Epidemiologinen kolmijako esitetään parhaiten kaavamaisesti (ks. kuva 19). Se kuvaa taudinaiheuttajan, isännän tai henkilöiden ja ympäristön tai paikan välistä vuorovaikutusta tietyssä aikaulottuvuudessa. Epidemiologista kolmijakoa voidaan soveltaa muihin kuin tartuntatauteihin, joissa tekijänä voi olla ”epäterveellinen käyttäytyminen, vaaralliset käytännöt tai tahaton altistuminen vaarallisille aineille” (Miller, 2002, s. 64).
Epidemiologisessa triadissa tekijää kutsutaan ”välttämättömäksi” tekijäksi. Sen on oltava läsnä sairastumisen kannalta, vaikka se ei välttämättä johda sairauteen. Sairauden syntyminen edellyttää sellaisten tekijöiden yhdistelmää, joita on kutsuttu ”riittäviksi” tekijöiksi. Näihin kuuluu isäntä, joka voi olla yksilö tai ryhmä yksilöitä, jotka ovat alttiita taudinaiheuttajalle. Alttius voi perustua ikään, sukupuoleen, etniseen ryhmään tai ammattiin. Myös ympäristötekijät voivat olla riittäviä tekijöitä, jotka yhdistyvät taudinaiheuttajan kanssa.
Viitaten kuvassa 3 esitettyyn tapaukseen, jossa taudinaiheuttajana on klamydia, isännistä ja niiden ympäristöstä on hyvin rajallisesti tietoa tietyllä ajanjaksolla (eli vuonna 2002). Kuviossa 3 olevassa kartassa esitetään sukupuoli- ja virtsatietoalan klinikoilla ilmoitettujen miesten ja naisten klamydiatapausten maantieteellinen jakautuminen. Kyseisten tietojen lähde – GUM-klinikoiden tekemät tilastolliset ilmoitukset (KC60-lomake) – sisältää sekä iän että sukupuolen. Tästä käy ilmi, että eniten diagnooseja oli 16-19-vuotiailla naisilla ja 20-24-vuotiailla miehillä ja että naisten osuus alkaa laskea dramaattisesti 24 ikävuoden jälkeen (Health Protection Agency, 2003). Syy-yhteyksien ymmärtämisen edistämiseksi Bhopal ehdottaa, että on esitettävä kolme pääkysymystä:
- Miten tautikuvio vaihtelee ajallisesti tässä väestössä?
- Miten paikka, jossa väestö asuu, vaikuttaa tautikuvioon?
- Miten väestöön kuuluvien ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat tautikuvioon?
Ajattelua: Mikä näistä kolmesta kysymyksestä olisi mielestäsi hedelmällisin tutkimussuunta sukupuolitautitapauksessa?
Kolmas kysymys henkilökohtaisista ominaisuuksista vaikuttaisi hyödyllisimmältä, koska riskitekijä on käyttäytymiseen liittyvä sikäli, että turvaseksin harrastamisella näyttäisi olevan tärkeä merkitys.
Syyseuraussuhteeseen vaikuttavien muuttujien tunnistaminen ei kuitenkaan ole läheskään yksinkertaista. Aggleton (1990) mainitsee kolme Armstrongin (1983) määrittelemää ehtoa, joiden on täytyttävä, ennen kuin kahden muuttujan voidaan sanoa olevan kausaalisessa yhteydessä toisiinsa. Nämä on esitetty alla:
- Muuttujan on oltava oikeassa ajallisessa järjestyksessä. Muuttujan, jonka ajatellaan olevan syy, on edeltävä sitä muuttujaa, johon sen ennustetaan vaikuttavan.
- Muuttujien, joiden uskotaan olevan yhteydessä toisiinsa, välillä on oltava korrelaatio. Kun yksi muuttuja vaihtelee, niin pitäisi myös toisen muuttujan vaihdella. Korrelaatiot voivat olla positiivisia, eli kun yksi muuttuja kasvaa, niin myös toinen kasvaa. Ne voivat olla myös negatiivisia; toisin sanoen toisen kasvaessa toinen pienenee.
- Ei saa olla mitään piilevää tai sekoittavaa muuttujaa (eli muuttujaa, joka voisi olla myös kausaalinen tekijä), joka aiheuttaisi molempien muuttujien muuttumisen.