Syyskuun 14. päivänä 1814 Fort McHenryn taistelu innoitti Francis Scott Keyn kirjoittamaan ”The Star-Spangled Bannerin”. Michiganin yliopiston tutkija Mark Clague oikaisee joitakin kansallishymniimme liittyviä yleisiä myyttejä.
Myytti nro 1: Francis Scott Key oli vankina brittilaivalla Baltimoren pommituksen aikana.
Oikaisu: Key oli taistelun aikana omalla amerikkalaisella aselepoaluksellaan.
Key ja hänen asianajajakollegansa John S. Skinner, Yhdysvaltain sotavankien asiamies, purjehtivat Baltimoresta 5. syyskuuta 1814 amerikkalaisella aselepoaluksella ja suuntasivat Patapsco-jokea pitkin toivoen kohtaavansa brittilaivaston jossakin Chesapeake-lahdella. He olivat armomatkalla neuvottelemassa iäkkään tohtori William Beanesin vapauttamisesta, joka oli siviilinä ollut ei-taisteleva sotilas ja jonka britit olivat ottaneet vangiksi, kun he olivat lähteneet Washingtonista poltettuaan Valkoisen talon, Capitolin ja muita hallituksen rakennuksia kostoksi siitä, että Yhdysvallat oli polttanut Yorkin (nykyisen Toronton) huhtikuussa 1813.
Key oli vakuuttava lisä neuvotteluryhmään läheisten sukulaisuussuhteidensa ansiosta, jotka koskivat sekä Yhdysvaltoja että Englantia. Hänen isänsä palveli Manner-Euroopan armeijassa; hänen setänsä pysyi vallankumouksen aikana Britannian lojalistina. Keyn tehtävä oli menestys.
Keskustelujen aikana ja sitten lääkärin vapauttamisen jälkeen Key ja Beanes siirrettiin H.M.S. Tonnant -alukselta, jossa he olivat neuvotelleet brittiläisen amiraali Cochranen kanssa, H.M.S. Surprise -alukselle ja lopulta takaisin omalle amerikkalaiselle aselepoalukselleen. (Tämän aluksen tarkkaa nimeä eivät tutkijasukupolvet ole saaneet selville.) 25 tuntia kestäneen raastavan pommituksen aikana heidän aluksensa kiinnitettiin brittiläiseen alukseen (joka ei ollut mukana taisteluissa) ja asetettiin vartioitavaksi, jotta Key ja hänen seuralaisensa eivät voisi paljastaa Baltimoren puolustajille salaa kuultuja hyökkäyssuunnitelmia. Key oli todennäköisesti noin kuuden tai kahdeksan meripeninkulman päässä amerikkalaisesta McHenryn linnakkeesta, joka suojasi Baltimoren sataman sisäänkäyntiä amerikkalaisten varmaa tappiota vastaan. Ylivoimaiset brittiaseet moukaroivat linnaketta vasta suunnitelluista pommialuksista, jotka olivat ankkuroituneet turvallisesti linnakkeen omien tykkien kantaman ulkopuolelle.
Mutta Key nousi aamulla 14. syyskuuta 1814 ja näki kaukoputkensa linssin läpi kansakuntansa 15-tähti- ja 15-riippuisen lipun heiluvan uhmakkaasti linnakkeen yllä. Hän oli riemuissaan ja helpottunut ja varma, että Jumala oli puuttunut asiaan. Hän vietti seuraavat kaksi päivää odottaen brittien lähtöä, jolloin he vapauttaisivat hänet ja hänen maanmiehensä. Mitä isänmaallinen runoilija tekee, kun hänellä ei ole mitään tekemistä ja hän on todistanut merkittävää tapahtumaa? Hän kirjoitti laulun sanat tunnetulle melodialle, jonka hän tunsi hyvin.
Myytti nro 2: Francis Scott Key laati ”The Star-Spangled Bannerin” kirjekuoren (tai kirjeen) kääntöpuolelle.
Korjaus: Key todennäköisesti kirjoitti luonnoksensa puhtaalle paperiarkille käyttäen kynää ja mustetta.
Vaikka alkuperäinen työstöluonnos Keyn sanoituksesta on kadonnut, kirjekuoria ei yleisesti käytetty vuonna 1814, ja silloinkin vain rikkaat käyttivät niitä erityistilaisuuksissa. Sen sijaan kirjeet kirjoitettiin Keyn aikakaudella paperiarkille, joka taitettiin ja sinetöitiin vahalla. Postimaksu laskutettiin kirjeen sisältämien arkkien lukumäärän mukaan, joten yksi postikäärearkki olisi ollut sekä paperin että rahan tuhlausta, sillä se kaksinkertaisti postimaksun.
Keyn ollessa taistelun aikana vangittuna omassa amerikkalaisessa välirauhalaivassaan – laivassa, jossa olisi ollut runsaasti varusteita Yhdysvaltain virallista diplomaattista tehtävää varten – hänellä olisi ollut runsaasti tyhjää paperia ja muita kirjoitustarvikkeita käsillä. Hän olisi esimerkiksi varannut paperia ja kynän kirjoittaakseen tohtori Beanesin vapauttamista koskevan sopimuksen, kirjoittaakseen matkakertomuksen ja kirjoittaakseen presidentti Madisonille kirjeen tehtävänsä kohtalosta. Hän ei käyttäisi kertomukseensa romupaperia.
Keyn sanoituksen säilynyt käsinkirjoitettu lopullinen luonnos on Maryland Historical Societyn hallussa. Huomaa, että Keyltä loppui tila kesken kirjoittaessaan, ja neljäs säkeistö jää rypemään sivun alareunaan. Jopa kansalliset runoilijat ovat ihmisiä!
Keyn kopio annettiin sitten Baltimoren kirjapainolle, ja 1000 broadsidia painettiin ja jaettiin yhdysvaltalaisille sotilaille ja miliisimiehille, jotka olivat palvelleet ”McHenryn linnakkeen puolustuksessa”, joka oli Keyn lyriikan alkuperäinen otsikko.
Myytti nro 3: Francis Scott Key kirjoitti ”runon”, jonka joku muu on myöhemmin säveltänyt musiikkiinsa.
Korjaus: Key suunnitteli ”The Star-Spangled Bannerin” aina lauluksi, ja hän kirjoitti ”lyriikkansa” sopimaan tiettyyn itse valitsemaansa melodiaan.
Francis Scott Key muistetaan tavallisesti runoilijana, mutta Francis Scott Key muistetaan oikeammin – ainakin ”The Star-Spangled Bannerin” yhteydessä – sanoittajana. Itse asiassa hän kirjoitti sanoituksia yhteensä kolmeen lauluun ja kymmeneen virteen. Kaikissa tapauksissa hän keksi sanoja, jotka sopivat jo olemassa oleviin musiikillisiin malleihin. Tämä oli tyypillistä Keyn aikakaudella, jolloin käsin kaiverrettu nuottikirjoitus oli kallista, mutta sanojen painaminen oli yleistä, nopeaa ja melko halpaa.
Eräässä strategiassa, joka tunnetaan nimellä broadside-balladitraditio, sanoitukset kirjoitettiin tuttujen sävelten rytmin ja ääriviivojen mukaan ja julkaistiin tekstinä vain sanomalehdissä ja kirjoissa. Näiden ”broadside-balladien” melodiat tunnistettiin yleensä niiden otsikon alapuolella olevasta huomautuksesta. Menestyneimmät näistä sanoituksista lähtivät ”leviämään” ja niitä painettiin uudelleen paikallisissa sanomalehdissä (kaikki sanomalehdet olivat tietysti tuohon aikaan paikallisia).
Heti ensimmäisessä painoksessa, jossa esimerkiksi Keyn nyt kuuluisaksi tulleesta sanoituksesta julkaistiin, ilmoitettiin, että sanat oli laulettava ”Tune-Anacreon in Heaven” -melodiaan. Tämä sävellys, joka tunnetaan myös nimellä ”To Anacreon in Heaven” tai ”The Anacreontic Song”, oli 1700-luvun lopulla Lontoossa Englannissa toimivan The Anacreontic Society -nimisen harrastajamuusikkokerhon hymni. Vaikka sen melodia on hieman erilainen rytmin ja melodian yksityiskohdissa, se on helposti tunnistettavissa melodiana, jota lauletaan nykyään ”The Star-Spangled Bannerin” esityksissä.”
Olemme myös varmoja siitä, että Key tunsi Anacreonticin melodian ennen kuin hän kirjoitti ”The Star-Spangled Bannerin”, koska hän oli käyttänyt melodiaa aiemmin. Yhdeksän vuotta ennen Baltimoren hyökkäystä Key kirjoitti ensimmäisen isänmaallisen laulunsa – ”When the Warrior Returns” – kunnioittaakseen luutnantteja Stephen Decatur Jr. ja Charles Stewartia, kahta Tripolin sodan sankaria. Key kirjoitti sanat ”The Anacreontic Songin” melodiaan sopiviksi ja lauloi laulun tiettävästi itse sankareiden kunniaksi järjestetyillä illallisilla. Key jopa käytti useita tämän vuoden 1805 laulun runollisia keinoja uudelleen ”The Star-Spangled Bannerissa”. Näihin kuuluvat riimit, kuten ”wave” ja ”brave”, ”war’s desolation” (sodan lohduttomuus) ja ennen kaikkea ilmaisu ”star-spangled” kuvaamaan ”kansakuntamme lippua”.
”The Anacreontic Songin” melodiaa käytettiin Key’n aikakaudella usein laajakantisissa balladeissa. Yli 80 Anacreontic-lyriikkaa ilmestyi painettuna ennen vuotta 1820. Runomuotona se oli ainutlaatuinen. Siinä on kahdeksanrivisiä säkeistöjä – neljä on tyypillistä – ja nämä kahdeksan riviä sisältävät yhdeksän riimiä. Jokaisella rivillä on loppurimma ja lisäksi viidennellä rivillä on ylimääräinen sisäinen riimi. Keyn vuoden 1814 lyriikassa tämä ylimääräinen riimi on lauseessa ”Ja rakettien punainen häikäisy, ilmassa räjähtävät pommit, todistivat läpi yön, että lippumme oli yhä olemassa”. Se sopii siis täsmälleen siihen rakenteelliseen malliin, joka on ainutlaatuinen ”The Anacreontic Songin” parodioissa. On yksinkertaisesti epätodennäköistä, että Key olisi sattumalta voinut kirjoittaa kahdeksanrivisen lyriikan, jossa on yhdeksän riimiä.
Koska Key ei kuitenkaan säilyttänyt historiaa varten omakohtaista kertomusta Bannerin kirjoittamisesta, muut, kuten muusikko Ferdinand Durang ja Keyn oma lanko, korkeimman oikeuden ylituomari Roger B. Taney, väittivät olleensa se, joka saattoi tekstin ja sävelen yhteen. Ehkä he huomasivat, mitä Key oli tehnyt, mutta omana aikanaan kuka tahansa lukija olisi ymmärtänyt sen olevan laajakantinen balladi, ja sen omaleimainen rivi ja riimikaavio sopivat yhteen ja ainoaan sävelmään, suosittuun melodiaan, jota Key oli käyttänyt aiemminkin.
Myytti #4: Key’s Banner perustuu vanhan englantilaisen riettaan ryyppylaulun melodiaan.
Korjaus: ”The Anacreontic Song” oli Lontoossa toimivan eliittisen harrastajamusiikkiyhdistyksen perustuslaillinen hymni… mutta asia mutkistuu.
Francis Scott Key olisi todennäköisesti törmännyt ”The Anacreontic Songin” melodiaan alun perin sen suosituimman amerikkalaisen parodian kautta – laulun, joka oli kirjoitettu Yhdysvaltain toisen presidentin John Adamsin tueksi ja joka tunnettiin nimellä ”Adams and Liberty”. Keylle laulu saattoi siis hyvinkin olla ainutlaatuisen amerikkalainen. On myös todennäköistä, että hän tunsi alkuperäisen englantilaisen muusikkokerhon sävelen, sillä hänen perheensä oli brittiläistä syntyperää.
Alkuperäinen laulu oli The Anacreontic Societyn, Lontoossa sijaitsevan ja noin vuonna 1766 perustetun, pelkästään miehille suunnatun musiikkikerhon, perustuslaillinen hymni. Epäilemättä kerhon jäsenet joivat kokouksissa alkoholia (vesi ei loppujen lopuksi ollut turvallista), ja tämä sanoitus tosiaan kohottaa maljan kerhon tulevaisuudelle, mutta laulun tarkoitus on selvästi erilainen, sillä se välittää kerhon arvoa sosiaalisuudesta musiikin avulla.
Kappale kuulostaa todellakin juomalaululta. Siinä käytetään juomalaulujen lajityypille tyypillistä kuororefraania, nopeaa tempoa, kepeää affektia ja melodisia hyppäyksiä, mutta tässä tapauksessa mainostarkoituksessa. Siitä välittyy klubin jäsenyyden hauska toveruus ja siinä juhlitaan musiikin tekemisen iloa. (Alkuperäisessä tekstissä ei ole mitään rivoa, ja itse asiassa naiset eivät edes olleet paikalla, kun laulua laulettiin, eivätkä voineet olla jäseniä.)
Se on myös musiikillisesti liian hienostunut tyypilliseksi pubilauluksi. Cembalon säestämänä ja neliäänisesti lauletun kuoron kanssa sen esittäminen vaati huomattavaa laulutaitoa. Se on myös melko pitkä. Nämä piirteet eivät kuulu juomalaulujen lajityyppiin.
Kappale on kirjoitettu esitettäväksi tanssisalissa eikä pubissa. Anacreontic Societyn kokoukset olivat eliittiasioita, jotka alkoivat kahden tunnin sinfoniakonsertilla, joka pidettiin tyylikkäässä kokoushuoneessa ja jota seurasi illallinen. Seuran hymni laulettiin illallisen jälkeen (ja sitä edelsi yleensä rukous), joka johdatteli suosittujen osalaulujen sarjan. Ammattilaulajat, jotka esiintyivät myös Lontoon teattereissa, lauloivat yhdessä valittujen, koulutettujen harrastajien kanssa, kun taas yleiset jäsenet liittyivät kuoroksi. Haasteellisena lauluna, joka on kirjoitettu esittelemään klubin taiteellisia pyrkimyksiä, ”The Anacreontic Song” olisi tyypillisesti laulanut esiintyvä ammattilainen. Sen melko urheilullista melodiaa ei siis koskaan ollut tarkoitettu joukkolauluun. Siksi sitä on siis niin vaikea laulaa! Se on kirjoitettu niin, että taitava solisti pääsee esiintymään.
Voi ihmetellä, mitä Key ajattelisi, jos 100 000 fania laulaisi hänen hymniään yliopistojalkapallo-ottelussa. Hänen aikanaan Banneria laulettiin vain soolona, ja kaksi viimeistä riviä (”O say does that… wave?”) toistettiin kuoron (eli yhteisön) toimesta ja vahvistettiin.
Myytti #5: Vuoden 1931 kongressin laki teki ”The Star-Spangled Bannerista” Yhdysvaltain virallisen hymnin.
Oikaisu: Tämä on täysin oikein hymnin oikeudellisen aseman kannalta, mutta edustajainhuoneen ja senaatin hyväksymä ja presidentti Herbert Hooverin allekirjoittama lakiehdotus yksinkertaisesti tunnusti sen, mikä oli ollut totta amerikkalaisessa kulttuurikäytännössä jo vuosikymmeniä.
Kansalaiset pitivät ”The Star-Spangled Banneria” Amerikan hymninä jo kauan ennen kuin se oli virallisesti sellainen. 1800-luvun alkupuolella laulu ”Hail Columbia” toimi Yhdysvaltojen tosiasiallisena hymninä, mutta kun Keyn laulu kasvatti suosiotaan, se varasti kunnian.
Kaikki 1820- ja 1830-luvuilla Keyn laulusta tuli lipun synonyymi ”Star-Spangled Banner” -lauseen lyyrisen toiston myötä. Useat sodat – Meksikon ja Amerikan sota (1846-48), Yhdysvaltain sisällissota (1860-65) ja Espanjan ja Amerikan sota (1898) – pyhittivät lipun ja laulun kansallisen itsemääräämisoikeuden puolustamiseksi annettujen veriuhrien kautta. Aattoon mennessä, jolloin Yhdysvallat astui ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917, ”The Star-Spangled Bannerista” oli tullut jopa Yhdysvaltain armeijan ja laivaston virallinen ”kansallislaulu”.
Suorituskykyiset kansalaiset tekivät Keyn laulusta Amerikan oman laulun jo kauan ennen kuin liittovaltion laki teki siitä virallisen.
Tämä sisältö ilmestyi alun perin sivustolla Star Spangled Music.Mark Clague on musiikkitieteen ja amerikkalaisen kulttuurin apulaisprofessori Michiganin yliopiston musiikki-, teatteri- & tanssikoulussa, jossa hän toimii yrittäjyys- ja urapalveluiden johtajana, American Music Institute -instituutin toisena johtajana ja George and Ira Gershwin Critical Editionin päätoimittajana. Lisää hänen tutkimustaan löytyy osoitteesta starspangledmusic.org.
.