- 21. kesäkuuta 2013
Kiitos kysymyksestäsi. Kuulostaa siltä, että tässä on ristiriitojen vyyhti, ja tunnen myötätuntoa sen kanssa, mitä luulen kuulevani kysymyksestänne, eli että teillä on tunteita, jotka ovat jotenkin ”vääriä”, mikä kuvittelen olevan hyvin epämiellyttävää, jopa tuskallista. Salaisuuden pitäminen, jota tunnet, ettet voi jakaa puolisosi kanssa, on usein vaikea paikka.
Itse asiassa melkein ihmettelen, mitä miehiä koskevalle uteliaisuudellesi tapahtuisi, jos puolisosi kuulisi ja hyväksyisi tämän itsestäsi – tai jos näistä tunteista tulisi jotenkin vähemmän vaarallisia ja inhimillisempiä. Mitä mieltä olet tästä vetovoimasta? Sanot: ”En halua tuntea, etten voi olla oma itseni, kun olen hänen kanssaan”. Mikä sinussa, lukuun ottamatta kirjaimellista ajatusta seksistä miehen kanssa, tuntuu ”ei-kunnossa”, kun olet hänen kanssaan? Onko sinulla jokin ihanteellinen mieheyden tunne, jota yrität täyttää? Symbolisoiko tämä vetovoima miehiin jotain, mikä ei ole turvallista avioliitossa tai sosiaalisessa/kulttuurisessa piirissäsi? Tietenkin yhteiskuntana yleisesti ottaen meille annetaan hirvittävän rajalliset identiteettivaihtoehdot miehisyydelle. Jokainen haju ”herkkyydestä” voi tuoda esiin homovitsit, ikään kuin mitään muuta kuin James Bondia ei voitaisi hyväksyä. (Tietysti, jos olet nähnyt viimeisimmän Bondin, tiedät, että hänelläkin on mielenkiintoisia taipumuksia!)
Tosiasiassa seksuaalisuutemme sijoittuu spektrille, ja jotkut meistä kehittävät vetovoimaa molempiin sukupuolisiin ihmisiin. On normaalia, että meillä on fantasioita siitä, millaista seksi saman sukupuolen kanssa on, ainakin silloin tällöin, ja joillakin niitä on tietoisemmin kuin toisilla – ja jo pelkkä ajatus on hyväksytympi joissakin kulttuureissa kuin toisissa. (Antiikin Kreikassa ei ollut mitään ”jalompaa” erosta kuin miesten välinen rakkaus.) En sano, että se on aina ”valinta”, mutta joillekin meistä se on; jotkut ihmiset tuntevat selvästi vetoa tiettyyn sukupuoleen, kun taas 3-5 prosenttia meistä on enemmänkin spektrin keskellä ja tuntee vetoa molempiin. Jälkimmäisessä tapauksessa on tärkeää huomata, että tunnemme vetoa pikemminkin ihmisiin kuin ”miehiin” (tai naisiin). Onko esimerkiksi joku tietty mies, jota olet pitänyt ”seksikkäänä” tai josta olet fantasioinut? (Kehomme ovat melko selvillä vetovoiman suhteen.) Ehkä uteliaisuutesi miehiä kohtaan sisältää jonkinlaista psykologista symboliikkaa – eli toivot suurempaa emotionaalista vapautta ja suurempaa hyväksyntää itsesi ”epämiehekkäälle” puolelle, varsinkin jos tunnet, että sinua painostetaan olemaan ”vahva” tai ”kova” (kuten vaimosi, kuulostaa siltä) konservatiivisessa ympäristössä. Jos halusi miehiä kohtaan hyväksyttäisiin, sinulla voisi olla laajempi emotionaalinen liikkumavara. Tai ehkä ajatus tuon vahvuuden luovuttamisesta tunteaksemme olevamme suojattuja on osa vetovoimaa; joskus meille miehille on mukavaa riisua Teräsmiehen viitta ja antaa jonkun muun ajaa, varsinkin jos meiltä on puuttunut läheisiä miespuolisia suhteita.
Koska meitä miehiä kielletään niin usein olemasta haavoittuvaisia tai ”emotionaalisia” – mitä me kuitenkin olemme; huolimatta siitä, mitä kulttuuri sanoo Marsin vs. Marskin asemasta. Venus, olemme vain emotionaalisia eri tavoin – voimme joskus kaivata intiimimpiä mutta ei välttämättä fyysisiä suhteita miehiin, vaikka joskus tuo kaipaus on fyysinen; tai meillä on seksuaalisia haluja, jotka sisältävät emotionaalisia kaipauksia yhteydestä. Nämä ovat kananmunakysymyksiä, joita kannattaa mielestäni pohtia tarkemmin ymmärtäen, että tämä saattaa olla pelottavaa kulttuurisessa kontekstissa (ja asun liberaalissa Los Angelesissa, joten minun on helppo sanoa), mutta jotka ovat loppujen lopuksi vain inhimillisiä. Oletko harkinnut keskustelua tästä terapeutin kanssa?
Niin kiusalliselta ja häpeälliseltä kuin se saattaakin tuntua, jokainen meistä on ainutlaatuinen siinä, ketä tai mitä pidämme haluttavana, ja vaikka seksuaalinen halu on usein salaperäistä tai jopa pelottavaa, kun kiehautat sen alaspäin, se liittyy rakkauden, kiintymyksen ja turvallisuuden kaipuun. Tavallaan kaikki seksuaalisuutta koskeva hössötys on harhaanjohtavaa ja heijastaa neuroottista kulttuurista ennakkoluuloamme; kuvittele, jos korvaisit kysymyksessäsi ”miehet” sanoilla ”muut naiset”. Minusta on ihailtavaa, ettet ole halukas sivuuttamaan jotakin niin elintärkeää psyykettäsi ja etsit vastauksia, mikä minusta osoittaa rohkeutta ja rehellisyyttä. Jokin kertoo minulle, että sinun ja vaimosi välillä on käytävä keskustelu (ehkä parisuhdeneuvojan avustuksella), kun aika on oikea. Minusta tuntuu, että teillä on kaipuu tuntea olonne turvallisemmaksi ja vähemmän vartioiduksi siellä, missä asutte, psykologisessa, emotionaalisessa ja mahdollisesti myös seksuaalisessa mielessä. Siinä ei todellakaan ole mitään hävettävää. Kannattaa ehkä tehdä tutkimusta biseksuaalisuudesta. Verkossa on joitakin erinomaisia resursseja ihmisille, jotka kokevat samaa kuin sinä.
Vähän seulomisen jälkeen saattaa tulla selvemmäksi, mitä juuri sinä kaipaat vaimoltasi, olipa kyse sitten emotionaalisesti joustavammasta suhteesta tai vaikkapa mahdollisuudesta tutkia tätä aihetta avoimesti ja vastavuoroisesti kunnioittaen. Joskus päätöksenteko sitoutumisen ja seksuaalisen vapauden/kokeilun välillä, sukupuolesta riippumatta, on vaikea valinta, erityisesti miehille, jotka menevät nuorena naimisiin, kuten sinä. Ja halusit tai et, psyykemme, seksuaalisuutemme ja itsemme kehittyvät edelleen ajan myötä; kiitos kirjoituksesta ja bravo siitä, että sinulla on rohkeutta emotionaaliseen itsetuntemukseen.
Kunnioittavasti,
Darren