Lapsen vanhemmat voivat monissa tapauksissa päästä sopimukseen lapsen huoltajuudesta. Aivan liian usein vanhemmat eivät kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen tästä arkaluonteisesta aiheesta, ja tuomioistuimen on puututtava asiaan. Huoltajuus muodostuu sekä fyysisestä että oikeudellisesta huollosta. Tuomioistuin ottaa huomioon monia tekijöitä päättäessään, kummalle vanhemmalle lapsen oikeudellinen tai fyysinen huoltajuus kuuluu, mutta viime kädessä se tekee päätöksensä sen perusteella, mikä on lapsen edun mukaista.
Mitä on fyysinen huoltajuus?
Fyysinen huoltajuus on vanhemman oikeus saada lapsi asumaan luonaan. Fyysinen huoltajuus voidaan myöntää vain toiselle vanhemmalle. On kuitenkin harvinaista, että vanhemmalla on lapsen yksinomainen fyysinen huoltajuus, ellei tuomioistuin katso hänen yhteisvanhempansa olevan sopimaton. Vanhemmat voivat myös jakaa fyysisen huoltajuuden tasan tai lapsi voi asua toisen vanhemman luona suurimman osan ajasta. Jos lapsi asuu toisen vanhemman luona useammin kuin toisen vanhemman luona, sen vanhemman koti, jonka luona lapsi asuu useammin, katsotaan yleensä lapsen ensisijaiseksi asuinpaikaksi.
Tekijät, jotka otetaan huomioon lapsen fyysisen huoltajuuden myöntämisessä
Tuomioistuimet ottavat huomioon useita tekijöitä päättäessään, kummalle vanhemmalle lapsen fyysinen huoltajuus olisi myönnettävä, muun muassa sen, kumpi vanhempi on perinteisesti ollut lapsen ensisijainen huoltaja, kummalla vanhemmalla on voimavaroja ja tukea, jotta se pystyisi parhaiten huolehtimaan lapsen fyysisistä ja emotionaalisista tarpeista tulevaisuudessa, ja kumpi vanhempi asuu lapsen nykyisellä koulupiirillä. Jos lapsi on siinä iässä, että tuomioistuin katsoo hänen kykenevän tekemään perustellun päätöksen, voidaan ottaa huomioon myös lapsen toivomus siitä, kumman vanhemman luona hän asuu. Kuten kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä, tuomioistuin ottaa ensisijaisesti huomioon, mikä on lapsen parhaaksi.
Mitä on laillinen huoltajuus?
Lapsen fyysisen huoltajuuden lisäksi tuomioistuimen on määriteltävä, kummalle vanhemmalle lapsen laillinen huoltajuus tulisi myöntää. Oikeudellinen huoltajuus on oikeus tehdä tärkeitä päätöksiä, jotka koskevat esimerkiksi lapsen koulutusta, terveyttä ja uskonnollista kasvatusta. Toisin sanoen se on oikeus tehdä oikeudellisia päätöksiä lasta koskevista asioista.
Yhteinen vs. yksinomainen fyysinen ja oikeudellinen huoltajuus
Yleensä tuomioistuimet ovat haluttomia katkaisemaan vanhemman ja lapsen välistä suhdetta ja pyrkivät siihen, että kumpikin vanhempi voi tehdä lapsen koulutusta, terveyttä ja uskontoa koskevia päätöksiä, että kumpikin vanhempi voi viettää aikaa lapsen kanssa, ja myöntävät jonkinlaisen järjestelyn, jossa lapsen juridinen ja fyysinen huoltajuus on yhteinen. Riippumatta siitä, miten tuomioistuin päättää oikeudellisen ja fyysisen huoltajuuden jakamisesta, nämä kaksi asiaa ovat käytännössä osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi on tiettynä ajankohtana, on käytännössä oikeus tehdä lasta koskevia päätöksiä lapsen ollessa hänen huoltajuudessaan. Jos lapsi tarvitsee lääketieteellistä hoitoa vanhemman huoltajuuden aikana, vanhemman ei todennäköisesti katsota rikkovan huoltajuusmääräystä hakeutuessaan hoitoon, vaikka hänellä ei olisikaan lapsen laillista huoltajuutta.
Mitä tahansa tuomioistuin päättääkin lapsen fyysisestä ja laillisesta huollosta, on tärkeää muistaa, että huoltajuusmääräykset eivät ole pysyviä, vaan niitä voidaan muuttaa sopimuksen perusteella tai hakemalla muutosta tuomioistuimelta. Olosuhteiden, tarpeiden ja resurssien muuttuessa ajan mittaan se, mikä sopii lapselle ja hänen vanhemmilleen parhaiten lapsen ollessa nuori, ei välttämättä ole lapselle eduksi, kun hän kasvaa vanhemmaksi. Näin ollen on viisasta tarkistaa määräajoin kaikki määräykset, jotka vaikuttavat lapsen huoltajuuteen liittyviin oikeuksiin tai velvollisuuksiin.
Päivitetty viimeksi lokakuussa 2018