Homann syntetisoi LSD:n ensimmäisen kerran vuonna 1936 työskennellessään tutkimuskemistinä Sandoz Laboratoriesissa. Yritys oli tuohon aikaan suuri kemianteollisuuden toimija, joka oli vastuussa sakariinin kaltaisten aineiden keksimisestä. Sandozilla hänen tehtävänään oli työskennellä lääkekasvien parissa eristääkseen, puhdistaakseen ja syntetisoidakseen niiden aktiivisia yhdisteitä lääkkeitä varten. Hänen tutkimuksensa ergotista, ruissienestä, ja sen eri aktiivisista yhdisteistä johtivat useiden lysergihappoyhdisteiden luomiseen, ja hänen 25. yrityksensä sai osuvan nimen LSD-25. ”Olin suunnitellut tämän yhdisteen synteesin tarkoituksenani saada aikaan verenkiertoa ja hengitystä stimuloiva aine”, Hofmann kirjoitti kirjassaan. ”Uusi aine ei kuitenkaan herättänyt erityistä kiinnostusta farmakologeissamme ja lääkäreissämme, joten kokeilut lopetettiin.”
Popular on Rolling Stone
Viisi vuotta kului, ja LSD-25 jäi hyllyyn. Hofmann jatkoi työtään, mutta hän ei päässyt eroon tunteesta, että LSD-25:llä saattoi olla muitakin ominaisuuksia, jotka jäivät huomaamatta alkuperäisissä testeissä. Aavistuksen perusteella hän syntetisoi sen uudelleen 16. huhtikuuta 1943. Tuona päivänä hän imi laboratoriossa vahingossa noin 20 mikrogrammaa LSD-25:tä ihoonsa ja kirjasi päiväkirjaansa, että hänellä oli merkittävä kokemus, jonka hän saattoi liittää vain aineeseen.
Muutamaa päivää myöhemmin, 19. huhtikuuta, Hofmann vei kokeiluaan pidemmälle ja nautti 250 mikrogrammaa LSD-25:tä assistenttinsa tietämättä. Päivä kului nopeasti, ja hänen päiväkirjaansa merkittiin vuorot. Hän annosteli itsensä kello 16.20. Hän laimensi 250 mikrogramman kiteen 10 kuutiosenttimetrin veteen ja totesi sen olevan mautonta. Kello 17.00 hän lisäsi: ”Alkava huimaus, ahdistuksen tunne, näköhäiriöt, halvausoireet, halu nauraa”. Päiväkirja pimeni tämän jälkeen. Kaksi päivää myöhemmin hän lisäsi, että hänen matkansa oli ollut voimakkaimmillaan kuuden ja kahdeksan välillä iltapäivällä – ja että tuona aikana hän ajoi kotiin polkupyörällä.
Vuonna 1943 sota-ajan ajoneuvorajoitukset kielsivät henkilöautojen liikkumisen maanteillä, joten Hofmannilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästä kotiin kahdella polkupyörällä – vaikkakin hän olikin onneksi pyytänyt avustajaansa saattamaan hänet kotiin. Pahamaineisen polkupyörämatkan aikana Hofmann pääsi todella käsiksi huumeiden psyykkisiin vaikutuksiin. Hänen avustajansa kertoi, että he matkasivat kotiin turvallisesti ja vauhdikkaasti, ja Hofmann kertoi tapahtumasta yksityiskohtaisesti kirjassaan. ”Kaleidoskooppimaiset, fantastiset kuvat vyöryivät päälleni, vuorottelivat, vaihtelivat, vaihtelivat, avautuivat ja sitten sulkeutuivat ympyröiksi ja spiraaleiksi, räjähtivät värisiksi suihkulähteiksi, järjestyivät uudelleen ja risteytyivät jatkuvassa muutoksessa”, hän kirjoitti. ”Erityisen merkittävää oli se, miten jokainen akustinen havainto, kuten ovenkahvan ääni tai ohi ajava auto, muuttui optiseksi havainnoksi. Jokainen ääni synnytti elävästi muuttuvan kuvan, jolla oli oma johdonmukainen muotonsa ja värinsä.”
Hämmästyttävä löytö, jota Hofmann ei aivan heti huutanut katoilta, vaikka tiesi LSD-25:n olevan merkittävä. Valitettavasti tiedemiesten ja valtion virastojen vuosikymmeniä kestäneiden tutkimusten jälkeenkin LSD pakotettiin maan alle kieltolain myötä vuonna 1966. ”Albertille LSD oli hänen ihmelapsensa, josta tuli ongelmalapsi”, sanoo Rick Doblin, kalifornialaisen Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies (MAPS) -järjestön perustaja ja toiminnanjohtaja. ”LSD on nyt noin kolmanneksen matkan päässä siitä, että se nähdään jälleen ihmelapsena, jolla on ongelmallisia mahdollisuuksia, kun sitä käytetään ilman riittävää tukea ja integraatiotyötä”. Hämmästyttävä kiinnostus mikroannostelua kohtaan luo LSD:lle uutta positiivista mainetta uudessa kontekstissa.”
Monet kasvattajat ja tiedemiehet suhtautuivat LSD:hen vuosien mittaan edelleen myönteisesti, ja vuonna 1985 Pohjois-Illinoisin yliopiston kasvatuspsykologian professori Thomas B. Roberts perusti huhtikuun 19. päivän polkupyöräpäiväksi, erityiseksi päiväksi, jonka tarkoituksena on koota yhteen psykedeeliyhteisö ja muistaa Hofmannin itsestään löytämisen eeppistä ajankohtaa.
LSD:llä on edelleenkin tärkeä merkitys tieteellisissä ja yhteiskunnallisissa piireissä kaikkialla maailmassa. ”Kansallismielisyyden, fundamentalismin ja mielisairauksien aiheuttamien haasteiden myötä LSD on vuonna 2018 tärkeämpää kuin koskaan ennen”, Doblin sanoo. ”LSD on väline sisäisten maailmojemme tutkimiseen, jossa määräytyy lajimme kyky menestyä tällä planeetalla tulevaisuudessa.”