Haimasyöpään sairastuneilla tupakoitsijoilla lyhyempi eloonjäämisriski

Lähde/tiedotteet

Julkaissut:

LISÄÄ TEEMA SÄHKÖPOSTIHÄLYTYSTIETOIHIN

Vastaanota sähköpostia, kun uusia artikkeleita julkaistaan osoitteessa

Anna sähköpostiosoitteesi, jotta voit vastaanottaa sähköpostia, kun uusia artikkeleita julkaistaan osoitteessa .

Tilaa

LISÄTTY SÄHKÖPOSTIHÄLYTYKSIIN

Olet onnistuneesti lisännyt hälytykset. Saat sähköpostia, kun uutta sisältöä julkaistaan.
Click Here to Manage Email Alerts

Olet onnistuneesti lisännyt hälytyksiin. Saat sähköpostia, kun uutta sisältöä julkaistaan.
Click Here to Manage Email Alerts
Back to Healio

Emme pystyneet käsittelemään pyyntöäsi. Yritä myöhemmin uudelleen. Jos ongelma jatkuu, ota yhteyttä osoitteeseen [email protected].
Takaisin Healioon

Haimasyövän sairastaneilla potilailla, jotka tupakoivat lähellä diagnoosia, oli 40 prosenttia suurempi todennäköisyys kuolla diagnoosin jälkeen kuin niillä, jotka eivät koskaan tupakoineet tai lopettivat tupakoinnin ennen diagnoosia, Journal of Clinical Oncology -lehdessä julkaistun prospektiivisen tutkimuksen mukaan.

”Tupakointi ei ole ainoastaan riskitekijä haimasyöpään sairastumiselle, vaan tupakoivilla potilailla on myös lyhyempi elossaoloaika sen jälkeen, kun heillä on diagnosoitu haimasyöpä”, kertoi Brian M. Wolpin, MD, MPH, lääketieteen apulaisprofessori Harvardin lääketieteellisestä tiedekunnasta ja Dana-Farberin syöpäsairausinstituutissa toimivan haiman ja sappiteiden syöpäkeskuksen apulaisjohtaja, kertoi HemOnc Todaylle.

Brian M. Wolpin

Haimasyöpä on kolmanneksi yleisin syöpään liittyvä kuolinsyy Yhdysvalloissa, ja useimmat potilaat jäävät eloon alle 12 kuukautta diagnoosin jälkeen.

Kahdentoista prospektiivisen kohortin ja yhden tapaus-verrokkitutkimuksen aiempi analyysi osoitti, että nykyisillä tupakoitsijoilla oli 80 prosenttia suurempi riski sairastua haimasyöpään – joka lisääntyi tupakoinnin voimakkuuden ja keston myötä – verrattuna niihin, jotka eivät koskaan olleet tupakoineet. Tästä yhteydestä huolimatta vain harvoissa tutkimuksissa on arvioitu tupakoinnin vaikutusta haimasyövän eloonjäämiseen.

Wolpin ja kollegat arvioivat prospektiivisesti savukkeiden tupakoinnin yhteyttä eloonjäämiseen kahdesta suuresta prospektiivisesta kohorttitutkimuksesta peräisin olevien 1037 potilaan keskuudessa, joilla oli diagnosoitu haimasyöpä vuosina 1986-2013.

Näistä potilaista 65,3 %:lla oli metastaattinen tauti (OS:n mediaani 3 kk), 19,4 %:lla paikallinen tauti (OS:n mediaani 19 kk) ja 15,3 %:lla paikallisesti pitkälle edennyt tauti (OS:n mediaani 9 kk).

Seurannan lopussa 1020 potilasta (98.4 %) oli kuollut.

Kokonaisuudessaan 135 potilasta oli nykyisiä tupakoitsijoita diagnoosihetkellä (keski-ikä 67,1 vuotta, 71,9 % naisia, 95,6 % valkoihoisia, keskimääräinen BMI 25,1), 500 potilasta tupakoi ennen diagnoosia (keski-ikä 72.7 vuotta; 56,2 % naisia; 95,2 % valkoihoisia; keskimääräinen BMI 26,2), ja 402 ei ollut koskaan tupakoinut (keski-ikä 72,7 vuotta, 65,4 % naisia; 95,5 % valkoihoisia; keskimääräinen BMI 26,8).

Tutkijat arvioivat kuoleman HR:t käyttämällä Coxin suhteellisia vaaramalleja, joissa oli otettu huomioon ikä, sukupuoli, rotu/etnisyys, BMI, diabeteksen tila, diagnoosivuosi ja syövän vaihe.

Potilailla, jotka tupakoivat tällä hetkellä, oli suurempi kuoleman riski kuin tupakoimattomilla (HR = 1,37; 95 %:n CI, 1,11-1,69). Entisten ja koskaan tupakoimattomien välillä ei ollut merkittävää eroa kuolleisuusriskissä (HR = 0,99; 95 % CI, 0,86-1,14).

”Olimme yllättyneitä havaitessamme, että potilailla, jotka lopettivat tupakoinnin jopa useiden vuosien aikana ennen diagnoosia, eloonjäämisajat eivät lyhentyneet, ja he pärjäsivät yhtä hyvin kuin potilaat, jotka eivät koskaan tupakoineet”, Wolpin sanoi.

Riski kasvoi tupakointipakkausvuosien mukaan: HR oli 1,25 (95 % CI, 0,75-2,06) niille, joilla oli yhdestä 30 pakkausvuoteen, 1,32 (95 % CI, 1-1,75) niille, joilla oli 31-60 pakkausvuotta ja 1,49 (95 % CI, 1,05-2,1) niille, joilla oli yli 60 pakkausvuotta (P for trend = .008).

Tutkijat arvioivat myös prediagnostisten plasman kotiniinipitoisuuksien – nikotiinin aineenvaihduntatuotteen, joka on verrannollinen tupakansavulle altistumiseen – yhteyttä OS:ään 485 potilaalla neljästä prospektiivisesta yhdysvaltalaisesta kohortista. Potilaat, joiden kotiniinipitoisuus oli alle 3,1 ng/ml, katsottiin tupakoimattomiksi, 3,1 ng/ml-20,9 ng/ml väliset pitoisuudet kevyiksi tupakoitsijoiksi ja yli 20,9 ng/ml raskaiksi tupakoitsijoiksi.

Tulokset osoittivat, että raskaiden tupakoitsijoiden kuolemanriski oli suurentunut (HR = 1,76; 95 % CI, 1,23-2,51) verrattuna tupakoimattomiin. Elinajan mediaani oli 7 kuukautta tupakoimattomilla ja 4 kuukautta tupakoimattomilla tupakoitsijoilla, jotka määriteltiin koviksi tupakoitsijoiksi.

Tutkijat totesivat, että he käyttivät lopputuloksena kokonaiskuolleisuutta eivätkä haimasyöpäspesifistä kuolleisuutta, mikä voi olla tutkimuksen rajoitus.

Wolpin sanoi, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta voidaan arvioida tupakoinnin yhteyttä haimasyövän puhkeamiseen ja etenemiseen.

”Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää monista terveyteen liittyvistä syistä, ja vastaavasti se näyttää olevan tärkeä tekijä haimasyöpätapausten määrän vähentämisessä ja haimasyöpäpotilaiden elossaoloaikojen parantamisessa Yhdysvalloissa”, Wolpin sanoi. – Chuck Gormley

Lisätietoja:

Brian M. Wolpin, MD, MPH, on tavoitettavissa osoitteesta: Dana-Farber Cancer Institute, 450 Brookline Avenue, Boston, MA 02215; sähköposti: [email protected].

Lisätiedot: NCI rahoitti tämän tutkimuksen. Tutkijat eivät ilmoita mitään merkityksellisiä taloudellisia paljastuksia.