Nuori Frankenstein on klassikkoelokuva ja yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Yksi elokuvan juoksevista vitseistä liittyy Frau Blucheriin, tohtori Frankensteinin linnan taloudenhoitajaan. Aina kun hänen nimensä sanotaan, hevoset huohottavat ja reagoivat rajusti, vaikka hänen nimensä sanottaisiin sellaisessa osassa linnaa, jossa ei ole hevosia. Katso alla olevasta klipistä esimerkki:
Klikkaa tästä nähdäksesi
Muu kuin se, että Frau Blucher on saksalainen taloudenhoitaja, sillä ei ole juuri mitään yhteyttä hiljattain tehtyyn valitustuomioistuimen päätökseen asiassa Von Wilke vastaan Pastorius Home Association, Inc. Mutta pidän kovasti Young Frankensteinista, joten ajattelin, että se oli tarpeeksi yhteys, jotta viittasin siihen tässä.
Von Wilke -tapauksessa (hevoset käyntiin) vastaaja oli saksalainen seurapiirikerho, joka sijaitsi, missä muualla, Pennsylvanian Germansvillessä. Kantaja oli kerhon jäsen. Klubi omisti ”bed-and-breakfast-tyylisen kodin” Saksassa. Kun kodin taloudenhoitaja irtisanoutui yllättäen, kantaja ja toinen klubin jäsen ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi tilapäisiksi taloudenhoitajiksi. Klubi maksoi kantajan matkan, mutta kun hän palasi, klubi pyysi häntä maksamaan lentoliput. Hän kieltäytyi. Seuraavissa hallituksen kokouksissa hän väittää, että klubin puheenjohtaja kutsui häntä ”tyhjäntoimittajaksi”, ja muut hallituksen jäsenet näyttivät nyökyttelevän samaa mieltä. Tämän loukkauksen seurauksena kantaja lakkasi osallistumasta kerhon kokouksiin ja pelkäsi, ettei hän saisi töitä saksalaisesta yhteisöstä puheenjohtajan kielteisten kommenttien vuoksi.
Kantaja nosti kanteen väittäen, että kantaja rikkoi hänen kanssaan tekemäänsä sopimusta, rikkoi kuluttajapetoslakia (Consumer Fraud Act) ja herjasi häntä. Selvitystyön jälkeen vastaaja vaati summaarista tuomiota kunnianloukkausta koskevan vaatimuksen osalta, ja kantaja pyysi vastaesitystä summaarisen tuomion saamiseksi kaikkien kolmen syytekohdan osalta. Vastaaja myönsi, että kerhon puheenjohtaja kutsui kantajaa ”tyhjäntoimittajaksi”, mutta väitti, että vastaaja ei voinut esittää prima facie -väitettä kunnianloukkauksesta, koska hänellä ei ollut näyttöä siitä, että hänen maineensa oli vahingoittunut. Kantaja vastasi, että muiden hallituksen jäsenten nyökyttely riitti osoittamaan, että hänen maineensa oli vahingoittunut. Tuomioistuin oli vastaajan kanssa samaa mieltä ja hylkäsi ”perusteellisessa kirjallisessa lausunnossaan” kunnianloukkausvaatimuksen.
Mitä seuraavaksi tapahtui, on hieman hämmentävää. Näyttää siltä, että tuomioistuin antoi määräyksen, jolla kantaja sai muuttaa kanteensa. Muutamaa viikkoa myöhemmin tuomioistuin kuitenkin antoi ”muutetun määräyksen”, jossa kumottiin aiempi määräys, evättiin kantajalta lupa muuttaa kanteensa ja todettiin, että alkuperäinen kanne hylättiin, kun tuomioistuin hyväksyi vastaajan summaarista tuomiota koskevan pyynnön. Kantaja valitti asiasta ja väitti, että kantajalle myönnettiin summaarinen tuomio vain kunnianloukkausvaatimuksen osalta ja että tätä päätöstä muistuttava määräys ei hylännyt kanteen muita osia.
Oppellate Division oli samaa mieltä ja totesi, että pöytäkirjassa ei ollut mitään, mikä osoittaisi, että muuta kuin kunnianloukkausvaatimus oli hylätty. Huomattavaa on, että kilpailevien summaarista tuomiota koskevien hakemusten suullisessa käsittelyssä keskityttiin yksinomaan kunnianloukkausvaatimukseen. Näin ollen muutoksenhakujaosto palautti asian takaisin käräjäoikeudelle. Se ei ottanut kantaa siihen, pitäisikö kantajan antaa muuttaa valitustaan, mutta totesi, että se ”epäili kantajan sopimusrikkomusta, kuluttajapetoslakia ja muita väitteitä koskevan kanteen toteuttamiskelpoisuutta” (lisäkanteet olivat osa ehdotettua muutettua kanteita). Appellate Division totesi erityisesti, että kantaja ei koskaan maksanut lentolippuja, joten ei näyttänyt siltä, että hän olisi kärsinyt mitään ”todennettavissa olevaa tappiota”, joka riittäisi kuluttajapetoslain (Consumer Fraud Act) mukaisen vaatimuksen esittämiseen.
Huomautus: Yksi usein toistetuista selityksistä sille, miksi hevoset Nuoren Frankensteinin elokuvassa reagoivat joka kerta, kun ne kuulevat naisen nimen Frau Blucher, on se, että Blucher on saksankielinen sana, joka tarkoittaa ”liimaa” (tai se on lähellä saksankielistä sanaa, joka tarkoittaa ”liimaa”). Jotkut pitävät tätä selitystä ilmeisesti Mel Brooksin selityksenä. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, kuka tämän selityksen ensimmäisenä esitti, koska se ei ole totta. Sana ”blucher” ei ilmeisesti ole saksankielinen sana ”liima” eikä se ole edes lähellä saksankielistä sanaa ”liima”. Perusteellisempi selitys löytyy täältä.