A. Jeesus, ylivertainen Vapahtaja.
1. (1-2a) Jeesus toi ilmoituksen, joka oli parempi kuin entisaikojen profeetat.
Jumala, joka eri aikoina ja eri tavoin puhui menneinä aikoina isille profeettojen kautta, on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Poikansa kautta,
a. Jumala: Heprealaiskirjeen alussa ei mainita kirjoittajaa, ainoastaan Jumala. Heprealaiskirjeen inhimillinen kirjoittaja jää tuntemattomaksi, mutta kirjan Pyhän Hengen inspiraatio on ilmeinen.
i. Varhaisin lausunto Heprealaiskirjeen kirjoittajuudesta on Klemens Aleksandrialaiselta, jonka mukaan Paavali kirjoitti sen hepreaksi ja Luukas käänsi sen kreikaksi (Eusebius, Historia 6.14.2). Ehkä suurin osa raamatunopettajista ja kommentaattoreista uskoo, että apostoli Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen liittämättä siihen omaa nimeään, vaikka alkuperäiset lukijat tunsivatkin hänet (mihin viittaavat sellaiset kohdat kuin Hepr. 13:18-19 ja 13:23-24).
ii. Monet muut kommentaattorit pitävät kuitenkin epätodennäköisenä, että Paavali olisi kirjoittanut tämän kirjan. Dods siteeraa Farraria: ”Kirjoittaja siteeraa eri tavalla kuin pyhä Paavali; hän kirjoittaa eri tavalla; hän argumentoi eri tavalla; hän deklamaatioi eri tavalla; hän rakentaa ja yhdistää lauseensa eri tavalla; hän rakentaa kappaleensa täysin eri mallin mukaan… Hänen tyylinsä on sellaisen miehen tyyli, joka sekä ajattelee että kirjoittaa kreikaksi; kun taas pyhä Paavali kirjoitti kreikaksi, mutta ajatteli syyriaksi.”
iii. F.F. Bruce siteerasi Calvinia tässä kohdassa: ”Opetustapa ja tyyli osoittavat riittävästi, että Paavali ei ollut kirjoittaja, ja kirjoittaja itse tunnustaa toisessa luvussa (Hepr. 2:3) olleensa yksi apostolien opetuslapsista, mikä poikkeaa täysin tavasta, jolla Paavali puhui itsestään.”
iv. Varhainen kommentaattori Tertullianus (joka kirjoitti 200-luvun alussa) sanoi, että Barnabas kirjoitti Heprealaiskirjeen, mutta hän ei tarjonnut tälle väitteelle muuta tukea kuin sen, että Barnabas oli leeviläinen (Ap. t. 4:36) ja rohkaisun mies (Ap. t. 4:36).
v. Martin Luther uskoi, että Apollos kirjoitti Heprealaiskirjeen, koska Apostolien teoissa kerrotaan, että Apollos oli kaunopuheinen ja hallitsi hyvin Vanhan testamentin (Ap. t. 18:24).
vi. Adolf Harnack arveli, että Priscilla (miehensä Aquillan kanssa) kirjoitti Heprealaiskirjeen, ja se pysyi nimettömänä piilottaakseen kiistanalaisen naiskirjoittajuutensa. Mutta kun Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa itsestään Hepr. 11:32:ssa, kohdan maskuliininen kielioppi puhuu sitä vastaan, että nainen olisi kirjoittanut kirjeen.
vii. Riippumatta siitä, kuka Heprealaiskirjeen inhimillinen kirjoittaja oli, on viitteitä siitä, että se on kirjoitettu melko varhain Uuden testamentin aikana, luultavasti jossakin vuoden 67-69 jKr. tienoilla. Viittaus Timoteukseen (Hepr. 13:23) sijoittaa sen melko aikaisin. Nykyinen fyysisen vainon puuttuminen (Hepr. 12:4) sijoittaa sen melko aikaisin. Lopuksi se, että ei ole mitään viittauksia temppelin tuhoamiseen, sijoittaa sen luultavasti ennen vuotta 70 jKr, jolloin Jerusalem ja toinen temppeli tuhottiin. Koska Heprealaiskirjeen kirjoittaja oli niin huolissaan vanhan liiton päättymisestä, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että hän olisi jättänyt huomiotta temppelin tuhoutumisen, jos se oli jo tapahtunut ennen kuin hän kirjoitti.
b. Jumala: Näin kirja alkaa. Jumalan olemassaoloa ei yritetä todistaa; Raamattu olettaa, että saamme tietää Jumalan olemassaolosta ja joistakin hänen ominaisuuksistaan luonnosta (Ps. 19:1-4 ja Room. 1:20). Heprealaiskirjeen kirjoittaja tiesi, että Jumala oli olemassa ja että hän puhui ihmiselle.
i. ”Jumaluutta ei pidä selittää, vaan sitä pitää palvoa; ja Kristuksen poikuus on hyväksyttävä ilmoituksen totuutena, joka on ymmärrettävä uskolla, vaikka sitä ei voi käsittää ymmärryksellä.” (Spurgeon)
c. Joka eri aikoina ja eri tavoin puhui: Profeettojen kautta annettu ilmoitus tuotiin eri tavoin – joskus vertausten, historiallisen kertomuksen, profeetallisen vastakkainasettelun, dramaattisen esityksen, psalmien, sananlaskujen ja vastaavien kautta.
i. On totta, että Jumala puhui Vanhassa testamentissa monin eri tavoin.
– Hän puhui Moosekselle palavan pensaan kautta (2. Moos. 3).
– Hän puhui Elialle hiljaisen, pienen äänen kautta (1. Kun. 19).
– Hän puhui Jesajalle taivaallisen näyn kautta (Jesaja 6).
– Hän puhui Hoosealle perhekriisin kautta (Hoosea 1:2).
– Hän puhui Aamoksen kanssa hedelmäkorin kautta (Aamos 8:1).
ii. Tässä on kuitenkin kyse siitä, että profeetat puhuivat isille eri tavoin; ei siitä, että Jumala puhui profeetoille eri tavoin (vaikka sekin on totta).
iii. Käyttämällä valon ominaisuuksia esimerkkinä voimme sanoa, että Jumala puhui Vanhassa testamentissa eri spektreillä. Jeesus on prisma, joka keräsi kaikki nuo valon kaistat ja keskitti ne yhdeksi puhtaaksi säteeksi.
iv. Tämä viittaus Vanhaan testamenttiin toistuu usein läpi Heprealaiskirjeen. Heprealaiskirje on kirja, jonka juuret ovat syvällä Vanhassa testamentissa. Heprealaiskirjeessä on 29 lainausta ja 53 viittausta Vanhaan testamenttiin, yhteensä 82 viittausta. Huomattavaa on, että Heprealaiskirjeessä ei viitata kertaakaan Apokryfikirjoihin.
d. Nämä viimeiset päivät: Tämä termi viittaa Messiaan aikakauteen. Se voi olla pitkä ajanjakso, mutta se on viimeinen ajanjakso.
e. Meille puhuttu: Tämä on ensimmäinen yleinen maininta lukijoista, mutta heitä ei yksilöidä erikseen. Kuitenkin teoksen konteksti tunnistaa sen selvästi kirjeeksi – tai ehkä jopa saarnaksi tai esseeksi – joka on kirjoitettu juutalaisille kristityille ensimmäisellä vuosisadalla.
i. Heprealaiskirjeen rakenne poikkeaa muista Uuden testamentin kirjoista. Se alkaa kuin essee, jatkuu saarnana ja päättyy kuin kirje.
ii. Heprealaiskirje on ilmeisesti kirjoitettu juutalaistaustaisille kristityille, mutta se on kirjoitettu myös kreikkalaiselle mielentilalle analyysillään Jeesuksesta lopullisena todellisuutena. Tämä lähestymistapa Jeesuksen olemukseen selittää Vapahtajan kreikkalaisten filosofien ajattelutavalle.
iii. Heprealaiskirje on pohjimmiltaan kirja, joka kehottaa lannistuneita kristittyjä jatkamaan vahvasti Jeesuksen kanssa sen täydellisen ylivertaisuuden valossa, kuka Hän on ja mitä Hän teki puolestamme.
f. Hänen Poikansa puhuu meille: Kyse ei ole niinkään siitä, että Jeesus toi viestin Isältä; Hän on viesti Isältä. Ajatuksena on, että Jeesus on paljon enemmän kuin viimeisin tai paras profeetta. Hän on ilmoittanut jotakin sellaista, mitä kukaan muu profeetta ei ole voinut.
i. Jeesukselta itseltään saatu ilmoitus oli ainutlaatuinen, sillä sen lisäksi, että se oli puhtaasti Jumalan sanoma (kuten kaikki muutkin inspiroituneet kirjoittajat), se oli myös Jumalan persoona, jonka kautta sanoma tuli. Paavalin, Pietarin, Johanneksen ja muiden raamatunkirjoittajien persoonallisuus käy selvästi ilmi heidän kirjoituksistaan. Jeesuksen antamassa ilmoituksessa näemme kuitenkin Jumalan persoonallisuuden.
ii. Heprealaiskirjeessä (suurimmaksi osaksi) ei esitetä Jeesuksen puhuvan itsestään. Heprealaiskirjeessä Poika ei puhu tietyssä mielessä; Isä puhuu Pojasta. Heprealaiskirje on Isän Jumala, joka kertoo meille, mistä Pojan Jumalassa on kyse. ”Jos ihmiset eivät voi oppia Jumalasta Pojalta, mikään määrä profeetallisia ääniä tai tekoja ei vakuuta heitä.” (Guthrie)
2. (2b-3) Seitsemänkertainen kuvaus kunniakkaasta Pojasta.
Jonka hän on määrännyt kaiken perilliseksi, jonka kautta hän on myös luonut maailmat; joka, ollessaan hänen kirkkautensa kirkkaus ja persoonansa ilmeinen kuva ja pitäessään kaiken pystyssä voimansa sanalla, istui, kun hän oli itse puhdistanut meidän syntimme, korkeuksissa olevan Majesteetin oikealle puolelle,
a. Kaiken perilliseksi: Tästä alkaa loistelias jakso, jossa Jeesusta kuvataan ensinnäkin kaiken perillisenä. Tämä on ajatus siitä, että Jeesus on ylivertainen. Se liittyy Jeesuksen asemaan esikoisena koko luomakunnan yläpuolella (Kol. 1:15).
b. Hän loi maailmat: Muinaiskreikkalainen sana, joka on käännetty maailmat, on aion, josta saamme englanninkielisen sanamme ”eons”. Se tarkoittaa, että Jeesus loi muutakin kuin aineellisen maailman, hän loi myös itse aikakaudet – historia itsessään on Jumalan Pojan luomus.
c. Hänen kirkkautensa kirkkaus: Jeesus on Isän kirkkauden kirkkaus. Muinaiskreikkalainen sana kirkkaudelle on apaugasma, joka puhuu säteilystä, joka loistaa valonlähteestä.
i. Tässä mielessä Jeesus on Jumalan kirkkauden ”säde”. Emme ole koskaan nähneet aurinkoa, vain sen valonsäteet, kun ne tulevat luoksemme. Samoin emme ole koskaan nähneet Isän Jumalaa, vaan näemme hänet Jumalan Pojan ”säteiden” kautta.
ii. Muinaiskreikkalainen filosofi Filon käytti sanaa apaugasma kuvaamaan Logosta, olentoa tai älyllistä mieltä, joka järjesti maailmankaikkeuden. Heprealaiskirjeen kirjoittaja selitti Jeesuksen termein, jotka olivat järkeviä sekä ensimmäisen vuosisadan juutalaisille että kreikkalaista filosofiaa tunteville.
d. Hänen persoonansa nimenomainen kuva: Ajatus on täsmällisestä samankaltaisuudesta, jollainen on tehty leimalla. Jeesus edustaa meille tarkasti Jumalaa.
e. Kaikkien asioiden ylläpito hänen voimansa sanalla: Ajatus sanan takana, joka on käännetty ylläpitäväksi, on parempi ajatella ”ylläpitävänä”. Sanalla ei ole ajatusta jonkin asian passiivisesta pitämisestä pystyssä (kuten myyttinen Atlas piti maan pystyssä), vaan aktiivisesta ylläpitämisestä.
i. Maanpäällisessä palvelutyössään Jeesus osoitti jatkuvasti sanansa voimaa. Hän pystyi parantamaan, antamaan anteeksi, ajamaan ulos riivaajia, tyynnyttämään luonnon raivon, kaikki yhden sanan lausumalla. Tässä näemme, että Hänen sanansa on niin voimakas, että se voi pitää yllä kaikkea.
ii. ”Verbin ’ylläpitävä’ aikamuoto on merkityksellinen Kristuksen jatkuvasta työstä suhteessa maailmaan (Kol. 1:17).” (Griffith Thomas)
f. Hän itse puhdisti syntimme: Edellisestä kuvauksesta tiedämme, että Jumalan Poika on olento, jolla on suuri voima ja viisaus. Nyt tiedämme, että Hän on myös suuren rakkauden olento, joka puhdisti syntiemme syyllisyyden ja häpeän. Hän teki tämän itse osoittaen, ettei kukaan muu voisi tehdä sitä puolestamme emmekä me itse voisi tehdä sitä.
g. Istuutui korkeuksissa olevan Majesteetin oikealle puolelle: Tämä on majesteettisuuden, kunnian, kirkkauden ja valmiin työn asema. Tämä Jeesuksen asema asettaa hänet kauas kaiken luomakunnan yläpuolelle.
3. (4) Siksi Jeesus on niin paljon parempi kuin enkelit.
Hän on tullut niin paljon paremmaksi kuin enkelit, koska hän on perinnön kautta saanut erinomaisemman nimen kuin he.
a. Hänestä on tullut niin paljon parempi kuin enkeleistä: Tämä edellisissä jakeissa esitetty kuvaus Jeesuksesta osoittaa meille, että hän on paljon parempi kuin yksikään enkeliolento. Silti tämä kertoo meille, että Jeesuksesta tuli parempi kuin enkeleistä. Voisimme sanoa, että Hän on ikuisesti parempi kuin enkelit, mutta Hänestä tuli myös parempi kuin enkeleistä.
i. Jeesuksesta tuli parempi siinä mielessä, että hän tuli täydelliseksi (täydelliseksi lunastajaksemme) kärsimysten kautta (Hepr. 2:10) – jotain, mitä yksikään enkeli ei koskaan tehnyt.
ii. Griffith Thomas yhdisti toisiinsa näissä ensimmäisissä jakeissa annetut kuvaukset Jeesuksesta, jotka huipentuvat Hepr. 1:4:ään:
– Kristus perillinen.
– Kristus Luoja.
– Kristus Ilmoittaja.
– Kristus Ylläpitäjä.
– Kristus Lunastaja.
– Kristus Hallitsija.
– Kristus Ylin.
b. Erinomaisempi nimi kuin ne: Jeesuksen ylivertainen asema ilmenee ylivertaisella nimellä, joka ei ole pelkkä titteli, vaan kuvaus hänen luonteestaan ja olemuksestaan. On monia syitä, miksi on tärkeää ymmärtää Jeesuksen ylivertainen erinomaisuus, joka asettaa hänet paljon kaikkien enkeliolentojen yläpuolelle.
– Ymmärrämme asioita usein parhaiten, kun ne asetetaan vastakkain muiden asioiden kanssa.
– Vaikka Vanha liitto tuli enkeleiden käsissä Moosekselle, parempi liitto tuli paremman olennon, Jeesuksen, kautta. Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset saattoivat ajatella, että evankeliumi tuli pelkkien ihmisten – apostolien – käsissä. Mutta todellisuudessa evankeliumi tuli Jeesuksen kautta, joka on enkeleitä korkeampi.
– Alkuseurakunnassa kehittyi vaarallinen taipumus palvoa enkeleitä (Kol. 2:18, Gal. 1:8), ja Heprealaiskirje osoittaa, että Jeesus on korkeammalla kuin yksikään enkeli.
– Oli olemassa harhaoppinen ajatus, että Jeesus itse oli enkeli, käsitys, joka alentaa hänen kirkkauttaan ja majesteettisuuttaan.
– Sen ymmärtäminen, miten Jeesus on parempi kuin enkelit, auttaa meitä ymmärtämään, miten hän on parempi kuin kuka tahansa tai mikä tahansa elämässämme.
i. Tässä mielessä Heprealaiskirjeen tarkoitus on samanlainen kuin evankeliumeissa mainitun Jeesuksen kirkastumisen tarkoitus. Jokainen heistä huutaa ja sanoo: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuulkaa häntä!” (Mark. 9:7)
B. Kirjoitukset todistavat, että Jeesus on enkeleitä korkeampi.
1. (5) Jeesus on enkeleitä parempi, koska hän on Jumalan Poika, kuten Psalmi 2:7 ja 2. Samuel 7:14 osoittavat.
Sillä kenelle enkeleistä Hän on koskaan sanonut:
”Sinä olet minun Poikani,
Tänään minä olen sinut synnyttänyt”?
Ja taas:
”Minä olen oleva hänelle Isä,
Ja hän on oleva minulle Poika”?
a. Sillä kenelle enkeleistä Hän koskaan sanoi: Heprealaiskirjeen kirjoittaja osoitti, että Jeesus on kaikkia enkeliolentoja korkeampi, koska Isä Jumala sanoo Jumalalle Pojalle asioita, joita Hän ei koskaan sanonut enkeleille.
i. ”Juutalaiset kunnioittivat enkeleitä, koska heillä oli tärkeä asema lain antamisessa (Ap. t. 7:53; Gal. 3:19), ja oli olennaista, että juutalaiskristityt oppisivat tämän vertailun kautta jotakin Herramme äärettömästä ylivertaisuudesta noihin taivaallisiin olentoihin nähden, joilla oli niin näkyvä asema juutalaisessa elämässä.” (Thomas)
ii. Pienemmät asiat, jos niille annetaan enemmän huomiota, ottavat suuremman paikan kuin suuremmat ja tärkeämmät asiat.
iii. Sanoiko Hän koskaan: Heprealaiskirjeen kirjoittaja ajatteli selvästi, että Jumala puhui Vanhan testamentin inhimillisten kirjoittajien kautta.
b. Sinä olet minun Poikani: Psalmi 2:7 osoittaa, että Isä Jumala kutsui Jeesusta ”Pojaksi” – Hepr. 1:4:ssä mainittua erinomaisempaa nimeä. Tämä osoittaa, että Jeesus on enkeleitä suurempi, sillä yhdellekään enkelille ei ole koskaan annettu tätä suurta nimeä.
i. Vaikka enkeleitä voidaan kollektiivisesti kutsua ”Jumalan pojiksi” (kuten Job 1:6:ssa), mutta yhdellekään enkelille ei ole koskaan annettu tätä nimitystä erikseen.
c. Tänään minä olen synnyttänyt sinut: Jumala Isä puhui myös Jumalalle Pojalle ja kuvaili häntä syntyneeksi. Sana syntynyt kertoo Isän ja Pojan välisestä substanssin ja olennaisen luonteen yhtäläisyydestä. Se tarkoittaa, että Isä ja Poika jakavat saman olemuksen.
d. Minä olen oleva hänelle Isä, ja hän on oleva minulle Poika: Tämä lainaus 2. Samuel 7:14:stä on toinen esimerkki siitä, että Isä Jumala sanoi Jumalalle Pojalle jotain sellaista, mitä Hän ei koskaan sanonut kenellekään enkelille.
i. Tämä lausuma on hyvä esimerkki Vanhan testamentin profetiasta, jolla oli kaksi täyttymystä mielessä. Lähellä ja epätäydellisessä mielessä 2. Samuel 7:14:n lupaus toteutui Daavidin pojassa Salomossa. Kaukaisemmassa ja täydellisemmässä mielessä se on täyttynyt Daavidin Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa.
2. (6-7) Jeesus on enkeleitä korkeampi, koska enkelit palvovat ja palvelevat Jeesusta, joka on heidän Jumalansa, kuten 5. Mooseksen kirjan 32. luvussa osoitetaan:43 (Septuagintassa ja Kuolleenmeren kääröissä) ja Psalmissa 104:4.
Mutta kun Hän taas tuo esikoisen maailmaan, Hän sanoo:
”Jumalan kaikki enkelit kumartakoot Häntä.”
Ja enkeleistä Hän sanoo:
”Joka tekee enkelinsä hengiksi
ja palvelijansa tuliseksi liekiksi.”
a. Kun Hän tuo esikoisen: Tätä sanaa käytettiin sekä ideana että ensimmäisenä syntyneen nimeämiseksi. Koska esikoispoika oli ”ensimmäisenä jonossa” ja sai suosion ja kunnian aseman, titteli ”esikoinen” saattoi viitata siihen, että joku oli korkeimmassa asemassa ja kunniassa.
i. Monille niille, jotka eivät syntyneet ensimmäisenä Raamatussa, annetaan titteli ”esikoinen”. Daavid on tästä esimerkki (Ps. 89:27) ja samoin Efraim (Jer. 31:9).
ii. Rabbi Bechain mukaan (lainattu Lightfootissa) muinaiset rabbit kutsuivat Jahvea itseään ”maailman esikoiseksi”. Se oli titteli, ei kuvaus alkuperästä.
iii. Rabbit käyttivät esikoista nimenomaan messiaanisena tittelinä. Eräs muinainen rabbi kirjoitti: ”Jumala sanoi: ’Niin kuin minä tein Jaakobista esikoisen (2. Moos. 4:22), niin minä teen myös Messias-kuninkaasta esikoisen (Ps. 89:28)’.” (R. Nathan teoksessa Shemoth Rabba, siteerattu Lightfootissa)
b. Kaikki Jumalan enkelit palvokoot häntä: 5. Moos. 32:43 osoittaa, että Jeesus on ylempiarvoinen, koska hän on enkelipalvonnan kohde, ei enkelipalvoja. Enkelit palvovat Häntä; Hän ei palvo heidän keskuudessaan. Ilmestyskirjan 5 antaa välähdyksen Jeesuksen enkelipalvonnasta.
c. Joka tekee enkeleistään henkiä ja palvelijoistaan tulen liekkejä: Psalmi 104:4 osoittaa, että Jeesus, Messias, on enkelien Herra. He ovat Hänen enkeleitään ja Hänen palvelijoitaan. Enkelit kuuluvat Jeesukselle, eikä hän ole heidän joukossaan.
Mutta Pojalle hän sanoo:
”Sinun valtaistuimesi, Jumala, on iankaikkisesti ja iankaikkisesti;
Vanhurskauden valtikka on sinun valtakuntasi valtikka.
Sinä olet rakastanut vanhurskautta ja vihannut laittomuutta;
Sentähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut
ilon öljyllä suuremmalla määrällä kuin sinun kanssasi.”
Ja:
”Sinä, Herra, olet alussa luonut maan perustan,
ja taivaat ovat sinun kätesi työtä.
Ne katoavat, mutta Sinä pysyt,
ja ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate,
niinkuin viitta, jonka Sinä taittelet,
ja ne muuttuvat.
Mutta Sinä olet sama,
Ja Sinun vuotesi eivät katoa.”
a. Mutta Pojalle Hän sanoo: Jälleen korostetaan sitä, että Isä Jumala sanoo Jumalalle Pojalle asioita, joita ei koskaan sanota enkeliolennoille.
b. Sinun valtaistuimesi, oi Jumala: Psalmissa 45:6-7 sanotaan selvästi, että Isä Jumala kutsuu Poikaa Jumalaksi. Kun Kolminaisuuden ensimmäinen persoona puhui Kolminaisuuden toiselle persoonalle, hän kutsui häntä Jumalaksi. Tämä on ainutlaatuinen ja voimakas todiste Jeesuksen jumaluudesta.
i. Jotkut väittävät, että Raamatussa on monia olentoja, joita kutsutaan ”jumaliksi”, kuten Saatana (2. Kor. 4:4) ja maalliset tuomarit (Ps. 82:1 ja 6). Mutta nämä muut ovat oletettuja jumalia, valtaistuinta teeskenteleviä. Jos Jeesus ei ole oikea Jumala, hän on väärä jumala, kuten Saatana ja Psalmin 82 pahat tuomarit.
ii. Mutta Jeesus on tosi ja elävä Jumala, jota Isä Jumala kutsuu niin tässä, ja myös Johannes Joh. 1:1:ssä, Tuomas Joh. 20:28:ssä ja Paavali Tiit. 2:13:ssa ja Tiit. 3:4:ssä.
c. Siksi Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut: Tämä kohta osoittaa silmiinpistävää vuorovaikutusta Kolminaisuuden persoonien välillä. ”Jumala, sinun Jumalasi” puhuu Isästä ja hänen valta-asemastaan Kolminaisuuden toiseen persoonaan nähden. ”Sinä” viittaa Poikaan. ”Voideltu” tarkoittaa Pyhän Hengen, Kolminaisuuden Kolmannen persoonan, virkaa ja läsnäoloa.
d. Sinä, Herra, alussa: Psalmi 102:25-27 osoittaa, että Poikaa ei kutsuta vain Jumalaksi vaan myös Herraksi (Jahveksi). Sitten Poikaa kuvataan ominaisuuksilla ja termeillä, jotka kuuluvat vain Jumalalle.
i. Sinä, Herra, panit alussa maan perustan: Tämä osoittaa, että Jeesus Kristus, Kolminaisuuden toinen persoona, on Luoja. Jahven sanotaan nimenomaan olevan Luoja (Jes. 45:12, Jes. 45:18).
ii. He hukkuvat, mutta Sinä pysyt: Tämä osoittaa, että Jeesus Kristus, Kolminaisuuden toinen persoona, on itsestään olemassa oleva, aivan kuten Psalmissa 102:25-27 sanotaan näin Jahvesta.
iii. Kuin viitan Sinä taittelet heidät, ja he muuttuvat: Tämä osoittaa, että Jeesus Kristus, Kolminaisuuden toinen persoona, on suvereeni, ja hänellä on valta koko luomakunnan ja historian yli, aivan kuten Psalmissa 102:25-27 sanotaan tästä Jahvesta.
iv. Sinä olet sama: Tämä osoittaa, että Jeesus Kristus, Kolminaisuuden toinen persoona on muuttumaton, muuttumaton ja ikuinen (Sinun vuotesi eivät katoa). Psalmissa 102:25-27 sanotaan tämä Jahvesta, ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että se pätee selvästi myös Jeesukseen.
4. (13-14) Jeesus on enkeleitä korkeampi, koska Hän istui alas saatuaan työnsä valmiiksi, kun taas enkelit työskentelevät jatkuvasti, kuten Psalmissa 110:1 osoittaa.
Mutta kenelle enkeleistä Hän on koskaan sanonut:
”Istu minun oikealle puolelleni,
kunnes minä teen vihollisistasi jalkojesi astinlaudan?” Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, jotka on lähetetty palvelemaan niitä, jotka tulevat perimään pelastuksen?
a. Mutta kenelle enkeleistä Hän on koskaan sanonut: Nyt seitsemännen kerran tässä luvussa Heprealaiskirjeen kirjoittaja siteeraa heprealaisia kirjoituksia osoittaakseen, että Jeesus, Messias, on paljon korkeampi kuin yksikään enkeliolento. Hän lainasi Psalmia 110:1 osoittaakseen jälleen, että Isä Jumala sanoi Jeesukselle, Messiaalle, asioita, joita hän ei ole koskaan sanonut enkeliolennoille.
b. Istu minun oikealle puolelleni: Psalmissa 110:1 sanotaan, että Messiaalla on tämä korotettu asema ja asento taivaassa. Jokainen, joka istuu jumalallisessa läsnäolossa, osoittaa, että hänellä on täydellinen oikeus olla siellä. Jumalan valtaistuimen ympärillä ei ole istuimia enkeleille, koska he ovat jatkuvasti kiireisiä ylistämään Jumalaa ja palvelemaan häntä. Kuitenkin Jeesus voi – Isän Jumalan kutsusta – istua Isän Jumalan oikealla puolella.
i. Ei ole hyvä olla liian mukava majesteetin läsnäollessa. On olemassa tarina Lear-nimisestä miehestä, joka palkattiin antamaan kuningatar Victorialle taidetunteja. Asiat sujuivat hyvin, ja Lear alkoi tuntea olonsa palatsissa varsin kotoisaksi. Hän nautti siitä, että seisoi takan ääressä, nojasi kamiinaan ja lämmitteli itseään rennosti, mutta joka kerta kun hän teki niin, joku kuningattaren palvelijoista kehotti häntä katsomaan jotain huoneen toisella puolella, mikä sai hänet liikkumaan. Kukaan ei selittänyt sitä hänelle, mutta hetken kuluttua hän ymmärsi asian: hyvien tapojen mukaan oli väärin, että alamainen käyttäytyi näin rennosti kuningattarensa läsnä ollessa. Jeesus ei ole alamainen – hän on hallitsija, joten hän istuu majesteetin läsnäollessa.
c. Mutta kenelle enkeleistä Hän on koskaan sanonut: ”Istu minun oikealle puolelleni.” Enkelit eivät saa rentoutua Jumalan edessä. He seisovat Isän edessä, mutta Poika istuu – koska Hän ei ole alamainen, Hän on hallitsija.
d. Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä: Enkelit ovat palvelevia henkiä, eivät hallitsevia henkiä; palveleminen, ei hallitseminen on heidän kutsumuksensa. Tässä suhteessa enkelit ovat kuin lelu, joka ei lopeta. Ne jatkavat työskentelyä, kun taas Poika ottaa lepoasennon, koska hän on Poika.
i. Jeesusta kutsutaan myös palvelijaksi ja palvelijaksi, mutta tämä on osa hänen vapaaehtoista nöyrtymistään, ei hänen olennaista luonnettaan – kuten enkeleiden olennaiseen luonteeseen kuuluu olla palvelijoita.
e. Lähetetty palvelemaan niitä, jotka tulevat perimään pelastuksen: Enkelit on käsketty palvelemaan Jumalaa, mutta hän jakaa palvelijansa lunastettujen miesten ja naisten kanssa. Tämä osoittaa Jumalan suuren rakkauden meitä kohtaan ja sen, kuinka Hän haluaa jakaa kaiken kanssamme.
i. Verrattaessa Hepr. 1:2 ja 1:14: ”On erityisen huomionarvoista, koska se liittyy kirjeen pääteemaan, että sekä Kristusta että kristittyjä kuvataan perillisinä”. (Thomas)