Heatwaven valtavirtavuodet 1976-1982Edit
Perustajajäsen Johnnie Wilder oli Länsi-Saksassa asuva yhdysvaltalainen sotilas aloittaessaan esiintymisen; Yhdysvaltain armeijasta kotiuduttuaan hän jäi Saksaan. Hän lauloi yökerhoissa ja kapakoissa erilaisissa bändeissä ollessaan edelleen palveluksessa. Vuoden puolivälissä hän päätti muuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, ja paikalliseen lehteen laitetun ilmoituksen kautta hän sai yhteyden lauluntekijä/keyboardisti Rod Tempertoniin.
Kiertueet Lontoon yökerhopiireissä Chicagon Heatwave -yhtyeenä 1970-luvun puolivälissä antoivat heille mahdollisuuden hienosäätää soundiaan lisäämällä funk-groovea disco-biitteihin. Laulullisesti täyteläisempää soundia etsiessään Johnnie Wilder pyysi veljeään Keith Wilderiä (joka esiintyi paikallisessa bändissä Daytonissa, Ohiossa) liittymään bändiin laulajaksi. Yhtye teki sopimuksen GTO Recordsin kanssa vuonna 1976 (Epic Records hoiti GTO:n julkaisut Yhdysvalloissa). He saivat studiossa parikseen GTO:n kotituottajan/sessiokitaristi Barry Bluen ja rytmikitaristi Jesse Whittenin. Rytmikitaristi Roy Carter korvasi Whittenin sen jälkeen, kun Whitten kuoli puukotustapauksessa. He aloittivat ensimmäisen albuminsa Too Hot to Handle tekemisen syksyllä 1976.
Heidän kolmas singlensä ”Boogie Nights” debyyttialbumiltaan vuonna 1977 nousi Britannian populaarimusiikkilistan kakkoseksi tammikuussa ja Amerikassa marraskuussa. RIAA sertifioi singlen platinaksi. Yhtyeen debyyttialbumi Too Hot to Handle julkaistiin keväällä 1977, ja se toi Heatwavelle sijan 11 Hot 200 -listalla ja sijan 5 R&B-listalla, kun taas seuraava single, soul-balladi ”Always and Forever”, nousi huhtikuussa 1978 Hot 100 -listalla sijalle 18 ja R&B-listalla sijalle 2. RIAA sertifioi singlen platinaksi.
Jatkamalla Barry Bluen tuotantotaitojen käyttöä Heatwave julkaisi toisen albuminsa Central Heating huhtikuussa 1978. Johtava single ”The Groove Line,” saavutti heinäkuussa 1978 Hot 100 -listan seitsemännen sijan. RIAA sertifioi singlen platinaksi.
1970-luvun lopulla yhtye muuttui. Aluksi Eric Johns erosi yhtyeestä ja Billy Jones tuli hänen tilalleen kitaristiksi. Sitten Rod Temperton erosi yhtyeestä. Vaikka Temperton jatkoi uusien kappaleiden kirjoittamista Heatwavelle, hän tuli pian tunnetummaksi biisintekijänä muille artisteille ja kirjoitti palkittuja kappaleita funkin suurimmille nimille, kuten Rufukselle, The Brothers Johnsonille ja George Bensonille. Hän kirjoitti myös Herbie Hancockille ja Quincy Jonesille, mutta hänen tunnetuin yhteistyökumppanuutensa on edelleen Michael Jacksonin kanssa solmittu, sillä hän kirjoitti kolme kappaletta tämän vuoden 1979 Epic-debyytille Off the Wall – ”Rock With You”, ”Off the Wall” ja ”Burn This Disco Out” – sekä kolme kappaletta vuoden 1982 Thriller-lp:lle, mukaan lukien nimikkokappaleen.
Näistä muutoksista huolimatta Heatwave oli juuri palaamassa takaisin studioon, kun Mantese kävi juhlissa Elton Johnin luona Lontoossa. Hän oli tyttöystävänsä kanssa, joka päätti lähteä juhlista aikaisin kotiin, syy tuntematon. Kun Mantese saapui kotiin, tyttö oli raivoissaan miehelle, ehkä juhlissa tapahtuneesta välikohtauksesta, ja puukotti häntä. Veitsi osui häntä sydämeen ja hän oli useita minuutteja kliinisesti kuollut. Kun hän muutaman kuukauden kuluttua heräsi koomasta, hän oli sokea, mykkä ja halvaantunut koko kehostaan. Tähän päivään mennessä hänellä ei ole mitään muistikuvaa tästä traagisesta tapahtumasta. Hän päätti olla nostamatta syytettä tyttöystäväänsä vastaan ja muutti tämän luokse päästyään sairaalasta. Mantesen tilalle tuli basisti Derek Bramble. Kun yhtyeeseen lisättiin kosketinsoittaja Calvin Duke, joka työskenteli nyt uuden tuottajan Phil Ramonen kanssa, Heatwave leikkasi Hot Property -levyn, joka julkaistiin toukokuussa 1979.
Tänään Heatwave esitti ”Keep Tomorrow for Me” -nimisen kappaleen, jota käytettiin toimintakomedian ”Escape to Athena” lopputeksteissä. Barry Bluen säveltämä ja Rod Tempertonin sanoittama ja Christodoulousin orkestroima kappale on joidenkin mielestä yksi yhtyeen parhaista, mutta se ei koskaan saanut laajaa julkaisua, koska oikeudet oli lukittu Lew Graden ITC Entertainmentille. Elokuva menestyi huonosti lippuluukuilla ja ehdotettu soundtrack (jonka musiikin oli säveltänyt Lalo Schifrin) peruttiin lukuun ottamatta Japania, jossa laulu julkaistiin elokuvan soundtrackilla sen japaninkielisellä nimellä ”Offsides 7” ja vain vinyylinä kyseisessä maassa.
Keväällä 1979 Johnnie Wilder, Jr. sai vammoja auto-onnettomuudessa vieraillessaan perheenjäsenten ja ystävien luona Ohiossa Daytonissa. Vaikka hän selvisi hengissä, onnettomuus jätti hänet halvaantuneeksi niskasta alaspäin eikä hän voinut jatkaa esiintymistä yhtyeen kanssa. Onnettomuuden jälkeen Johnnie pysyi yhtyeen toisena tuottajana yhdessä Bluen kanssa.
Päättynyt jatkamaan työskentelyä yhtyeen kanssa, jota hän oli vaalinut alusta asti, Wilder osallistui studiotyöskentelyyn, ja vuoden 1980 aikana Heatwave nauhoitti Candles LP:n. Temperton toimitti jälleen biisit, lukuun ottamatta erottautuvaa kappaletta ”All I Am”, jonka oli kirjoittanut Bluen entinen kirjoittajakumppani Lynsey de Paul. Yhtye rekrytoi James Dean ”J.D.” Nicholasin, josta tuli myöhemmin Commodoresin jäsen, hoitamaan laulua konsertissa.
Heatwaven marraskuinen single ”Gangsters of the Groove” oli populaarimusiikkimenestys, ja se sijoittui Yhdysvaltain R&B-listalla sijalle kaksikymmentäyksi (ei päässyt Hot 100 -listalle diskon vastaisen vastareaktion vuoksi) ja Isossa-Britanniassa sijalle 20 alkuvuodesta. Albumi oli kuitenkin korkeimmillaan sijalla 71 Yhdysvalloissa joulukuussa 1980.
Heatwaven vuoden 1982 LP, Current, merkitsi jälleen uutta aikakautta yhtyeelle, sillä he palasivat tuottaja Blueen. Albumi ylsi Yhdysvaltain Billboard 200 -listalla sijalle 156. Se tosin saavutti bändille menestyksen sijalla 21 R&B-listalla, jossa Heatwave oli edelleen vahvasti esillä. Rod Tempertonin säveltämä single ”Lettin’ It Loose” osoittautui elokuussa pieneksi menestykseksi.
Derek Bramble jätti yhtyeen vuoden 1982 lopussa Roy Carterin tapaan tuotantouralle (hän työskenteli David Bowien kanssa vuoden 1984 Tonight LP:n parissa ja suunnitteli myöhemmin Jaki Grahamin läpimurron). J.D. Nicholas lähti Lionel Richien tilalle Commodoresin laulajaksi.
HajoamiskausiEdit
Noin vuonna 1986 Keith Wilder ja Roy Carter pyysivät Central Linen kitaristien/lauluntekijöiden Henri Defoen ja Michael Finbarr Murphyn palveluksia (jälkimmäinen oli myös hiljattain tuottanut Unknown Quantity -nimisen kappaleen, joka koostui Diana Rossin hittihitin ”Chain Reaction” kolmesta taustalaulajasta ja -tanssijoista ja jossa myös Michael soitti kitaraa). Keith ja Roy halusivat värvätä heidät kiertueelle The British US Air Force Bases. Michaelin kaukainen serkku Alan Murphy, nyt jo edesmennyt Kate Bushin, Go Westin ja Level 42:n entinen kitaristi, ilmaisi myös kiinnostuksensa työskennellä Heatwaven kanssa yhtyeenä, vaikkei se koskaan toteutunutkaan.
Vuoden 1988 jälkeinen HeatwaveEdit
Hiljaisena yhtyeenä alkuvuodesta 1983 Heatwave kokoontui uudelleen uudella kokoonpanolla nauhoittaakseen ja julkaistakseen albumin The Fire vuonna 1988. Keith Wilder oli kuitenkin yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen, joka oli mukana tässä inkarnaatiossa (tosin yhtyeeseen 1970-luvun lopulla liittynyt Billy Jones palasi myös). Samaan aikaan samana vuonna Johnnie Wilder julkaisi hengellisen soololevyn My Goals on Light. Seuraavana vuonna Wilderin veljekset lyöttäytyivät jälleen yhteen Sound of Soul -gospel-albumia varten. Mikään näistä 1980-luvun lopun albumeista ei myynyt hyvin, mutta Heatwaven tunnettuus elpyi vuonna 1991, kun remix-versio heidän kappaleestaan ”Mind Blowing Decisions” nousi Britanniassa listoille. 1980-luvun puoliväliin mennessä Keith Wilderin rinnalle liittyivät basisti Dave Williamson ja laulaja Donovan Blackwood, ja 1990-luvulla yhtye oli jälleen uudistunut. Yhdessä kosketinsoittajien Kevin Sutherlandin ja Byron Byrdin, kitaristi Bill Jonesin ja alkuperäisen rumpalin Ernest Bergerin kanssa uudestisyntynyt Heatwave aloitti Amerikan-kiertueen, jonka livelevy nauhoitettiin Hollywoodin Greek Theaterissa ja joka saapui vuonna 1997.
KuolemantapauksetEdit
Johnnie Wilder kuoli nukkuessaan kotonaan Daytonissa, Ohiossa 13. toukokuuta 2006.
5. lokakuuta 2016 Tempertonin kuolemasta ilmoitettiin hänen musiikkikustantajansa kuvailtua sitä ”lyhyeksi aggressiiviseksi taisteluksi syöpää vastaan”. Temperton oli kuollut 66-vuotiaana Lontoossa edellisellä viikolla ja hänen hautajaisensa oli jo pidetty. Hänen tarkkaa kuolinpäivämääräänsä ei ilmoitettu.
Keith Wilder (syntynyt Keith Edward Wilder 20. joulukuuta 1951 Daytonissa, Ohiossa) kuoli 29. lokakuuta 2017 65-vuotiaana.