Gettysburgin taistelukenttä

Taistelun päättyessä osa ~22 000 haavoittuneesta jäi taistelukentälle, ja heitä hoidettiin sen jälkeen Camp Lettermanin sairaalassa tai lähellä sijaitsevissa kenttäsairaaloissa, taloissa, kirkoissa ja muissa rakennuksissa. Kuolleita sotilaita taistelukentällä oli yhteensä 8 900. David Warrenin:8 kaltaisia urakoitsijoita palkattiin hautaamaan miehiä ja eläimiä (suurin osa lähelle kaatumispaikkaa). Samuel Weaver valvoi kaikkia näitä hautauksia. Ensimmäinen retkijuna saapui taistelukentän kävijöitä mukanaan 5. heinäkuuta.

10. heinäkuuta Pennsylvanian kuvernööri Andrew Curtin vieraili Gettysburgissa ja ilmaisi osavaltion olevan kiinnostunut löytämään kaatuneille veteraaneille lepopaikan. Asianajaja David Wills järjesti 17 eekkerin (6,9 hehtaarin) oston Cemetery Hillin taistelukentän maasta hautausmaata varten. Elokuun 14. päivänä 1863 asianajaja David McConaughy suositteli suojeluyhdistystä myymään jäsenosakkeita taistelukentän varainhankintaa varten. Syyskuun 16. päivään 1863 mennessä taistelukentän suojelu oli alkanut, kun McConaughy osti ”Cemetery Hillin kukkulat ja” Little Round Topin, ja hänen ostamansa 600 hehtaarin (240 hehtaarin) kokonaisalueeseen kuului myös Culp’s Hillin maa-alue.

19. marraskuuta 1863 Abraham Lincoln piti Gettysburgin puheensa sotilaiden kansallisen hautausmaan vihkiäisissä, jotka valmistuivat maaliskuussa 1864, jolloin viimeisetkin 3 512 unionin sotilasta haudattiin uudelleen. Vuosina 1870-1873 Richmondin, Raleigh’n, Savannah’n ja Charlestonin naisten muistoyhdistysten aloitteesta 3 320 ruumista haudattiin ja lähetettiin näiden kaupunkien hautausmaille uudelleen haudattavaksi. 2 935 ruumista haudattiin Richmondin Hollywoodin hautausmaalle. Seitsemänkymmentäkolme ruumista haudattiin kotihautausmaille. Hautausmaa siirrettiin Yhdysvaltain hallitukselle toukokuussa 1872, ja viimeinen Gettysburgin taistelun ruumis haudattiin uudelleen kansalliselle hautausmaalle sen jälkeen, kun se löydettiin vuonna 1997.

Unionin Gettysburgin veteraani Emmor Cope määrättiin kommentoimaan taistelukentän joukkojen asemia, ja hänen ”Kartta Gettysburgin taistelukentän alkuperäisestä kartoituksesta, joka oli tehty elokuusta lokakuuhun 1863”, esiteltiin vuoden 1904 Louisianan ostonäyttelyssä. Niin ikään vuonna 1863 John B. Bachelder saattoi Gettysburgissa toipuvia upseereita tunnistamaan taistelukentän sijainteja (seuraavana talvena hän haastatteli unionin upseereita Gettysburgista).

Virginiamonumentti (Virginia Monument) on taistelukentän suurin ratsastajamuistomerkki.

Muistomerkkiyhdistyksen aikakausiEdit

ks. myös Luettelo Gettysburgin taistelukentän muistomerkeistä

Gettysburgin taistelukentän muistoyhdistys 1864 (Gettysburg Battlefield Memorial Association, GBMA) lisäsi McConaughyn maaomaisuutta ja ylläpiti itäisellä hautausmaakukkulalla (East Cemetery Hill) sijaitsevaa puista havaintotornia vuosina 1878-95. Sodan jälkeen John Bachelder kutsui yli 1 000 upseeria, mukaan lukien 49 kenraalia, vierailemaan kentällä uudelleen hänen kanssaan. Bachelder laati myös taistelukenttätutkimuksen vuoden 1880 liittovaltion varoin (sen aloitti senaattori Wade Hampton III, konfederaation kenraali). GBMA hyväksyi ja hylkäsi erilaisia muistomerkkejä ja istutti vuonna 1888 puita Zeigler’s Groveen. Ensimmäinen taistelukentän muistomerkki oli vuoden 1867 marmorinen uurna kansallisella hautausmaalla, joka oli omistettu 1. Minnesotan jalkaväkirykmentille, ja ensimmäinen muistomerkki hautausmaan ulkopuolella oli vuoden 1878 Strong Vincentin muistolaatta Little Round Topilla:210 Toukokuuhun 1887 mennessä taistelukentällä oli 90 rykmentin ja patteriston muistomerkkiä, ja ensimmäinen pronssinen muistomerkki taistelukentällä oli Reynoldsin vuoden 1872 patsas hautausmaalla. Ainoat kaksi konfederaation muistomerkkiä, jotka olivat unionin hallussa olevien taistelualueiden sisällä, ovat vuoden 1887 muistolaatta The Anglen lähellä, joka muistutti kenraali Armisteadin kauimmaisesta etenemisestä 3. heinäkuuta, ja vuoden 1884 2. Marylandin jalkaväkirykmentin muistomerkki Culp’s Hillillä.

Taistelukenttää käytti vuoden 1884 Gettysburgin leirikeskus Camp Gettysburgia ja muita PA:n kansallissotilaallisen kaartijoukkueen (PA National Guard) kesäisiä leirejä. Kaupalliseen kehitykseen 1800-luvulla kuului vuonna 1884 Round Top Branch of railroad to Round Top, Pennsylvania, ja maaliskuun 1892 jälkeen Tipton Park toimi Slaughter Penissä – joka oli vuosina 1894-1916 toimineen Gettysburgin sähköisen rautatien vaunuasemalla.

Liittovaltion Gettysburgin kansallispuistokomissio perustettiin 3. maaliskuuta 1893; minkä jälkeen kongressiedustaja Daniel Sickles aloitti 31. toukokuuta 1894 päätöslauselman ”hankkia ostamalla (tai tuomitsemalla) … sellaiset maa-alueet tai osuudet tällaisista maa-alueista, jotka sijaitsevat mainitulla taistelukentällä tai sen läheisyydessä”. Muistomerkkiyhdistysten aikakausi päättyi vuonna 1895, kun ”Sickles Gettysburg Park Bill” (28 Stat. 651) nimesi Gettysburgin kansallisen sotilaspuiston (GNMP) sotaministeriön alaisuuteen. Taistelukentän myöhempiin parannuksiin kuului lokakuussa 1895 Sotaministeriön tarkkailutornien rakentaminen korvaamaan vuoden 1878 Cemetery Hillin torni ja vuoden 1881 Big Round Topin torni.

Muistomerkkien aikakausi Muokkaa

ks. myös Luettelo Gettysburgin taistelukentän muistomerkeistä

Kenraali Wellsin patsas (Statue of General Wells), jonka on tehnyt J. Otto Schweizer.

Maksaakseen Gettysburgin taistelukentän muistomerkkiyhdistyksen (Gettysburg Battlefield Memorial Association) 1960,46 dollarin velat sotaministeriö osti 4. helmikuuta 1896 124 GBMA:n maa-aluetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 522 hehtaaria (211 ha) ja joihin kuului 320 muistomerkkiä ja noin 17 mailia (27 km) teitä. Kaupallinen kehitys sen jälkeen, kun Tipton Park lakkautettiin syksyllä 1901, sisälsi heinäkuussa 1902 Little Round Topin pohjoispuolella sijaitsevan Hudson Parkin piknik-puiston (johon kuului myös nyrkkeilyareena). Round Topin museon yhteyteen pystytettiin tanssipaviljonki vuonna 1902, ja Round Topien välisellä satula-alueella David Weikert pyöritti ruokapaikkaa, joka siirrettiin Tipton Parkista sen jälkeen, kun se oli otettu haltuun vuonna 1901 pakkolunastuksella. Maisemansuojelu alkoi vuonna 1883, kun persikkapuita istutettiin Peach Orchardiin, ja 20 000 taistelukentän puuta istutettiin vuonna 1906:’06 (puita poistetaan ajoittain taistelukentän alueilta, jotka oli hakattu ennen taistelua.)

Taistelukentän kävijät saapuivat 1900-luvun alkupuolella tyypillisesti junalla Gettysburgin & Harrisburgin RR-asemalle (1884) tai Harrisburgin RR-asemalle, joka sijaitsee Gettysburgin rautatieasemalla (1859), ja hevosvetoisilla jitneylleillä he kiersivät ympäriinsä taistelukenttää. Kaupunginhallitus antoi ensimmäisen kerran luvan autotakseille vuonna 1913, ja sotaministeriö laajensi taistelukentän teitä koko muistoaikakauden ajan. 1900-luvun alun taistelukenttäretkiä olivat muun muassa ”The Hod Carriers Consolidated Union of Baltimore” -yhdistyksen retket ja vuosittaiset ”Topton Day” -syksyn lehtikierrokset Berksin piirikunnan läheltä Pennsylvaniasta.

Veteraanien tapaamisiin kuuluivat muun muassa vuoden 1888 taistelun 25. vuosipäivän juhlat, vuoden 1906 seremonia kenraali Armisteadin miekan palauttamiseksi etelän puolelle, ja 53 407 sisällissodan veteraania, jotka osallistuivat vuonna 1913 Gettysburgin tapaamisiin Gettysburgin sodan 50:nnen vuosipäivän johdosta. Taistelukentällä oli vuoden 1912 lentokenttä Camp Stuartissa ja ensimmäisen maailmansodan panssarijoukkojen keskus everstiluutnantti Dwight D. Eisenhowerin 1918 Camp Coltissa, ja retket Round Topin puistoon toivat mukanaan alkoholia ja prostituutiota. Vuoden 1922 Camp Hardingiin kuului Pickett’s Charge -hyökkäyksen merijalkaväen uusintaesitys, jota presidentti Warren Harding seurasi, ja seuraavana päivänä saman hyökkäyksen simulointi nykyaikaisilla aseilla ja taktiikoilla.

Taistelukentän muistoaika päättyi vuonna 1927, ja kansallispuiston käyttö sotilasleireihin jatkui liittovaltion vuonna 1896 antaman lain (29 Stat. 120) nojalla, esim, vuonna 1928 Culp’s Hillillä pidettiin tykistö- ja ratsuväkileiri presidentti Calvin Coolidgen Memorial Day -puheenvuoron yhteydessä hautausmaan katsomossa.

KehityskausiEdit

Vuonna 1933 GNMP:n hallinto siirtyi vuoden 1916 kansallispuistopalvelulle (National Park Service, NPS), joka käynnisti Suuren laman aikaisia hankkeita, joihin kuului muun muassa vuoden 1933 siviilihallinnon (Civil Works Administration) parannushankkeita, ja sittemmin taistelukentän kunnossapito- ja rakennushankkeita varten rakennettiin myös kaksi siviilien luonnonsuojeluyksikön eli Civilian Conservation Corpsin (Civilian Conservation Corporation) leiriä. Sen jälkeen, kun Pennsylvanian osavaltion muistomerkille oli vuonna 1933 rakennettu mukavuusasema, rakennettiin:’33 samanlaista kivirakenteista Parkitecture-rakennelmaa (läntinen ranger-asema valmistui 21. toukokuuta 1937), ja huhtikuussa 1938 Works Progress Administration lisäsi taistelukentän pysäköintialueita. Yksityisille taistelukentän maille rakennettiin myös lukuisia kaupallisia tiloja, erityisesti 1950-luvun ”kapitalismin kulta-aikana” Yhdysvalloissa (esim. motellit, ruokapaikat, & vierailukohteet).

Taistelukentän toiseksi suurimman muistomerkin, Eternal Light Peace Memorial -muistomerkin, otti vastaan presidentti Franklin D. Roosevelt, ja se paljastettiin Gettysburgin jälleennäkemiskokoontumisessa vuonna 1938, joka veti puoleensa yli 300 000:ta ta taistelukentän kävijää. Vuonna 1939 valmistui 1. Gettysburgin kansallismuseon 14 laajennuksesta (sähkökartta-auditorio lisättiin vuonna 1963, ja se suljettiin 13. huhtikuuta 2008). Pitzer Woodsissa sijaitsi toisen maailmansodan Camp Sharpe, ja McMillan Woodsissa oli saksalainen sotavankileiri (jälkimmäistä käytettiin sodan jälkeen siirtotyöläisten majoittamiseen paikallista tuotantoa varten). Taistelukentällä käyneisiin valtionpäämiehiin kuuluivat vuonna 1943 Winston Churchillin autokierros presidentti Rooseveltin kanssa, presidentti Eisenhower presidentti Charles De Gaullen saattamana (1960) ja presidentti Jimmy Carter presidentti Anwar Sadatin ja pääministeri Menachem Beginin isännöimänä (1978).

NPS:n 50-vuotisjuhlavuoden 1966 Mission 66 -suunnitelmaan sisältyi taistelukentän talojen entisöintiä, 31 mailin pituisten (50 kilometrin) väylien uudelleenpäällystämistöiden tekemistä, rautateiden katkaisemien siltojen korvaamista ja vuoden 1884 gettysburgilaisen sykloraama-aukion palauttamista.

1962-nykyhetkiEdit

Kun Gettysburgin Mission 66 Cyclorama Building -rakennus, jossa oli uusi taistelukentän näköalatasanne, valmistui vuonna 1962, läheinen vuoden 1896 Zeigler’s Groven näkötorni poistettiin (vuoden 1895 Big Round Topin näkötorni poistettiin vuonna 1968). Vuonna 1967 NPS osti vuonna 1921 perustetun Gettysburgin kansallisen museon, jota se hoiti vuosina 1971-2008. Vuonna 1971 NPS osti myös Round Top Stationin ja Round Top Museumin, jota se käytti ympäristökeskuksena, kunnes se purettiin noin heinäkuussa 1982. Yksityinen Gettysburgin kansallinen torni (Gettysburg National Tower), jonka korkeus on 120 metriä (393 jalkaa), valmistui vuonna 1974 ja tarjoaa useita näköalatasoja taistelukentän katselua varten, mutta se ostettiin pakkolunastuksella ja purettiin vuonna 2000. Devil’s Denin alueelta poistettiin puita vuonna 2007, ja lohtuasema purettiin 8. huhtikuuta 2010. Samoin Gettysburgin kansallinen museo purettiin vuonna 2008.

Vuonna 2008 Gettysburgin kansallisessa sotilaspuistossa oli 1320 muistomerkkiä, 410 tykkiä, 148 historiallista rakennusta, 2½ näkötornia ja 66 kilometriä (41 mailia) väyliä, teitä ja kaistoja (8 päällystämätöntä). ”yksi maailman suurimmista ulkoveistoskokoelmista.”

Helmikuussa 2013 maineikkaan arkkitehdin Richard Neutran suunnittelema maamerkki modernistinen Cyclorama Building and Visitor Center tuhoutui. Taistelukenttää kuvaava 1800-luvun Gettysburgin sykloraama oli aiemmin poistettu restaurointia varten, ja se asennettiin takaisin uuteen maalaistyyliseen Gettysburgin museo- ja vierailukeskukseen.

Gettysburg National Military Parkissa käy vuosittain 3 miljoonaa kävijää.

Civil War Trust (American Battlefield Trustin osasto) ja sen yhteistyökumppanit ovat hankkineet haltuunsa ja suojelleet 1022 hehtaaria (4.14 km2) koko taistelukentästä yli 30 erillisessä kaupassa vuodesta 1997 lähtien. Osa maasta on myyty tai luovutettu kansallispuistopalvelulle kansallispuistoon liitettäväksi, mutta muut hankitut maa-alueet ovat virallisen, liittovaltion vahvistaman, nykyisen puiston rajan ulkopuolella, eikä niistä näin ollen voi tulla osa puistoa. Tähän kuuluu konfederaation kenraali Robert E. Leen päämaja, joka on yksi rahaston merkittävimmistä ja kalleimmista hankinnoista. Vuonna 2015 säätiö maksoi 6 miljoonaa dollaria neljän hehtaarin palstasta, johon kuului kivitalo, jota Lee käytti päämajanaan taistelun aikana. Trust purki motellin, ravintolan ja muita rakennuksia palstalla palauttaakseen alueen sodanaikaisen ilmeen, lisäsi tulkintakyltit ja avasi alueen yleisölle lokakuussa 2016.