Hepreankielinen nimeni

Nimi Shoshana tuli mieleeni, kun opiskelin Purimin laulua ”Shoshanat Yaakov”. Shoshana-sanan musiikillinen sointi vetoaa minuun. Sitten olen oppinut kaksi ajatusta sanasta Shoshana:
1. – on hepreankielinen sana, joka tarkoittaa ”ruusua”;
2. – ”Laulujen laulussa” 2:2 – Jumala viittaa juutalaiseen kansaan Shoshana – ”Niin kuin ruusu orjantappuroiden seassa, niin on rakkaani tyttärien joukossa”. ”Ruusu” – Israelin kansa – pysyy lujana uskossaan, vaikka sitä ympäröivät kansat, jotka uskoivat vieraisiin jumaliin. Niinpä sanan musiikillinen sointi ja sen merkitys Shir Hashirim -teoksessa ovat perusteltuja syitä valita Shoshana hepreankieliseksi nimekseni.

Kuten Rebbitzen Navah selitti minulle, mikä tietysti vastaa rabbi Maurice Lammin kirjassaan ”Tervetuloa juutalaisuuteen” antamaa selitystä, naispuolinen käännynnäinen on nimeltään bat Sarah. Hepreankielinen nimeni olisi siis Shoshana bat Sarah. Kaunis nimi, mutta en tuntenut oloani mukavaksi sen kanssa. Jotenkin tunsin itseni epätäydelliseksi… Minulla täytyy olla äiti ja isä.”
Miksi ei Yehuda? Loppujen lopuksi me anusimit uskomme polveutuvamme Juudan ja Benjaminin sukukunnista. Siinä on järkeä. Mutta tärkein syy valita Yehuda liittyy sanan Yehuda merkitykseen.

Olen oppinut, että sana juutalainen (hepreaksi Yehudi) tulee nimestä Juuda tai Yehudah, kuten se lausutaan hepreaksi. Sana Jehuda tulee sanasta lehodot, joka tarkoittaa kiittää. Jehudan syntyessä hänen äitinsä Leah huudahti ”hapaam odeh et Hashem” – ”tällä kertaa kiitän Jumalaa”. Tämä tarkoittaa, että Yehudan syntymää leimaavat kiitollisuuden tunteet.”

Viimein minulla oli nyt epäilyksiä siitä, minkä hepreankielisen nimen haluaisin kantaa: Shoshana bat Yehuda v’Sarah.
Matkani juutalaisuuteen rabbi Jules Harlow’n johdolla on ollut inspiraatiota. Joka aamu, kun sanon modah ani, kiitän riippuvuuttani Jumalasta syvällä kiitollisuuden tunteella. Mahdollisuus tulla juutalaiseksi on siis kuin uudestisyntyminen. Nimen Shoshana bat Yehuda v’Sarah valinta kuvaa tunteitani juutalaiseksi tulemisesta.

Lissabon, 27. huhtikuuta 2014
Sónia Craveir

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.