Ennaltaehkäisy on mikä tahansa systemaattinen yritys muuttaa olosuhteita, jotka edistävät, käynnistävät, ylläpitävät tai voimistavat syömishäiriöiden kaltaisia ongelmia. Syömishäiriöt johtuvat monista fyysisistä, emotionaalisista ja sosiaalisista ongelmista, joihin kaikkiin on puututtava, jotta ennaltaehkäisy ja hoito olisivat tehokkaita.
Syömishäiriöistä on merkintöjä kautta historian ja eri kulttuureissa ympäri maailmaa. 1950-luvulta lähtien raportit kaikista syömishäiriöistä ovat kuitenkin lisääntyneet dramaattisesti erityisesti länsimaisissa kulttuureissa. Samaan aikaan ihmiset näissä samoissa kulttuureissa ovat lisänneet laihdutusruokavalioita ja kiinnittäneet entistä enemmän huomiota syömäänsä ruokaan sekä vartalonsa kokoon ja muotoon. Tämä viittaa siihen, että näillä tekijöillä voi olla merkitystä syömishäiriöiden kehittymisessä. Tutkijat uskovat, että jos he voivat vähentää syömishäiriöiden riskitekijöitä, he voivat vähentää todennäköisyyttä, että henkilölle kehittyy syömishäiriö.
Ennaltaehkäisyyn voidaan pyrkiä vähentämällä kielteisiä riskitekijöitä, kuten tyytymättömyyttä vartaloon, masennusta tai ulkonäön perusteella määräytyvää itsetuntemusta, tai lisäämällä suojaavia tekijöitä, kuten ei-ulkonäköön keskittyvää itsetuntemusta ja laihduttamisen ja vartaloon kohdistuvan nokittelun korvaamista intuitiivisella syömisellä ja vartalon toiminnallisuuden arvostamisella.
Vaikka on liian aikaista sanoa, että jokin tietty ennaltaehkäisyohjelma voisi vähentää diagnosoitavien syömishäiriöiden määrää, nämä ohjelmat osoittavat hyötyjä syömishäiriöiden riskitekijöiden, kuten paastoamisen, puhdistautumisen ja muiden epäterveellisten laihdutuskäyttäytymisten, vähentämisessä sekä syömishäiriöiden vähentämisessä.
MITÄ OVAT ENNALTAEHKÄISYOHJELMAT?
Ennaltaehkäisyohjelmat ovat järjestelmiä ja koulutuksia, jotka on kehitetty ehkäisemään syömishäiriöiden puhkeamista väestössä. Ennaltaehkäisyohjelmat vaihtelevat sen ryhmän koon ja luonteen mukaan, jolle ohjelmointi on tarkoitettu. Kansallisen tiedeakatemian (Committee on the Prevention of Mental Disorders, 2009) kehittämä Mental Health Intervention Spectrum luokittelee erityyppisiä ennaltaehkäisyohjelmia niiden tavoitteiden, menetelmien ja kohderyhmien mukaan:
Yleispätevä/ensisijainen ennaltaehkäisy: Nämä ovat ohjelmia tai interventioita, jotka on suunnattu kaikille väestöön kuuluville henkilöille (esim. kaikille New Yorkin nuorille tai terveysluokan oppilaille). Suunniteltu muuttamaan julkista politiikkaa, instituutioita ja normatiivisia kulttuurisia asenteita ja käytäntöjä. Tavoitteena on ehkäistä syömishäiriöiden kehittymistä suurissa ryhmissä, joiden riskiasteet vaihtelevat. Yleispätevään ennaltaehkäisyyn voi sisältyä koulutusta, poliittisia tai oikeudellisia toimia sekä muita ympäristöön liittyviä ja laajempia yhteiskunnallisia toimia.
Selektiivinen ennaltaehkäisy: Tarkoituksena on ehkäistä syömishäiriöitä kohdistamalla se henkilöihin, joilla ei vielä ole häiriön oireita ja jotka ovat vaarassa sairastua syömishäiriöön biologisten, psykologisten tai sosiokulttuuristen tekijöiden vuoksi (esim. 10-13-vuotiaat tytöt, jotka ovat murrosiän kynnyksellä, jotka kokevat sosiokulttuurista painostusta laihuuteen ja joiden vanhemmalla on ollut syömishäiriö). Valikoivaan ennaltaehkäisyyn kuuluu tyypillisesti useita istuntoja käsittävä vuorovaikutteinen opetussuunnitelma.
Kohtainen/kohdennettu ehkäisy: Kohdennetaan henkilöihin, joilla on suuri riski varoitusmerkkien (esim. lievät ED-oireet) ja/tai selkeiden riskitekijöiden (esim. suuri tyytymättömyys kehoon) vuoksi. Kohderyhmällä ei ole vielä syömishäiriötä. Tavoitteena on pysäyttää vakavan ongelman kehittyminen, ja se on suunnattu yksilölle eikä niinkään yhteiskunnallisen politiikan, järjestelmien tai ihmisten välisen käyttäytymisen muuttamiseen. Indikoitu ennaltaehkäisy on päällekkäinen kliinisen hoidon perinteisten vaiheiden kanssa: tapauksen tunnistamisesta interventioon ja jälkihoitoon.
TYÖTÄVÄTKÖ SYÖMISHÄIRIÖIDEN ENNALTAEHKÄISYOHJELMAT?
On olemassa monia tutkimuksia, joissa arvioidaan erilaisia syömishäiriöitä ja syömishäiriöiden ehkäisyohjelmia. Joitakin tärkeimpiä tuloksia ovat:
Yleisiä havaintoja
- Preventio-ohjelmat voivat muuttaa syömishäiriöihin ja syömishäiriöihin liittyvää tietämystä, asenteita ja käyttäytymistä.
- Erilaiset ohjelmat ovat menestyksekkäästi ehkäisseet syömishäiriöiden kehittymistä lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla.
- Ennaltaehkäisyä koskevia tutkimuksia tarvitaan paljon lisää. Erityisesti puuttuu tietoa ennaltaehkäisyohjelmista, jotka toimivat lasten, miesten ja eri etnisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten kanssa.
Tuloksia ohjelmatyypeistä
- Yleispätevillä, valikoivilla ja osoitetuilla/kohdennetuilla ennaltaehkäisyohjelmilla on ollut jonkin verran menestystä, vaikka kohdennetuilla ohjelmilla on ehkä ollut enemmän menestystä. Yleispätevää ennaltaehkäisyä on usein vaikea tutkia, koska siinä keskitytään laajamittaisiin poliittisiin ja normatiivisiin asennemuutoksiin.
- Erityisen hyvää näyttöä on siitä, että kohdennetut ohjelmat, joissa käytetään sosiaalisen oppimisen teoriaa, kognitiivista käyttäytymistä, medialukutaitoa ja kognitiivista dissonanssia koskevia lähestymistapoja, ovat tehokkaita eri etnisiin ryhmiin kuuluvien nuorten ja nuorten aikuisten naisten kanssa.
- Kognitiivisen dissonanssin lähestymistapa kannustaa tyttöjä ja naisia kyseenalaistamaan tiedotusvälineiden ja kulttuurin viestejä pyytämällä heitä puhumaan ulkonäköihannetta tai muita syömishäiriön riskitekijöitä vastaan sanallisten, kirjallisten ja käyttäytymisharjoitusten avulla. Ristiriita uskomusten ja tekojen välillä aiheuttaa psykologista epämukavuutta, mikä motivoi yksilöä muuttamaan uskomuksiaan vastaamaan tekojaan.
- Ohjelmia, jotka ovat osoittaneet jonkin verran menestystä, ovat muun muassa sellaiset, joissa omaksutaan ekologinen lähestymistapa, joka käsittää yksilöllisen muutoksen lisäksi myös opettajien ja vertaiskäyttäytymisen ympäristön muuttamisen, medialukutaito-ohjelmat ja terveyttä korostavat ohjelmat.
The body project
Kahden vuosikymmenen tutkimus- ja arviointitietojen tukemana Body Project on ryhmäpohjainen interventio, joka tarjoaa naisille ja tytöille foorumin, jossa he voivat kohdata epärealistisia kauneusihanteita, ja sitouttaa heidät terveen ruumiinkuvan kehittämiseen. suullisten, kirjallisten ja käyttäytymisharjoitusten avulla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun naiset/tytöt puhuvat joukkotiedotusvälineissä esitetystä ”ulkonäköihanteesta” (jota joskus kutsutaan laihuusihanteeksi, kauneusihanteeksi tai kulttuuri-ihanteeksi) ja keskustelevat siitä, miten he voivat kyseenalaistaa paineet mukautua näihin paineisiin, he tuntevat olonsa paremmaksi vartalostaan.The Body Project -projektin kehittelivät Stanfordin yliopiston, Texasin yliopiston Austinin yliopiston ja Oregonin tutkimuslaitoksen tutkijat, ja sitä on toteutettu jo yli miljoonalle nuorelle naiselle ympäri maailmaa. Lisätietoja >