Environment Science Graduate Programs & Schools

Mitä on ympäristötiede?

Ympäristötiede (ES) tutkii planeetan fyysisten komponenttien sekä luonnollisten ja luonnottomien prosessien vaikutuksia ympäristöön. Sen ajatellaan usein käsittävän luonnontieteellisten opintojen koko kirjon, joka käsittää ekosysteemit, biologian, fysiikan, kemian, eläintieteen, maaperätieteen, geologian ja paljon muutakin.

Yleispätevässä ohjelmassa opiskelijat voivat käyttää kvantitatiivista lähestymistapaa ymmärtääkseen esimerkiksi maapallon prosesseja, vaihtoehtoisia energiamuotoja, saasteiden torjuntaa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Sen jälkeen opiskelijat voivat oppia käyttämään erilaisia analyyttisiä ja ekologisia työkaluja, joiden avulla voidaan käsitellä näiden alojen ongelmia.

Ympäristötekniikka on toinen ympäristötieteiden osa-alue. Se käsittelee suunnittelua ja teknologiaa, jota voitaisiin käyttää ympäristön laadun parantamiseen sen monilla osa-alueilla.

Variaatiot ympäristötieteiden sisällä

Traditionaalisten ympäristötieteiden jatko-ohjelmien lisäksi opiskelijat voivat tutkia myös alan yhteiskuntatieteellisiä näkökohtia. Tämäntyyppiset ympäristötieteiden jatko-ohjelmat kuuluvat tyypillisesti johonkin kolmesta kategoriasta: (1) ympäristötutkimus, (2) ympäristöpolitiikka ja (3) ympäristöjohtaminen.

Ympäristötiede vs. ympäristötutkimus

Ympäristötutkimus tuo mukaan yhteiskuntatieteet, kuten taloustieteet, liiketaloustieteet, juridiikan tai sosiologian, keskustelemaan ympäristöasioista. Tieteenalana se käsittelee muun muassa ihmisten välisiä suhteita, käsityksiä ja politiikkaa ympäristöä kohtaan. Sitten se voi käyttää humanistisia tieteitä (esim. historia, ympäristöpolitiikka) käsitelläkseen asiaan liittyviä kysymyksiä.

Jos tämä herättää kiinnostuksesi, yhteiskuntaan, elintarvikejärjestelmiin, johtajuuteen, politiikkaan tai terveyshallintoon keskittyvät ympäristötutkimuksen jatko-ohjelmat saattaisivat sopia sinulle.

Ympäristöpolitiikan jatko-ohjelmat

Ympäristöpolitiikan jatko-ohjelmissa yhdistyvät usein luonnontieteiden, etiikan ja teknologian peruskurssit sekä ympäristön kestävyyden ja muutoksen periaatteet. Opiskelijat voisivat tietää, miten tieteet ovat päällekkäisiä politiikan kanssa ja vaikuttavat siihen. Opiskelijat saattavat myös saada käsityksen siitä, miten politiikkaa toteutetaan ja miten tietyt politiikat saattavat vaikuttaa ympäristötuloksiin.

Ympäristöjohtamisen koulutusohjelmat

Ympäristöjohtamisen jatko-ohjelmissa saatetaan keskittyä ensisijaisesti luonnonvarojen taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten etunäkökohtien väliseen tasapainoon. Joissakin ohjelmissa opiskelijat voivat kehittää liiketoiminta- ja johtamistaitoja opiskellessaan esimerkiksi terveydenhuollon toimintoja, väestön terveysjohtamista tai ekologiaa.

Kummassakin tapauksessa ympäristöjohtamisen pääpaino on tyypillisesti tietyissä luonnollisissa ympäristöprosesseissa ja siinä, miten ne ovat vuorovaikutuksessa inhimillisten järjestelmien kanssa.

Ympäristötieteiden maisteriohjelmat

Ympäristötieteiden maisteriohjelmat ovat monitieteisiä koulutusohjelmia, joiden avulla opiskelijat voivat kehittää syvällisemmän ymmärryksen nykypäivän ympäristöongelmista. Opiskelijat saattavat tutkia esimerkiksi elinympäristöjen häviämistä, maailmanlaajuista ilmastonmuutosta, veden ja ilman pilaantumista, otsonikatoa, lajien invaasiota, biologisen monimuotoisuuden vähenemistä ja myrkyllisten jätteiden kertymistä. Sen jälkeen he voivat pyrkiä löytämään ratkaisuja ja laatimaan ympäristöpolitiikkaa näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Useimmissa ympäristötieteiden maisteriohjelmissa myönnetään maisterin tutkinto. Ympäristötieteiden maisterin tutkinto (Master of Science in Environmental Science, MSES) on tyypillisesti laaja-alainen ohjelma, jossa opiskelijoiden on suoritettava 34-36 opintopistettä pakollisia kursseja ja valinnaisia opintoja. Päätoimiset opiskelijat voivat suorittaa ympäristötieteiden maisterin tutkinnon kahden vuoden opintojen jälkeen.

Vaikka harvinaisempia, myös MA- ja Professional Science Masters (PSM) -ympäristötieteiden maisteriohjelmia voi olla saatavilla. Näiden ohjelmien väliset erot voivat löytyä lähestymistavasta oppiaineeseen tai painopisteeseen. PSM-tutkinnot esimerkiksi heijastavat MS-tutkintoa, mutta niissä korostetaan myös työelämätaitoja. Muissa tapauksissa erot voivat olla vähäisiä. Seuraa yksittäisiä kouluja saadaksesi lisätietoja.

Ympäristötieteiden maisteriohjelman opetussuunnitelma

Ympäristötieteiden maisteriohjelman opiskelijat saattavat tutkia ympäristökysymysten syitä ja sitä, miten päätöksissä ja politiikoissa voitaisiin tasapainottaa ympäristönsuojelu, ihmisten hyvinvointi ja talouskehitys.

Kurssinimikkeet vaihtelevat, mutta seuraavassa on esimerkkejä maisterin ympäristötieteiden aiheista. (Tarkat yksityiskohdat löytyvät yksittäisistä kouluista.)

• Biostatistiikka
• Julkinen politiikka
• Ympäristökemia
• Suojelubiologia
• GIS:n hydrologiset sovellukset

Opiskelijat voivat kursseillaan osallistua kenttätöihin tai laboratoriotutkimuksiin. Ympäristötieteiden maisteriopiskelijoiden on ehkä myös ehdotettava, toteutettava ja raportoitava alkuperäisestä tutkimustyöstä tai opinnäytetyöstä.

Ympäristötieteiden maisteriohjelmia, joissa ei ole opinnäytetyötä, voi myös olla tarjolla. Ota yhteyttä yksittäisiin kouluihin saadaksesi selville, mitä voit odottaa.

Ympäristötieteiden maisteriohjelmat Painopistealueet

Ympäristötieteiden maisterin tutkintoa suorittavat opiskelijat voivat joissakin yliopistoissa keskittyä opintoihinsa painopistealueen kautta. Tällöin kurssisarja muodostuu tietyn teeman ympärille, joka saattaa vastata uratavoitteita tai aluetta, jota haluat tutkia. Seuraavassa on esimerkkejä, mutta muista tarkistaa yksittäisistä kouluista, mitä kukin tarjoaa.

Environmental Monitoring and Analysis: Ympäristöseurantaan ja -analyysiin keskittyminen voisi keskittyä esimerkiksi siihen, miten ympäristöongelmia tunnistetaan, arvioidaan, seurataan ja kvantifioidaan. Ratkaisuja silmällä pitäen opiskelijat voisivat suorittaa mittauskursseja ja opetella analyysitekniikoita.

Ecological Management: Ekologisessa hallinnassa korostetaan luonnonvarojen ohjaamista ekologisessa kontekstissa. Opiskelijat voisivat opiskella ymmärtääkseen tiettyjä ekosysteemejä (esim. metsätalous) sekä ekologisten tieteiden laajempia kysymyksiä, joita sovelletaan eri järjestelmiin.

Ympäristösuunnittelu: Ympäristösuunnitteluun keskittyen voitaisiin keskustella siitä, miten ympäristöongelmien ratkaisuja voidaan toteuttaa tietyissä tilanteissa. Opiskelijat voisivat tutkia esimerkiksi sitä, miten kehitys on vuorovaikutuksessa luonnonympäristön kanssa. Kurssilla voitaisiin syventyä keinoihin vähentää vaikutuksia ja palauttaa sekä luonnonympäristön että asutuksen laatu.

Kestävyystiede: Kestävyystiede voi olla maailmanlaajuinen ja monitieteinen näkökulma. Usein se on rakennettu siten, että opiskelija oppii analysoimaan ja selittämään paikallisia, kansallisia ja maailmanlaajuisia kestävyyspyrkimyksiä. Opiskelijat saattavat kehittää käsitystään siitä, miten luonnon, talouden ja yhteiskunnan järjestelmät vuorovaikutuksessa luovat, estävät tai rajoittavat kestävyyttä. Kurssilla saatetaan siis käsitellä sellaisia aiheita kuin poliittiset ja oikeudelliset puitteet, ympäristöinstituutiot, ekologiset järjestelmät, omistusoikeudet, elintarvike- ja energiaturvallisuus sekä kulttuuri.

Energia ja ilmasto: Energia ja ilmasto -opintokokonaisuudessa voitaisiin käsitellä ympäristökysymyksiä ja ilmastonmuutoksen sosioekonomisia ja kulttuurisia näkökohtia. Kurssit voisivat käsitellä esimerkiksi sitä, miten energia-ala – olipa kyse sitten öljy- ja kaasualasta, uusiutuvista energialähteistä tai yleishyödyllisistä laitoksista – liittyy ilmastonmuutokseen liittyviin kysymyksiin.

Ympäristötieteiden maisteriohjelman sisäänpääsy

Ympäristötieteiden maisteriohjelmaan hakevilta edellytetään kandidaatin tutkintoa, joka on suoritettu akkreditoidussa yliopistossa tai korkeakoulussa ympäristötieteissä, biologisissa luonnontieteissä tai jollakin niihin liittyvällä tieteenalalla. Virallisten opintosuoritusotteiden ja suositusten lisäksi hakijat saattavat tarvita 3,0:n (tai vastaavan) kumulatiivisen keskiarvon sekä matematiikassa ja luonnontieteissä. Lisäksi vaadittavaan aineistoon voi kuulua henkilökohtainen essee, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti hakijan tutkimus- ja projekti-intresseistä, uratavoitteista ja siitä, miksi hakija katsoo, että ohjelma sopii hänelle. Vaatimukset vaihtelevat, joten ota yhteyttä yksittäisiin ympäristötieteiden maisteriohjelmiin varmistaaksesi

Ympäristötieteiden tohtoriohjelmat

Ympäristötieteiden tohtorintutkinto on loppututkinto, jossa keskitytään tutkimukseen. Tyypillisesti ympäristötieteiden tohtoriohjelma edellyttää ydin- ja valinnaisten kurssien suorittamista, alkuperäistä tutkimusta, väitöskirjaa ja kattavaa tenttiä. Joissakin kouluissa tämä tarkoittaa noin 61 opintopistettä, mikä kestää kokopäiväiseltä opiskelijalta yleensä 3-6 vuotta. Tästä huolimatta on olemassa monia muuttujia, kuten aiempi koulutustaso, ohjelma ja tutkimusaihe.

Ympäristötieteiden tohtorintutkinnon opetussuunnitelma

Ympäristötieteiden tohtorintutkinnon opetussuunnitelma on yleensä poikkitieteellinen, jotta opiskelijat voivat kehittää laaja-alaista tietämystä, jota he tarvitsevat voidakseen käsitellä kiinnostuksenalaansa kriittisen analyysin ja itsenäisen tutkimuksen avulla.

Tutkimuksen osalta opiskelijat voivat halutessaan keskittyä tutkimuksessaan erilaisiin aloihin, kuten energiaan, kestävään kehitykseen, merentutkimukseen, ympäristöresurssien hallintaan, biologiaan ja kemiaan, metsätalouteen tai kasvitieteeseen.

Ympäristötieteiden tohtoriohjelman sisäänpääsy

Ympäristötieteiden tohtoriohjelmaan hakeutuvat voivat tarvita joko biologisen tieteen kandidaatin tai maisterin tutkintotodistuksen, jotta he voivat hakea biologian ohjelmaan. Tai kandidaatin tai maisterin tutkinto luonnontieteissä, matematiikassa, insinööritieteissä tai ympäristötieteissä kemian ohjelmaan.

Jotkut ympäristötieteiden koulut odottavat tiettyihin ohjelmiin pyrkiviltä hakijoilta GPA:ta 3.5 tai enemmän, ja he saattavat pyytää GRE-pisteitä vähintään 300 (kvantitatiivinen ja sanallinen) ja 3,5 (analyyttinen kirjoittaminen).

Lisäksi tiedekunnan jatko-opiskelijan jäsenen on joskus suostuttava ohjaamaan opiskelijan tohtoriohjelmaa, ja taloudellinen tuki apurahaan ja tutkimustarpeisiin on määriteltävä. Ota yhteyttä kouluihin saadaksesi lisätietoja.

Graduate Certificate in Environmental Science

Graduate Certificate in Environmental Science on tyypillisesti lyhyempi ohjelma, jossa tutkitaan yksityiskohtaisesti yksittäistä aihetta useiden jatkotason kurssien avulla. Kohdennetun kurssityön ansiosta jotkin ympäristötieteiden sertifikaattiohjelmat voidaan suorittaa jopa vuodessa. Huomaa, että ohjelmat vaihtelevat.

Ympäristötieteiden tutkintotodistuksen opetussuunnitelma

Kunkin tutkintotodistusohjelman opetussuunnitelma on sidottu painotusalueeseen. Esimerkiksi uusiutuvan energian tutkinto-ohjelmassa saatetaan syventyä tekniikoihin, politiikkoihin ja liiketoiminta-alueisiin, jotka muodostavat kestävän energiateollisuuden kulmakivet. Opiskelijoiden on ehkä suoritettava kolme vaadittua kurssia saadakseen todistuksen, eli yhteensä yhdeksän opintopistettä.

Toisenlainen tutkintotodistus, mikromestarikoulutus, saattaa sisältää joukon opintopisteisiin oikeuttavia kursseja, jotka opiskelijat suorittavat saadakseen ensin ”todennetun todistuksen”. Sen jälkeen ne, jotka haluavat viedä opintonsa uudelle tasolle, voivat mahdollisesti siirtää opintopisteitä ja hakea niihin liittyvään maisteriohjelmaan.

Ympäristötieteiden tutkintotodistusohjelman sisäänpääsy

Hakijoilta edellytetään tyypillisesti kandidaatin tutkintoa, vaikka sisäänpääsyvaatimukset voivat vaihdella jonkin verran. Jatkotutkintotodistukset saattavat edellyttää maisterin tutkintoa tai korkeampaa tutkintoa.

Ympäristötieteiden jatkotutkinto-ohjelmat tietyillä tieteenaloilla

Kiinnostuitko tarkemmin kohdennetusta ympäristötieteiden tohtori- tai maisteriohjelmasta? ES:n laajuuden vuoksi jatko-opiskelijat saattavat keskittyä opinnoissaan tiettyyn alueeseen, minkä vuoksi he saattavat tarvita siihen liittyviä ennakkotietoja. Viisi ympäristöalan jatko-ohjelmiin sisältyvää erikoisalaa ovat seuraavat.

1. Viljelytiede ja agronomia
2. Kasvitiede ja kasvitieteet
3. Suojelubiologia
4. Ekologia
5. Meritieteet

Viljelytieteiden ja agronomian tutkinto-ohjelmat

Viljelytieteiden ja agronomian tutkinto-ohjelmat voivat keskittyä esimerkiksi puutarhaviljelyyn, elintarviketieteisiin, eläimiin, maaperään tai kasveihin. Maatalous- ja elintarviketieteilijät tutkivat menetelmiä, joilla parannetaan maatalouslaitosten ja -tuotteiden tehokkuutta ja turvallisuutta.ii Agronomit tutkivat tarkemmin kasvitiedettä ja kasvintuotantoa.

Kasvitiede ja kasvitieteen jatko-ohjelmat

Kasvitiede ja kasvitieteen jatko-ohjelmat voivat keskittyä keinoihin, joilla voidaan parantaa viljelykasvien satoa, ja ne voivat tutkia tekniikoita, joilla tehostetaan tuotantoa sekä torjutaan tuholaisia ja rikkaruohoja. ii Kasvitieteilijät tutkivat tyypillisesti kasveja kaikista näkökohdista – kuten kasvusta, taudeista ja rakenteesta.

Suojelubiologian jatko-ohjelmat

Suojelubiologian jatko-ohjelmat voisivat korostaa esimerkiksi metsätalouden, maankäytön ja ympäristönsuojelun kaltaisia alueita. Luonnonsuojelututkijat ja metsänhoitajat hoitavat metsien, puistojen, laidunmaiden ja muiden luonnonvarojen yleistä maanlaatua. Opiskelijat voisivat halutessaan keskittyä johonkin tiettyyn suojelun osa-alueeseen, kuten maaperään ja veteen, kaupunkielämään, luonnonvarojen hallintaan tai villieläimiin.iii

Ekologian jatko-ohjelmat

Ekologian jatko-ohjelmissa voitaisiin keskittyä siihen, miten minimoida yhteiskunnan vaikutus ekosysteemiin. Esimerkiksi ympäristökemisti voisi tutkia, miten happosateet vaikuttavat kasvien elämään. Joitakin aloja, joita voitaisiin käsitellä, voisivat olla ilmastonmuutos, ympäristöterveys, ennallistaminen ja teollinen ekologia.iv

Meritieteiden jatko-ohjelmat

Meritieteiden jatko-ohjelmissa saatetaan keskittyä esimerkiksi vesien pilaantumiseen ja sen vaikutuksiin kalakantoihin sekä muihin valtamerissä eläviin luonnonvaraisiin lajeihin. Joihinkin ohjelmiin saattaa sisältyä kursseja kehittyneissä tietokoneohjelmistoissa, kuten maantieteellisissä tietojärjestelmissä (GIS) ja mallinnusohjelmistoissa.v

Ympäristötieteiden jatko-ohjelmat kampuksella tai verkossa?

Ympäristötieteiden jatko-ohjelmat voivat olla saatavilla kampuksella tai verkossa suoritettavina koulutusohjelmina. Ympäristötieteen koulut voivat antaa opiskelijoille mahdollisuuden opiskella ja tehdä tutkimusta henkilökohtaisesti tiedekunnan ohjaajan kanssa.

Vaikka ympäristötieteen online-tutkinnot antavat opiskelijoille mahdollisuuden opiskella kätevästi mistä tahansa, missä heillä on internet-yhteys. Koska ne vetoavat usein työssäkäyviin ammattilaisiin, jotkin verkko-ohjelmat voivat antaa opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa kaikki käytännön osat hyväksytyssä paikassa omassa yhteisössään. Olipa mieltymyksesi mikä tahansa, muista ottaa yhteyttä opinto-ohjaajaan selvittääksesi, mitä on odotettavissa.

onetonline.org/link/summary/19-2041.00 | bls.gov/ooh/life-physical-and-social-science/agricultural-and-food-scientists.htm#tab-2 | bls.gov/ooh/life-physical-and-social-science/conservation-scientists.htm#tab-2 | bls.gov/ooh/life-physical-and-social-science/environmental-scientists-and-specialists.htm#tab-2 | bls.gov/ooh/life-physical-and-social-science/zoologists-and-wildlife-biologists.htm#tab-4