Luettelo erityyppisistä talouspolitiikoista.
- Monetaaripolitiikka
- Fiskaalipolitiikka
- Tarjonnan politiikka
- Mikrotalouspolitiikka – verotus, tuet, hintasäännöstely, asuntomarkkinat, monopolien sääntely
- Työmarkkinapolitiikka
- Tariffi-/kauppapolitiikka
Kysyntäpuolen politiikka
Talouden kokonaiskysyntään ja -menoihin vaikuttava politiikka. Tähän kuuluu lähinnä finanssi- ja rahapolitiikka.
Fiskaalipolitiikka
Hallitus muuttaa verotuksen ja menojen tasoa vaikuttaakseen kokonaiskysyntään.
- Expansiivinen finanssipolitiikka – korkeampi menojen taso ja/tai matalampi veroaste. Lisämenot rahoitetaan suuremmalla valtion lainanotolla. Tavoitteena on lisätä kokonaiskysyntää taantuvassa taloudessa.
- Kireä finanssipolitiikka – Hallituksen menoleikkaukset ja/tai veronkorotukset. Tavoitteena on vähentää inflaatiopaineita tai pienentää budjettivajetta. Voi aiheuttaa talouskasvun hidastumista.
Monetaaripolitiikka
Vaikutetaan rahan tarjontaan ja kysyntään muuttamalla korkoja ja rahan määrää. Rahapolitiikkaa hallinnoi yleensä keskuspankki, vaikka hallitukset valvovat sitä ja voivat asettaa inflaatiotavoitteen.
- Expansiivinen rahapolitiikka – Korkojen alentaminen, jotta lainanotto halpenisi ja kulutusta lisättäisiin. Tavoitteena on lisätä talouskasvua.
- Kireä rahapolitiikka – Korkojen nostaminen, jotta lainanotto kallistuisi ja menot ja inflaatiopaineet vähenisivät.
- Kvantitatiivinen keventäminen. Rahapolitiikka, jossa keskuspankki luo rahaa ja käyttää sitä joukkovelkakirjojen ostamiseen. Tavoitteena on lisätä rahan tarjontaa ja alentaa korkoja.
- Helikopterirahaa. Rahapolitiikka, jossa luodaan rahaa ja ruiskutetaan rahaa suoraan talouteen.
Vaihtokurssipolitiikka
Jos maassa on kiinteä tai puoliksi kiinteä valuuttakurssi, niin valuuttakurssin muuttaminen on makrotalouteen vaikuttavaa politiikkaa. Myös kelluvassa valuuttakurssijärjestelmässä hallitus voi yrittää epävirallisesti vaikuttaa valuuttakurssiin, esim. muuttamalla korkoja tai ostamalla/myymällä valuuttaa
- Devaluaatio. Devalvaatiolla pyritään lisäämään vientikysyntää ja korkeampaa talouskasvua. Devalvaatio voi johtaa inflaatioon
- Korotus. Valuuttakurssin korottamiseen saatetaan pyrkiä inflaation hidastamiseksi.
Rahoitusvakautta edistävä politiikka
Tähän liittyy politiikka, jolla pyritään hallitsemaan rahoitussektoria ja välttämään pankkijuoksut ja likviditeettipula. Siihen voi kuulua
- Reservisuhde – vähimmäissuhde talletuksista, joita pankkien tulisi pitää käteisenä. Korkeampi varantosuhde lisää pankkisektorin vakautta
- Lender of last resort. Se, että keskuspankki pystyy pelastamaan likviditeettipulassa olevia pankkeja, auttaa ylläpitämään luottamusta pankkijärjestelmään ja välttämään pankkijuoksuja.
Hauppapolitiikka
- Hallituksen kauppapolitiikka voi olla vapaakauppasopimusten tavoittelua ja tullimaksujen alentamista, tai hallitus voi pyrkiä protektionismiin (esim. korkeammat tullit). Katso Tullien hyödyt ja kustannukset
- Se voi myös tarkoittaa liittymistä kaupparyhmiin ja talousliittojen alueisiin, kuten EU:hun. Tämä mahdollistaa tullien lisäksi myös tullien ulkopuolisten esteiden vähentämisen.
Tarjontapuolen politiikat
Tarjontapuolen politiikat ovat politiikkoja, joilla pyritään lisäämään tuottavuutta ja tehokkuutta taloudessa. Niihin voi kuulua
Vapaiden markkinoiden politiikka – pyrkimyksiä vähentää valtion puuttumista markkinoiden toimintaan. Esimerkiksi
- Valtion omistaman omaisuuden yksityistäminen
- Monopolien sääntelyn purkaminen
- Verokantojen alentaminen työntekijöiden ja yritysten kannustimien lisäämiseksi.
Interventionistinen tarjontapolitiikan politiikka – hallituksen puuttuminen markkinoihin markkinahäiriöiden korjaamiseksi. Esimerkiksi
- Hallituksen menot yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen.
- Hallituksen investoinnit uuteen 5G-laajakaistainfrastruktuuriin
- Hallitus tarjoaa julkishyödykkeitä, kuten tulvantorjuntaa.
Kehittyviä talouksia koskevat politiikat
- Rakennesopeutus – IMF:n edistämät politiikat, kuten yksityistäminen, veronkannon parantaminen ja budjettialijäämän pienentäminen.
- Tuotannon monipuolistaminen pois alkutuotteista – Voi sisältää tullinsuojaa, samalla kun kehitetään uusia teollisuudenaloja.
- Sijoitusten houkutteleminen ulkomailta.
- Vieraan pääoman ehtoinen tuki. Ulkomaisen tuen käyttäminen pääomasijoitusten lisäämiseksi
- Vrt: Talouskehityspolitiikat
Mikrotalouspolitiikka
Monopolivoiman sääntely
- Fuusiopolitiikka – Valtion elimet (esim. CMA Isossa-Britanniassa) tarkastelevat ehdotettuja fuusioita ja päättävät, ovatko ne yleisten etujen mukaisia.
- Epäterveet kilpailukäytännöt. – valtiollinen elin, joka voi tutkia mahdollisia markkinavoiman väärinkäytöksiä (esim. OFT Isossa-Britanniassa) Tähän voi kuulua
- Ylihintojen, vertikaalisten rajoitusten ja keinotekoisten markkinoille pääsyn esteiden luomisen estäminen.
Negatiivisten ulkoisvaikutusten verottaminen
Lisäävän yhteiskunnallisen tehokkuuden saavuttamiseksi valtio voi verottaa hyödykkeitä, joilla on negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Politiikan tavoitteena on saada kuluttajat ja tuottajat maksamaan hyödykkeen yhteiskunnalliset kustannukset. Verotustyypit
Positiivisten ulkoisvaikutusten tukeminen
Lisäämällä sosiaalista tehokkuutta hallitus voi tukea hyödykkeitä, joilla on positiivisia ulkoisvaikutuksia, esim. aurinkoenergiasta saatavaa vihreää energiaa. Tämän pitäisi alentaa kustannuksia ja kannustaa kulutukseen. Tuet
Hallituksen hintavalvonta
Hallituksen hintavalvonta on politiikkaa, jolla pyritään vaikuttamaan markkinahintoihin. Niihin voi kuulua
- Puskurivarastot. Valtion interventio, jolla pyritään välttämään hintavaihteluita ostamalla ylijäämää hinnan alarajan säilyttämiseksi ja myymällä korkeiden hintojen estämiseksi.
- Vähimmäishinnat – lakisääteinen vähimmäishinta, jolla pyritään säilyttämään tietty tulotaso maanviljelijöille, esim. YMP:n hintatuki tai alkoholin kaltaisten huonompien hyödykkeiden vähimmäishinta.
- Enimmäishinnat – lakisääteinen enimmäishinta. Yritetään esimerkiksi estää ylisuuria vuokrahintoja.
Behavioraalinen taloustiede
- Nudges – politiikka, jolla pyritään hienovaraisesti muuttamaan kuluttajakäyttäytymistä, esim. vaikeuttamalla savukkeiden ostamista.
Työmarkkinapolitiikka
- Vähimmäispalkat – lakisääteinen lakisääteinen vähimmäispalkka
- Maksimityöviikot
- Lainsäädäntö, jolla estetään nollatuntisopimukset
- Maksuton lastenhoitoavustus
- Progressiivinen vero- ja etuusjärjestelmä köyhyyden vähentämiseksi.
Related
- Talouden elvytyspaketit
- Politiikat vaihtotaseen alijäämän pienentämiseksi
- Politiikat asuntomarkkinoihin kohdistuvien paineiden lieventämiseksi
- Politiikat talouden käynnistämiseksi
- Beggar my neighbour -politiikka
- Thatcherin 1980-luvun talouspolitiikka
- Taloudellisten shokkien käsittelyyn tähtäävä politiikka
- Tupakoinnin vähentämiseen tähtäävä politiikka
- Köyhyyden vähentämiseen tähtäävä politiikka
.