0.
Kausi 2015-16Toimitus
Elokuussa 2015 Tottenhamin manageri Mauricio Pochettino nimitti Llorisin joukkueen vakituiseksi kapteeniksi, joka korvasi väistyvän Younès Kaboulin.
kausi 2016-17 Muokkaa
Vuoden 2016-17 Mestarien liigan lohkovaiheen ottelussa (joka päättyi 0-0-tasapeliin) Bayer Leverkusenia vastaan 18. lokakuuta 2016 Lloris teki useita hienoja torjuntoja, mukaan lukien näyttävän yhden käden pysäytyksen maaliviivalla Javier Hernándezin torjumiseksi; Tottenhamin manageri Mauricio Pochettino kuvaili Llorisin suoritusta toisella puoliajalla ”loistavaksi”. 22. marraskuuta 2016 Lloris pelasti Radamel Falcaon 11. minuutin rangaistuspotkun ja teki useita maailmanluokan torjuntoja, mukaan lukien uskomattomalla tavalla kaatamalla Kamil Glikin voimakkaan lentolaukauksen viidestä metristä tangon yli 68. minuutilla Mestarien liigan lohkovaiheen ottelussa kaudella 2016-17 vieraissa AS Monacon vieraana; Tottenham kuitenkin hävisi ottelun 1-2 ja karsiutui loppuottelusta.
Joulukuussa 2016 Lloris allekirjoitti jatkosopimuksen, jonka mukaan hän pysyy Tottenhamin palveluksessa vuoteen 2022 asti. Kaudella 2016-17 Lloris auttoi Tottenhamia saavuttamaan seuran historian parhaan puolustusennätyksen päästämällä tällä kaudella vain 26 maalia Valioliigassa (joista vain 9 päästettiin kotiotteluissa), mikä on 6 maalia parempi kuin edellinen ennätys 32 päästettyä maalia, joka oli tehty kaudella 1908-09 kakkosdivisioonassa. Hän piti tällä kaudella 15 nollapeliä, mutta jäi paitsi Kultainen hanska -palkinnosta, kun kauden viimeisessä ottelussa, ennätyksellisessä 7-1-vierasliigavoitossa Hull Cityn vieraana, päästettiin maali.
Kausi 2017-18 Muokkaa
17.4.2018 Lloris teki 250. esiintymisensä Tottenhamissa 1-1-tasapelissä Brightonia vastaan. Näin hänestä tuli vasta 61. pelaaja ja kuudes maalivahti, joka on saavuttanut tämän virstanpylvään seurassa.
kausi 2018-19 Muokkaa
Mestarien liigan lohkokierroksen ottelussa PSV Eindhovenia vastaan 24. lokakuuta 2018 Lloris joutui kentältä poistetuksi haasteen jälkeen ottelun loppupuolella, joka päättyi 2-2-tasapeliin. 2. maaliskuuta 2019 Lloris torjui myöhäisen rangaistuspotkun Pohjois-Lontoon derbyssä ja piti pisteet 1-1:ssä. Muutamaa päivää myöhemmin 5. maaliskuuta 2019 Mestarien liigan viimeisten 16 joukkueen vierasottelussa Borussia Dortmundia vastaan Lloris teki useita ratkaisevia torjuntoja pitääkseen maalinsa puhtaana, mikä varmisti 4-0-voiton yhteenlaskettuna ja etenemisen seuran toiseen Mestarien liigan puolivälierään. Tämä on hänen 100. nollapelinsä seurassa. Hän piti maalinsa puhtaana myös puolivälierien kotiottelussa Manchester Cityä vastaan ja pelasti rangaistuspotkun 1-0-voitossa, joka auttoi pitämään Tottenhamin mukana kilpailussa. Edellisellä viikolla Valioliigan ottelussa Liverpoolia vastaan hän teki maalivahtivirheen, joka päästi myöhäisen maalin ja tappio 2-1.
kausi 2019-20 Muokkaa
Kaudella 2019-20 Lloris teki 300. esiintymisensä seurassa kauden toisessa liigaottelussa Manchester Cityä vastaan, ottelu päättyi lukemiin 2-2.5. Lokakuun 5. päivänä Lloris kannettiin paareilla pois kärsimyksensä jälkeen kyynärpään venähtäneenä Brightonia vastaan pelatussa ottelussa, jonka ottelu päättyi Spursin kannalta maalein 3-0. Vammassa syntynyt nivelsidevamma sulkisi hänet pois joukkueesta muutamaksi kuukaudeksi. Marraskuussa 2019 hänet leikattiin sijoiltaanmenon vuoksi. Hän palasi loukkaantumisesta tammikuussa 2020 kotiottelussa Norwichia vastaan.