”50-luvulla Gibsonton oli unelias Floridan pikkukaupunki lähellä Tampaa. Koirat nukkuivat kaduilla, ja Alafia-joessa kalastettiin hyvin.
Mutta jos katsoi hieman tarkemmin, huomasi, että kaupunki ei ollut aivan samanlainen kuin yksikään, johon oli aiemmin törmännyt. Gibsonton oli vain hieman poikkeava – tässä kaupungissa oli jotain aivan erilaista. Ravintolaa pyörittivät jättiläinen ja nainen, jolla ei ollut jalkoja. Postissa oli matala tiski ”pienille ihmisille”. Siamilaiset kaksoset pitivät hedelmäkioskia. Leijonat, norsut ja apinat asuivat takapihojen aitauksissa, ja tivoliajoneuvot olivat pysäköityinä ajoväylille eri puolilla kaupunkia.
Nimellä Gibtown tunnettu kaupunki oli paikka, jonne kummajaissirkuksen väki asettui asumaan ja jossa he jäivät eläkkeelle.
Asukkaiden joukossa oli muun muassa Hummeripoika, joka oli varttunut sirkuksen kummajaisnäyttelyssä ja jonka perinnöllinen sairaus, ektrodaktylia, aiheutti sen, että hänellä oli kädet kynsimäisen näköisinä, ja kumpaisessakin kädenrannekkeessa oli kiinnittyneitä sormiakin vain kaksi. Oli myös Human Blockhead, jonka epämuodostuneet nenäontelot mahdollistivat sen, että hän pystyi vasaroimaan metallipiikkejä nenäänsä, ja Maailman lihavin nainen, jonka sanottiin painavan peräti 272 kiloa.
Mainos
Bibtownin synty
Alkaen 1930-luvun lopusta Gibsontonista tuli paikka, jota kutsuttiin kodiksi silloin, kun ei matkustettu karnevaalien mukana, ja vuoteen 1967 mennessä siellä asui noin 100 kummajaista ja noin 1 000 ”tivolia”.
”Siellä oli monia hahmoja”, sanoo David ”Doc” Rivera, eläkkeelle jäänyt karnevaalien omistaja, joka johtaa kansainvälistä Independent Showman’s Museumia, joka avattiin Gibtownissa vuonna 2012. ”Sinun täytyi olla hahmo ollaksesi tällä alalla.”
”Oli kaksi tapaa päästä alalle”, hän sanoo. ”Siihen piti syntyä tai kokea henkilökohtainen epäonni.”
Percilla the Monkey Girl syntyi hypertrikoosilla, joka on sairaus, jossa tummat hiukset peittävät vartalon ja kasvot, ikenet ovat suurentuneet ja, kuten Percillan tapauksessa, Showman’s Museumin mukaan kaksi hampaistoa. Johnny J. Jones -näyttelyssä 1930-luvun lopulla hän tapasi Emmitt the Alligator-Skinned Man -nimisen miehen, jonka iftyoosiksi kutsuttu sairaus aiheutti paksun, hilseilevän ihopeitteen koko kehoon. Molemmat olivat joutuneet sivusirkusyrittäjien adoptoimiksi ja näytteillepantaviksi jo varhaisesta iästä lähtien, mikä ei ollut harvinaista 1900-luvun alkupuolella niiden kohdalla, joilla oli fyysisiä epämuodostumia. He rakastuivat ja menivät naimisiin, ja he olivat Gibtownin tukipilareita loppuelämänsä ajan.
Al ja Jeanie Tomaini olivat ensimmäiset alueelle asettautuneet tivolit, jotka saapuivat alueelle 1930-luvun lopulla. Hänet tunnettiin nimellä Al the Giant, ja hänen sanotaan olleen yli 8 jalkaa (2,4 metriä) pitkä gigantismiksi kutsutun sairauden vuoksi. Hän syntyi ilman jalkoja ja oli vain 2 jalkaa 6 tuumaa (0,79 metriä) pitkä. He menivät naimisiin ja kiersivät maailman oudoin aviopari -nimellä. He ostivat joen rannalta maa-alueita ja avasivat ravintolan ja kalaleirin, jota he kutsuivat Giant’s Fish Campiksi ja joka on legendaarinen tänäkin päivänä Gibtownissa.
”Joka kesä vanhempani lähtivät tien päälle, tienasivat rahaa ja palasivat”, kirjoitti heidän tyttärensä Judy Tomaini Rock. Muut karnevaalialalla työskentelevät liittyivät heidän seuraansa, ja Gibtownista tuli paikka, jossa sirkusihmiset tunsivat olonsa kotoisaksi.
Gibtown oli vain 72 kilometrin (45 mailin) etäisyydellä Sarasotasta, joka oli Ringling Brothers and Barnum & Bailey Circuksen talvikoti. Hillsboroughin piirikunta suhtautui tivoleihin ystävällisesti ja antoi heille luvan pitää pihoillaan villieläimiä, perävaunuja ja tivolilaitteita. ”Meillä voi olla karnevaalikalustoa”, Rivera sanoo, koska piirikunnan luoma erityinen asuinalueiden esitystoiminnan kaavoituslupa.”
Mainos
Freak Show’n taantuminen
Tänään kiertäviä karnevaaleja ja sirkuksia on jäljellä enää vähän. Kukoistuskaudellaan 1920- ja 30-luvuilla ne olivat yksi harvoista viihdemuodoista, jotka tulivat Amerikan pikkukaupunkeihin.
”Karnevaalien ja sirkusten kulta-aika on ohi”, Rivera sanoo. Hän sanoo, että Gibtownissa asuu yhä noin 200 karnevaaliväkeä.
Freak show’t itsessään alkoivat vähentyä 1940-luvulla, mutta joitakin niistä oli vielä 1980-luvulla. Ne menettivät suosiotaan, kun epämuodostumia omaavien ihmisten tuijottamista alettiin pitää hyväksikäyttönä. Americans With Disabilities Act -laki tarjosi vammaisille enemmän työmahdollisuuksia, eikä friikkishow ollut enää ainoa työpaikka, jota he saattoivat löytää.
”Läski nainen Dotty Blackhall kuoli vuonna 1960 53-vuotiaana. Hummeripoika Grady Stiles murhattiin vuonna 1992, mikä toi gabowniin pahamaineisuutta. Giant’s Fish Camp on kadonnut lukuun ottamatta betonijalustaa, jonka päällä on valtava saapas, Al ja Jeanie Tomainin muistomerkki.
Kylästä on tullut Tampan makuuhuoneyhteisö, Rivera sanoo, ja sinne on muuttanut niin sanottuja ”hipstereitä”. Riveran museo vetää kuitenkin kävijöitä. Ja International Independent Showmen’s Association, joka tunnetaan nimellä Showmen’s Club, on täynnä toimintaa. Siellä järjestettiin muun muassa Monkey Girl Percillan ja Emmitt the Alligator-Skinned Manin 50-vuotishääpäiväjuhlat vuonna 1988. Riveran mukaan kerhossa on 5 000 jäsentä, ja siellä järjestetään messuja, pyöräfestivaaleja ja muita tapahtumia.
Lue lisää karnevaalifriikeistä ja kummajaisnäytöksistä kirjasta ”Freak Show: Presenting Human Oddities for Amusement and Profit”, jonka on kirjoittanut Robert Bogdan. HowStuffWorks poimii aiheeseen liittyviä nimikkeitä niiden kirjojen perusteella, joista uskomme sinun pitävän. Jos päätät ostaa sellaisen, saamme osan myynnistä.
mainos