iStock/lattapicturesCongratulations! Olet löytänyt Sen Oikean, henkilön, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi, ja olet valmis esittämään kysymyksen. Mitä aiot tehdä seuraavaksi? Ostan tietysti sormuksen. Niinhän sinun pitäisi tehdä, eikö niin?
No, kyllä, mutta miksi? Älä ymmärrä minua väärin: Sormukset ovat upeita. Olen hyvin iloinen, että kosintaan kuuluu kihlasormus eikä kihlajaiskortti. Mutta jos olet valmis tekemään mitä tahansa tulevan puolisosi eteen, miksi antaa sormus?
Se on itse asiassa perinne, joka juontaa juurensa muinaisiin egyptiläisiin, jotka uskoivat ympyröiden olevan ikuisuuden symboleja. Hääparit vaihtoivat punotuista ruovikoista tehtyjä sormuksia. Niitä pidettiin vasemman käden sormussormessa, jossa oli ilmeisesti suoni, joka kulki suoraan sydämeen, joka myöhemmin nimettiin Vena amoris -suoneksi. (Jos olet etsimässä sielunkumppania, varo merkkejä siitä, että kumppanisi näkee sinut vain seurustelukumppaninaan.
Siirry eteenpäin 2. vuosisadalle eaa., jolloin muinaisten roomalaisten uskotaan aloittaneen kihlasormusten antamisen perinteen morsiamelle annettavan rahan tai arvokkaan esineen sijasta. Sen symboliikka ei kuitenkaan liittynyt niinkään rakkauteen kuin omistamiseen. Plinius Vanhemman mukaan sulhanen antoi morsiamelle ensin kultasormuksen, jota hän piti kihlausseremonian aikana ja erityistilaisuuksissa, ja sitten rautasormuksen, jota hän piti kotona, mikä merkitsi morsiamen sitovaa laillista suostumusta siihen, että hän omistaa morsiamen.
Nykyään yli 80 prosenttia amerikkalaisista morsiamista saa timanttisen kihlasormuksen.
Timantit ilmestyivät kihlasormuksiin vasta vuosisatoja myöhemmin. Yksi ensimmäisistä kirjatuista timanttisen kihlasormuksen käyttökohteista oli vuodelta 1477. Itävallan arkkiherttua Maximilian kosi Burgundin Mariaa sormuksella, jossa oli ohuita, litteitä, ”M:n” muotoisia timanttikappaleita. Tämä loi lumoavan ennakkotapauksen eurooppalaiselle aatelistolle, joka lisäsi koruihinsa lisää jalokiviä. Keskiajalla yleistyivät myös ”poseeratut sormukset”, nauhat, joihin oli kaiverrettu romanttisia rakkausrunoja ja -sanontoja.
Kaikki muuttui, kun Etelä-Afrikasta löydettiin timantteja. Vuonna 1880 Cecil Rhodes perusti DeBeers Mining Companyn muiden sijoittajien kanssa. Vuosikymmenessä he hallitsivat 90 prosenttia maailman timanttituotannosta – ja tekivät timanttikihlasormuksista pelkän mainoskampanjan. Suuren laman loputtua yhtiön mainostoimisto N.W. Ayer & Son lanseerasi kuuluisan ”Timantti on ikuinen” -sloganinsa ja kannusti miehiä käyttämään kahden kuukauden palkan kiveen. 1940-luvun alkuun mennessä kihlasormuksista tuli johtava korusarja useimmissa tavarataloissa.
Nyt yli 80 prosenttia amerikkalaisista morsiamista hankkii timanttisen kihlasormuksen. Jewelers of American raportin mukaan pariskunnat käyttivät vuonna 2012 kihlasormukseen keskimäärin 4 000 dollaria. Toki se voi olla kallista, mutta se on paljon romanttisempaa kuin varhaisimmat parittelurituaalit: Luolamies sitoi ruohosta punotut narut valitsemansa kumppanin ranteiden, nilkkojen ja vyötärön ympärille saadakseen tämän hengen hallintaansa.