Asevelvollisuus ja kunniamitaliEdit
Väitteidensä vastaisesti Duxin tietojen vapauden kautta saadut sotilasasiakirjat osoittavat, ettei hän koskaan palvellut ulkomailla, ettei hänelle ole myönnetty kunniamitalia tai mitään muutakaan palkintoa ja että tammikuussa 1978 hänet ohjattiin psykiatriseen arviointiin hänen ilmaistuaan ”lennokkaita ja irrallisia ajatuksia”. Dux väittää, että armeija sabotoi hänen palvelustietonsa mustamaalatakseen hänet. Valokuvassa, jossa Dux on sotilaspuvussa, palvelusnauhat näkyvät väärässä järjestyksessä, ja kunniamitali, joka hänellä on yllään, on Yhdysvaltain armeijan eikä merijalkaväen jäsenille myönnettävä versio. Kun Duxia kuulusteltiin valokuvasta vuonna 1988, hän kertoi Los Angeles Timesin John Johnsonille, ettei hän saanut armeijalta selitystä siihen, miksi hänelle myönnettiin väärän palvelusmuodon mitali, vaikka myöhempinä vuosina hän muutti tarinaansa sanomalla, että univormu oli pelkkä halloween-asu.
Kirjassaan Varastettu urhoollisuus (Stolen Valor), joka voitti Colby Award -palkinnon vuonna 2000, B. G. Burkett sanoo, että Dux keksinyt sotilaallisen historiansa ja sotilaspalkintonsa ja että hän ei ole palvellut Vietnamin sodassa, koska sota oli päättynyt ennen kuin Dux oli mennyt sinne. Dux vastasi väitteisiin sanomalla, ettei hän koskaan väittänyt palvelleensa Vietnamissa, vaan ainoastaan salaisissa tehtävissä Kaakkois-Aasiassa, vaikka vuonna 1980 häntä kuvailtiin Black Belt -lehdessä ”ansioituneeksi sotilaaksi Vietnamin konfliktin aikana”, ja Inside Kung Fu -lehden vuoden 1987 numerossa julkaistussa haastattelussa häntä kuvaillaan Vietnamin veteraaniksi. Myös kirjailijat Ralph Keyes ja Nigel West sekä Soldier of Fortune -lehti ovat kiistäneet Duxin asepalveluksen. Vuonna 2012 Sheldon Lettich, Bloodsportin toinen kirjoittaja, sanoi, että Dux näytti hänelle alun perin kunniamitalin, jonka hän väitti saaneensa, mutta vuosia myöhemmin, kun ihmiset alkoivat kyseenalaistaa, oliko hän ”voittanut” mitalin, Dux yritti vakuuttaa hänelle, ettei hän ollut koskaan esittänyt tällaista väitettä.
KumiteEdit
John Stewart, vuonna 1980 julkaistun Black Belt -artikkelin kirjoittaja, joka ensimmäisen kerran kuvasi Duxin väitettyä Kumite-voittoa, pahoitteli artikkelin kirjoittamista vuonna 1988, kuvaili itseään ”naiiviksi”, koska uskoi Duxia, ja sanoi jutun julkaisemisen jälkeen saaneensa tietoja, jotka ”herättivät kysymyksiä Duxin sotilasurasta”. Vuonna 1988 Black Belt -lehden silloinen päätoimittaja Jim Coleman sanoi, että Duxin tarina ”perustui vääriin lähtökohtiin”, ja lisäsi, että he eivät löytäneet mitään todisteita tällaisesta kilpailusta; hän antoi samanlaisen lausunnon uudelleen vuonna 1996. Bahaman urheiluministeriön Kenneth Wilson kiisti Kumiten olemassaolon ja sanoi, että oli mahdotonta, että tämän mittakaavan kamppailulajiturnaus olisi voitu pitää salassa. John Johnsonin mukaan Kumiten väitetysti järjestäneen organisaation laskussa Dux mainitaan ainoana yhteyshenkilönä, ja hän on ostanut paikallisesta pokaalikaupasta sen pokaalin, jonka hän väittää voittaneensa. Dux kehotti Johnsonia puhumaan Richard Robinson -nimiselle miehelle, jonka hän sanoi tavanneensa Kumitessa. Robinson vahvisti aluksi Duxin kertomuksen ja sanoi, että hänet oli kutsuttu Kumiteen, koska hän oli Lower Merion High Schoolin voittamaton painija. Johnson sai myöhemmin selville, että Robinson ei ollut käynyt kyseistä koulua, vaan oli itse asiassa käynyt koulua Duxin kanssa. Kun Robinson sai tämän tiedon, hän vastasi: ”Hyvä on. En tiedä mitä sanoa … Frank oli kaverini, kun olin L.A:ssa.”
Sheldon Lettich sanoi saaneensa idean Bloodsportiin kuunneltuaan Duxin ”pitkiä tarinoita” koskien Kumitea. Dux esitteli hänet Richard Bender -nimiselle miehelle, joka väitti olleensa Kumitessa ja vahvisti tarinan, joskin muutamaa vuotta myöhemmin hän tunnusti Lettichille valehdelleensa ja Duxin ohjeistaneen häntä siitä, mitä sanoa. Lettich kuvaili Duxia ”harhaiseksi haaveilijaksi”. Viitaten hänen Kumite-väitteisiinsä MMA-sivusto Fightland sisällyttää Duxin kamppailulajipetosten listalleen. Sekä John Johnson että Fightland uskovat Duxin väärentäneen tarinansa edistääkseen kamppailulajikoulujensa mainostamista.
Senzo ”Tiger” TanakaEdit
John Johnson kertoi, ettei hän löytänyt mitään todisteita Duxin väitetystä opettajasta Senzo ”Tiger” Tanakasta historiankirjoista tai muilta kamppailulajien asiantuntijoilta. Dux kertoi Johnsonille, ettei hän tiennyt Tanakan olinpaikkaa tai edes sitä, oliko tämä vielä elossa, vaikka myöhempinä vuosina muutti tarinaansa sanoakseen, että se oli Tanakan viimeinen toive, että hän kilpailisi Kumitessa. Kun Johnson huomautti, että Duxin opettajalla on sama nimi kuin Ian Flemingin James Bond -romaanissa You Only Live Twice (Elät vain kahdesti) esiintyvällä ninjakomentajalla, Dux vastasi sanomalla, että Flemingillä oli tapana perustaa hahmonsa todellisiin ihmisiin. Maaliskuussa 2017 Dux kirjoitti artikkelin, jossa hän kertoi löytäneensä Tanakan kuolintodistuksen, jonka mukaan Tanaka oli kuollut Los Angelesissa vuonna 1975, vaikka vuodesta 2016 lähtien Duxin nettisivut kertoivat Tanakan kuolleen Japanissa.
TaisteluennätysMuutos
Vuonna 1980 Dux kertoi Black Beltille, että hänen tähänastinen otteluennätyksensä oli 321 voittoa, 1 tappio ja 7 tasapeliä, joskin vuonna 2014 Dux kertoi AXS TV:lle, että hän oli lopettanut ottelunsa otteluennätyksellä 329 voittoa, 0 tappiota. Inside Kung Fu -lehden toimittaja Curtis Wong epäili, oliko Duxin väitetty 56 peräkkäisen tyrmäyksen ennätys mahdollinen. Toiset huomauttavat, että Duxin ”mahdottoman vaikuttavia” ennätyksiä on vaikea todistaa tai kumota, sillä ”ainoa henkilö, joka pystyy todentamaan mitään näistä tiedoista, on Dux itse”.
CIA-työ ja salainen miesEdit
Monet merkittävät henkilöt kiistivät Duxin väitteet CIA:n palveluksessa toimimisesta kirjassaan The Secret Man. Robert Gates, William J. Caseyn sijainen ja seuraaja, sanoi, ettei ollut koskaan kuullut Duxista, eikä kukaan muukaan hänen tuntemansa CIA:n työntekijä. Dux nimesi kenraali Norman Schwarzkopf Jr:n ja kenraalimajuri John K. Singlaubin muiksi henkilöiksi, joille hän oli työskennellyt, mutta molemmat kiistivät Duxin väitteet. Singlaub kutsui kirjaa ”käytännössä täydelliseksi keksinnöksi”. Hän käski asianajajansa kirjoittaa HarperCollinsille, joka omisti kirjan julkaisseen ReganBooksin, ja pyytää, että kirja vedettäisiin takaisin. Soldier of Fortune katsoi, että kirjassa oli ainakin kymmenen juonipaljastusta, kuten Duxin ”järjetön” väite, jonka mukaan Casey käsitteli henkilökohtaisesti hänen operaatioitaan ja varmisti, ettei kukaan muu CIA:ssa tietäisi hänen olemassaolostaan, mutta joka kuitenkin on ristiriidassa tämän kanssa, sillä hän kuvailee saaneensa asiakirjoja ja tukea muulta henkilöstöltä useaan otteeseen. CIA:n tiedottaja sanoi kirjan olevan ”silkkaa fantasiaa” ja lisäsi, että CIA:n oli epätavallista kommentoida tällaisia asioita, vaikka Duxin väitteet olivatkin ”niin järjettömiä, että katsoimme sen tarpeelliseksi”, ja totesi myös, että Duxin kannalta oli kätevää, että Casey oli kuollut eikä pystynyt itse kumoamaan kirjaa. Publishers Weekly sanoi kirjaa arvostellessaan: ”On vaikea sanoa, onko kirjailija vain poseeraamassa vai ilmentämässä fantasiaelämäänsä muistelmateoksessa, joka lukee kuin varhaisten pokkareiden Avenger-sarjan mallia.”
Dux väitti kirjassa myös, että hänen isänsä Alfred oli työskennellyt Mossadille ennen toista maailmansotaa ja liittyi myös Juutalaisprikaatiin vuonna 1939. Nigel West sanoo, että Duxin sukuhistoria ei ”kestä suurta tarkastelua”, ja huomauttaa, että Mossad perustettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen ja että Juutalaisprikaati perustettiin vasta useita vuosia sen jälkeen, kun Alfredin väitetään liittyneen siihen. Komentajakapteeni Larry Simmons, romaanikirjailija, joka oli aiemmin SEAL Team 5:n komentaja ja jolla oli sama kirjallisuusagentti kuin Duxilla, poseerasi Duxin kanssa valokuvassa. Dux esitti kuvan kirjassaan, ja kuvatekstissä luki, että hän ”jutteli” SEAL-joukkueen johtajan kanssa. Simmons kiisti ”keskustelevansa” hänen kanssaan ja lisäsi, että Dux ei ollut ”amerikkalainen soturi”. Hän on huijari.”
Muita väitteitä ja reaktioitaEdit
Kirjassaan Actions Speak Louder Eric Lichtenfield sanoi, että kun hänen urotekojaan kyseenalaistetaan, Dux vastaa ”itse asiassa käyttämällä hyväkseen perusteltujen todisteiden puutetta ja kehräämällä ne” vielä hurjemmiksi tarinoiksi. Dux sanoo, ettei hänellä ole enää miekkaa, jonka hän sai Kumite-tapahtumassa, koska hän myi sen epäonnistuneessa yrityksessä ostaa vapaus orpojen laivalle, jonka hän myöhemmin pelasti merirosvoilta, että hän esti Steven Seagalin salamurhaa koskevan juonen ja että hänen kamppailulajihistoriassaan esiintyvät epäjohdonmukaisuudet ovat hänen kilpakumppaniensa, muun muassa ninjutsu-mestari Stephen K:n, keksimiä. Hayes.
Vaikka monet lähteet hylkäävät Duxin väitteet kokonaan, toiset uskovat, että hänen tarinoissaan voi olla jotain perää. Dux haastoi Soldier of Fortunen kustantajan Robert K. Brownin oikeuteen kunnianloukkauksesta häntä koskevien artikkelien julkaisemisen jälkeen. Vaikka hän lopulta hävisi jutun, John Johnson esitti oikeudenkäynnin aikana valokopion kuitista, jonka hän sanoi todistavan, että Dux oli ostanut Kumite-pokaalinsa, vaikka tuomari kieltäytyi hyväksymästä sitä todisteeksi, koska siinä oli useita ristiriitaisuuksia, kuten se, että kuitin päivämäärä oli sen jälkeen, kun Dux oli kuvattu pokaalinsa kanssa. Uproxxin Dariel Figueroa katsoi, että sekä Duxin väitteissä että joissakin hänen arvostelijoissaan oli useita aukkoja, jotka ”johtavat väärien todisteiden, valheiden ja jossain keskellä olevan totuuden sekamelskaan”. Hugh Landman Rankerista on todennut, että vaikka Dux ”valehtelee tai ainakin liioittelee suuresti monia uransa osa-alueita”, se ei välttämättä tarkoita, että hänen tarinansa on täysin väärä, ja spekuloi, että hän on saattanut voittaa Kumiten, joka oli merkittävästi erilainen kuin Bloodsportissa esiintyvä Kumite.