Mikä on Guillain-Barrén oireyhtymä (GBS)?
Guillain-Barrén oireyhtymä (GBS) on harvinainen autoimmuunisairaus, jossa henkilön oma immuunijärjestelmä aiheuttaa tulehdusreaktion ja vaurioittaa ääreishermoja. Tämä voi vaikuttaa sensorisiin, motorisiin ja autonomisiin hermoihin. Oireet ilmaantuvat usein nopeasti, ja niihin voi kuulua tuntohäiriöitä raajoissa (käsissä, käsivarsissa, jalkaterissä ja jaloissa), lihasheikkoutta ja refleksien heikkenemistä. Joissakin tapauksissa lihasheikkous voi johtaa halvaantumiseen. Harvinaisissa tapauksissa potilaat voivat kokea hengitysvaikeuksia, jotka johtavat hengitysvaikeuksiin, sekä aistihäiriöitä tai kasvolihasten halvaantumista.
Influenssarokotuksen jälkeinen GBS muistuttaa kroonista tulehduksellista demyelinoivaa polyneuropatiaa (Chronic Inflammatory Demyelinating Polyneuropathy, CIDP), joka niin ikään vaikuttaa ääreishermoihin, mutta se eroaa CIDP:stä oireiden asteittaisen alkamisen ja kroonisen luonteen perusteella.
GBS:stä on useita muunnelmia, mukaan lukien akuutti tulehduksellinen demyelinoiva polyneuropatia (Acute Inflammatory Demyelinating Polyneuropathy, AIDP), joka on tavallisin GBS:n muunnelma Yhdysvalloissa. Muita variantteja ovat Miller Fischerin oireyhtymä (MFS), akuutti motorinen aksonaalinen neuropatia (AMAN) ja akuutti motorinen sensorinen aksonaalinen neuropatia (AMSAN).
Vaikka Guillain-Barrén oireyhtymä on harvinainen, se ei tee eroa sairastuneiden henkilöiden välillä, sillä se koskettaa kumpaakin sukupuolta yhtä lailla ja sitä esiintyy missä tahansa iässä.
Mikä aiheuttaa GBS:n?
Suuren prosenttiosuuden tapauksista on raportoitu ilmenevän pian virus- tai bakteeri-infektion jälkeen, ja joskus niinkin yleisten infektioiden kuin flunssan tai ruokamyrkytyksen jälkeen. GBS:ää on raportoitu esiintyvän myös influenssarokotuksen saamisen jälkeen.
Miten GBS liittyy influenssarokotteeseen?
Sen jälkeen, kun GBS:n ja vuoden 1976 sikainfluenssarokotteen välillä on tehty yhteys, useissa tutkimuksissa on arvioitu GBS:n ja kausiluonteisen influenssarokotteen välistä yhteyttä. Vaikka näyttö ei ole ollut riittävää rokotteen ja sairauden välisen syy-yhteyden hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi, tutkijat ovat havainneet, että GBS:n sairastumisen todennäköisyys on lisääntynyt sekä kausi-influenssarokotteiden 1992-93 että 1993-94 yhteydessä.
Monien tutkimusten perusteella, jotka viittasivat GBS:n ja influenssarokotteen väliseen yhteyteen, maaliskuussa 2017 tarkistettiin rokotevahinkoja koskevaa taulukkoa siten, että siihen sisällytettiin myös influenssarokotteen jälkeinen GBS:n esiintyminen. Vaccine Injury Table -taulukon mukaan influenssarokotuksen jälkeen ilmenevien GBS-oireiden tulisi ilmetä 3-42 päivää rokotuksen jälkeen, jotta korvausvaatimus voidaan esittää, vaikka korvausvaatimuksen esittäminen onnistuu myös silloin, kun oireet eivät tarkalleen ottaen osu tähän ajanjaksoon.
Miten GBS diagnosoidaan?
Guillain-Barrén oireyhtymä on kliininen diagnoosi, joka perustuu heikkouteen ja heikentyneisiin tai poissa oleviin reflekseihin. Lääkärit tekevät kuitenkin tyypillisesti testejä Guillain-Barrén oireyhtymän diagnoosin tueksi, mukaan lukien:
- Lannerangan punktio (käytetään aivo-selkäydinnesteen analysointiin)
- Elektromyografia ja hermojohtumistutkimukset (EMG/NCS)
Miten GBS:ää hoidetaan?
Koska GBS:n varhaisvaiheet ovat suurelta osin arvaamattomia ja oireet voivat olla vakavia, useimmat vastadiagnosoidut potilaat joutuvat sairaalahoitoon.
GBS:n hoitoon voi kuulua neurologin, fysiatrin, sisätautilääkärin, perhelääkärin, fysioterapeutin, toimintaterapeutin, sosiaalityöntekijän, sairaanhoitajan ja psykologin tai psykiatrin koordinoituja toimia. Jotkut potilaat saattavat tarvita myös puheterapiaa riippuen taudin vaikutusten laajuudesta.
Plasmanvaihto ja suuriannoksiset suonensisäiset immunoglobuliinit auttavat usein lyhentämään GBS:n kulkua, jos niitä annetaan taudin alkuvaiheessa. GBS/CIDP-instituutin mukaan yli 90 prosenttia potilaista siirtyy kuntouttavaan vaiheeseen neljän viikon kuluessa.
Elämä GBS:n kanssa
Guillain-Barrén oireyhtymää sairastavat potilaat eivät kärsi ainoastaan fyysisistä vaikeuksista, vaan he voivat kokea myös emotionaalisesti tuskallisia jaksoja. Monien potilaiden on vaikea sopeutua äkilliseen halvaantumiseen ja siihen, että he ovat riippuvaisia muista sellaisissa toiminnoissa, jotka aiemmin sujuivat helposti.
GBS:n toipumisaika voi kestää muutamasta viikosta muutamaan vuoteen. National Institute of Neurological Disorders and Stroke mainitsee, että 30 %:lla Guillain-Barrén oireyhtymää sairastavista on edelleen jäännösheikkoutta kolmen vuoden kuluttua, ja 3 %:lla voi esiintyä lihasheikkoutta ja pistelytuntemuksia uudelleen vuosia ensimmäisen kohtauksen jälkeen.