Kirjoittaessani tätä liitän mukaan kappaleita, videoita ja artikkeleita, jotka auttavat havainnollistamaan asioitani. Kaiken kaikkiaan musiikkia ja videoita on lähes 3 tuntia, ja viesti on 4426 sanaa pitkä – joten olettaen, että sinulla ei ole aikaa lukea tätä kaikkea nyt, suosittelen todella, että käytät silti aikaa etkä ohita linkkejä. Vaikka monet näistä kappaleista olisivatkin sinulle tuttuja, on parempi tutustua musiikkiin uudelleen, jotta ymmärrät täysin, mistä olen tulossa. Yritän sijoittaa ne niin, että voit klikata linkkejä ja lukea sanoitukset kappaleiden mukana – tai voit laittaa sen soimaan taustalla lukiessasi, jos sinulla on tiukkaa ajassa.
On myös sanottava, että olen valtava Jay Z:n fani. Olen nähnyt hänet livenä 6 kertaa kolmessa eri maassa, hänen keikkansa ovat aina uskomattomia – ja paras konsertti, jossa olen koskaan ollut, oli yksi hänen konsertistaan Yhdysvalloissa vuonna 2009. Olen kuunnellut ja rakastanut jokaista albumia ja käyn säännöllisesti uudelleen läpi hänen back-katalogiaan, ja jotkut parhaista koskaan kirjoitetuista säkeistöistä ovat hänen kirjoittamiaan. Rakastan matkaa, jonka hän on kulkenut musiikkinsa kanssa: hän on kasvanut kelvottomasta huumediileristä levy-yhtiön perustamiseen, bisnesmagnaatiksi kasvamiseen ja viimeaikaisiin filosofisia, poliittisia ja moraalisia aiheita käsitteleviin teoksiinsa. Jay Z on varmasti parempi liikemies, sillä hänen omaisuutensa on 810 miljoonaa dollaria (Eminem 200 miljoonaa dollaria). Hänellä on myös varmasti parempi elämä kuin Eminemillä: koripallojoukkue, menestyvä vaatemallisto, naimisissa Beyoncén kanssa, viettää aikaa Obaman kanssa jne. Jos valitsisin kenen elämän kanssa haluaisin vaihtaa, se ei olisi kysymys.
Hänen legendaarinen kykynsä olla koskaan kirjoittamatta mitään muistiin ja laittaa säkeistöt kappaleisiin suoraan muistista on kummajainen taito – sellainen, jota ei varmaan enää koskaan tulla toistamaan. Ei ole epäilystäkään siitä, että hän on nero ja yksi parhaista sanoittajista, jotka ovat koskaan tarttuneet mikrofoniin…
…mutta mitä tulee räppiin ja hiphopiin, kirjoittamiseen, teknisiin taitoihin, flow’hun, riimittelyyn, monipuolisuuteen ja kaikkeen siihen taisteluun, beefiin ja bravadoon, joka on keskeistä hiphopissa, Eminem on kaikkien aikojen paras räppäri.
Intro – Tausta ja Big Breakin saaminen
Kummatkin artistit tulevat kasvaneet vaikeissa oloissa, rikkinäisissä kodeissa ja ympäristöissä, jotka olivat usein vihamielisiä. Sekä Jay-Z että Eminem aloittivat rap-uransa hiomalla taitojaan sanoittajina ja keskittymällä paljon enemmän flow’hunsa, rytmiinsä ja riimeihinsä kuin välttämättä räppiensä sisältöön.
Kun Jay oli tulossa, hänet tunnettiin nopeasta flow’sta ja nopeista trioleista, jotka olivat suosittuja siihen aikaan. (katso The Originators 1990, tai kuuntele I can’t get wit dat – 1994). Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa ilmestyi vuonna 1996, ja hän räppäsi jengiväkivallasta Brooklynissa, ja viittaa usein siihen, että hän oli huumekauppias ennen kuin hänestä tuli räppäri, mutta hänellä on jo se röyhkeä, swagger, josta tulee Jay-Z:n tavaramerkki. Hänen ensimmäinen soololevynsä Reasonable Doubt oli välitön menestys, ja sittemmin se on myynyt 2,5 miljoonaa albumia. Jay Z oli vakiintunut artisti heti alkuunsa. (kuuntele Dead Presidents – 1996).
Eminem tuli Detroitin rap-skenestä, jolla oli oma tyylinsä, ja Eminem keskittyi yhtä lailla rapin luomisen käsityötaitoon, joka keskittyi enemmänkin ahtaamaan järjettömän määrän riimejä säkeistöihinsä samalla kun hän hioi flow’nsa täydelliseksi (kuuntele biterphobia – 1995).
Eminemin ensimmäinen sooloalbumi Infinite julkaistiin myös vuonna 1996, mutta se ei saanut lainkaan hyvää vastaanottoa, ja se myi vain arviolta 1000 kappaletta. Rakastan kuitenkin tätä albumia, sillä siinä Eminem venyttää lyyrisiä lihaksiaan äärimmilleen ja osoittaa taitonsa sanoittajana, joka räppää vain rakkaudesta siihen, miltä se kuulostaa. Se on mestarikurssi säkeistöjen rakentamisessa, jotka ovat niin tiiviisti täynnä riimejä ja rytmiä, että tätä levyä voi (ja olen soittanut) soittaa ihmisille, jotka eivät ymmärrä englantia, ja he silti ihailevat Eminminmin kykyä vain sen vuoksi, miltä se kuulostaa. (kuuntele Infinite)
My thesis’ll smash a stereo to pieces
My a cappella releases classic masterpieces
Through telekinesis, it eases you mentally
Gently, sentimentally, instrumentally
With entity, dementedly meant to be Infinite…
Eminemin suuren läpimurron tekee niin vaikuttavaksi se, että sen sijaan, että hän olisi vetäytynyt nuolemaan haavojaan Infiniten flopista, Eminem palasi heti takaisin töihin dominoimaan Detroitin battle-räp-skeneä, jonka hän myöhemmin ikuisti 8 Mile -elokuvassaan (katsokaa Eminemiä rap-olympialaisissa vuonna 1997). Juuri näissä battleissa hän teki itselleen nimeä, ennen kuin Dre otti hänen demonsa ennen kuin he työskentelivät yhdessä The Slim Shady LP:n parissa vuonna 1999.
Freestyling ja battling ovat olleet osa hip hopia alusta asti. Kilpailu on rap-musiikin ytimessä – ja osa siitä, mikä tekee Eminemistä kaikkien aikojen parhaan räppärin, on se, että hän kirjaimellisesti joutui freestyle-taistelemaan tiensä levytyssopimukseen; ei ole olemassa vaikeampaa reittiä skeneen. Toisin kuin Jay Z, joka sai Damon Dashin perustamaan levy-yhtiön, jotta he voisivat julkaista hänen musiikkiaan, Eminem joutui päänahkaamaan muita MC:itä saadakseen ansaitsemaansa tunnustusta.
Eminem on myynyt PALJON enemmän levyjä
Minä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä ei välttämättä ole hyvä osoitus räppärin laadusta, sillä on olemassa pitkä lista räppäreitä, jotka ovat sanoituksellisesti uskomattomia, mutteivät ole myyneet kovinkaan paljon levyjä. Kuten Big Pun – Twinz (linkki). Se on kuitenkin hyödyllinen lähtökohta sille, miten suuri vaikutus näillä kahdella räppärillä on ollut musiikkielämään. Jay Z on myynyt yhteensä 51 miljoonaa albumia – mukaan lukien 3,5 miljoonaa hänen ja Linkin Parkin yhteistyöstä vuonna 2004 sekä lähes miljoona ”best of Jay-Z -albumia”.
Eminem puolestaan on myynyt 165 miljoonaa albumia – yli kolminkertainen määrä – eikä tähän ole laskettu mukaan yhtään hänen D12:n kanssa julkaisemaansa albumia (toiset 8,3 miljoonaa)! Eminemillä on 7 albumia, jotka ovat myyneet enemmän kuin Jay-Z:n kaikkien aikojen myydyin albumi (Vol 2, Hard-knock life, 1998, 10,5 miljoonaa myytyä).
Väite, että Jay-Z on ollut johdonmukaisempi, on hyvä, ja hänellä on varmasti ollut enemmän musiikkia tuotannossaan (JZ: 115 singleä ja 24 albumia, EM: 48 singleä ja 15 albumia) – numerot eivät vain täsmää minusta.
Kyllä, Eminem piti taukoa vuonna 2000 tehdäkseen elokuvan ja kamppaili sen jälkeen huumeidenkäytönsä kanssa vuosina 2005-2008, joten johdonmukaisuus ja tuotos ovat perusteltuja huolenaiheita, mutta on kiistatonta, että Eminemillä on paljon isompi faniyleisö ja että hän on ylittänyt Jay-Z:n myyntiluvut vuosien varrella huomattavan paljon. Hän on paljon suurempi räppäri.
Riimittely
On olemassa lukuisia videoita, joissa eritellään, miksi Eminem on vertaansa vailla, kun kyse on raa’asta riimittelykyvystä. Pidän todella paljon tästä videosta, joka antaa nopean yleiskatsauksen eri riimityyppeihin ja purkaa sitten Lose Yourself -kappaleen alkusäkeistön (katso – Miksi Eminem on yksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista sanoittajista). Jay Z ja Eminem pakkaavat molemmat mahtavan määrän riimejä sanoituksiinsa, mutta Eminem on aivan toisella tasolla luodessaan rivi toisensa jälkeen täydellisesti riimitettyjä säkeitä, joissa ei ole käytännössä mitään hukkaa. (Kuuntele – Till I Collapse, 2002).
Toinen asia, joka on niin vaikuttava Eminemin riimittelytaidoissa, ei ole vain riimien määrä, jonka hän pystyy tuottamaan, vaan hän käyttää myös yhdistettyjä monisanaisia riimikaavioita, joissa 3 tai 4 tavua riimitellään kerrallaan useita kertoja samassa säkeistössä.
Sulje nauha! Tämä poika pitää lukita!
Dr. Dre, älä vain seiso siinä, toimi!
En ole valmis lähtemään, on liian pelottavaa kuolla
Minut pitää kantaa hautausmaalle ja haudata elävältä!
Jay Z tekee myös paljon yhdysriimejä, mutta ei vain ole samanlaisia esimerkkejä monimutkaisista, teknisistä riimikaavioista kuin Eminem tekee periaatteessa jokaisessa kappaleessaan.
Flow
Kummallakin näistä räppäreistä on uskomaton flow, ja he pystyvät näennäisesti vääntämään sanoja luodakseen tarinoita pitämättä koskaan taukoa hengähtääkseen. Molemmat hyötyvät myös siitä, että he pystyvät räppäämään hyvin selkeästi, joten kuka tahansa voi seurata sanottavaa (toisin kuin nykyaikaisemmat mutusteluräppärit). Mutta sen jälkeen, kun Eminem palasi vuonna 2008, hän on myös selvästi osoittanut, että hän osaa ottaa muiden flow’t ja tehdä ne paremmin kuin nämä.
Kuuntele Jayn flow’ta Hard Knock Life -biisissä vuonna 1999 ja kuuntele sitten hänen flow’taan The Story of OJ:ssä vuodelta 2017. Hänen tyylinsä on puhdas ja ikoninen – mutta voit periaatteessa vetää suoran viivan hänen 20 vuoden musiikkinsa läpi ja hänen flow’nsa tunnistaa välittömästi Jay Z:ksi.
Vertaa sitä Eminemiin, joka on tehnyt trap-kappaleita, kuten Believe, rock-remixejä, kuten Remind Me, ja Rap God, jolla on luultavasti yksi viimeisen viiden vuoden puhutuimmista säkeistöistä.
Pidän Jay Z:n tavasta räppiä, ja hänen tyylinsä, flow’nsa ja röyhkeytensä ovat jäljittelemättömiä. Ja hänellä on joitain klassikoita kuten Jigga What, jossa hän palasi ketterään, tekniseen flow’hunsa, mutta suurimmaksi osaksi se on yksiulotteista (ja varsinkin viime aikoina) hän ei vain osaa tai halua tehdä sitä niin kuin Eminem.
Leveys
Kerratakseni vielä kerran, Eminemin kyky vaihtaa flow’taan ja hallita useita eri räppityylejä on vertaansa vailla. Mutta mikä tekee Eminemistä täysin ainutlaatuisen on se, että hän on ottanut rap-muodon ja murskannut täysin rajoja ja mennyt suuntiin, jotka olivat käsittämättömiä ennen hänen tuloaan. Jokaisella albumilla hän rikkoo aina rajoja ja vie sinut mukanaan tunnematkalle.
Kuuntele vain näitä kappaleita, jotka ovat kaikki samalta albumilta (Marshall Mathers LP), ja huomaa, miten erilaisia ne ovat.
Kuuntele Eminem – Kids, 2000 (hauska)
Kuuntele Eminem – The Way I Am, 2000 (vihainen)
Kuuntele Eminem – Kim, 2000 (mieletön)
Acoustically, there’s just nobody else that has got the range and broadth of sounds out of rap music that Eminem has .
Ei puhumattakaan siitä, että hänen julkisuuskuvansa on lähes yhtä monipuolinen kuin hänen äänensuuntansa. Ei se välttämättä tee hänestä sinänsä parempaa räppäriä, mutta hänen taiteellisuutensa ei rajoitu hänen tekemäänsä musiikkiin. Hän on mestaripelle, joka pystyy tekemään tarkkanäköisiä kulttuurihavaintoja ja tappamaan armottomasti tulilinjalleen joutuneita käyttäen aseinaan sanoituksia ja musiikkivideoita.
Jos leveys on tärkeää ollakseen kaikkien aikojen suurin, Eminem päihittäisi Jay Z:n ylivoimaisesti.
Dance With The Devilistä Regulatorsiin, räppäreiden kyky kertoa hyvä tarina on yksi legendaarisen sanoittajan tärkeimmistä ominaisuuksista. Siitä lähtien, kun varhaiset suuret tarinankertojat, kuten Slick Rick, kertoivat elämästään ja NWA kertoi maailmalle LA:n totuudesta 90-luvulla, jokaisen räppärin on pystyttävä kertomaan hyvä tarina, jotta hänet voidaan kruunata GOATiksi.
Jay-Z:llä on alan parhaita tarinankerrontavalmiuksia – mukaan lukien yksi kaikkien aikojen suosikkisäkeistöstäni, joka liittyy hänen pahamaineiseen vuorovaikutustilanteeseensa New York Cityn poliisin kanssa 99 Problems -kappaleessa (kuuntele). Kun hän puhuu pitkään varhaiselämästään huumediilerinä, lapsuudestaan ja elämästään artistina, on helppo eksyä, kun hän alkaa puhua.
Eminem on myös tunnetusti tarinankertoja, ja avautuu ongelmista perhe-elämässään, kamppailuista huumeriippuvuuden kanssa ja omien sisäisten demoniensa kanssa taistelemisesta lapsena kiusatuksi tulemisen seurauksena (Kuuntele Brain Damage, 1999)
Hän löi minua päähän kaukosäätimellä
Avautti reiän ja koko aivoni putosivat kallostani
Olipa kyse sitten siitä, että hän on syyllinen tytön yliannostukseen juhlissa (My Fault), selittämällä tyttärelleen, miksi hän tappoi vaimonsa (Bonnie and Clyde 97) tai tarinatrilogiassa paholaisena kolmen hahmon olkapäällä (Guilty Conscience) – Eminem on osoittanut kerta toisensa jälkeen, että hän on asiantuntija käyttämään räppiä kertoakseen tarinoita, jotka järkyttävät ja jännittävät yhtä lailla.
Tarinankerrontaformaatin huippu on se, kun se tulee niin tunnetuksi, että sitä voidaan käyttää jokapäiväisessä keskustelussa – ja kaikki tietävät, mistä puhutaan. Jos joku puhuu ’Roxannesta’ – 9 kertaa 10:stä se on viittaus Police-biisiin, tai ’A Boy Named Sue’ ja tiedät, että se kertoo pojasta, jolla on rankka kasvatus a la Johnny Cash. Nimellä ”Stan” on nyt sama painoarvo, ja jos sitä käytetään viittauksena faniin, se tuo heti mieleen tarinan pakkomielteisestä fanista, joka menee niinkin pitkälle, että riistää hengen itseltään ja tyttöystävältään osittain siksi, että Eminem ei ota häneen yhteyttä. (Kuuntele Stania, 2000).
On räppäreitä, jotka ovat tehneet kokonaisen uran olemalla hyviä tarinankertojia, ja sekä Eminem että Jay-Z ovat tehneet levyjä, jotka osoittavat, että he molemmat ovat erittäin taitavia tarinankertojia. Mutta Eminem on luonut hahmoja ja tarinoita, jotka ovat osoittautuneet niin mukaansatempaaviksi ja tuskallisen samaistuttaviksi, että ne kestävät aikaa. Vielä 20 vuoden päästä voit puhua kokemuksestasi ”stanin kaltaisen fanin” kanssa, ja ihmiset tietävät edelleen tarkalleen, mitä tarkoitat.
Diss Tracks
Hip hop on parhaimmillaan kilpailuhenkistä. Diss trackit ja taistelut ovat osa räppiä, ja artistit ja tiimit ovat loukanneet toisiaan mikrofonin välityksellä osoittaakseen, kuka on parempi alusta asti.
Jay Z otti yhteen profeettarunoilija Nasin kanssa ja voitti luultavasti alan suurimman taistelun sitten BIGin ja Tupacin. Edestakaisin menevät kappaleet toivat esiin molempien räppäreiden parhaat puolet 2000-luvun alussa.
Kuuntele Nas – Got Yourself a Gun, 2001
Kuuntele Jay-Z – Got Myself A Gun, 2002
Tämä kamppailu on räpin vastine sille, että kävelisit lukion suurimman kiusaajan luokse ja löisit häntä kurkkuun ensimmäisenä koulupäivänä. Nas oli vakiintunut räpin johtohahmo vuoden 1994 Illmaticista lähtien, ja Jay-Z kävi hänen kimppuunsa useilla raakalaismaisilla hyökkäyksillä, joissa hän haukkui Nasia parhaita aikojaan ohittaneeksi ja keskittyi Jay-Z:n aiempaan suhteeseen Nasin silloisen tyttöystävän kanssa. Molemmat räppärit kokivat myynnin kasvaneen konfliktin jälkeen, mutta Jay-Z pärjäsi siitä paremmin, sillä hän osoitti, että hän pystyi ottamaan yhteen yhden suurista koirista ja taistelemaan tämän kanssa suoraan ”New Yorkin kuninkaan” kruunusta.
Mutta tämä on toinen osa-alue, jolla Eminem tuhoaa muut räppärit täysin. Head to head, ei ole ketään, joka voi mennä toe-to-toe Eminemin kanssa (Watch Interview with the Game).
Eminem ei myöskään ole vieras alan beefille – hänellä on ollut lähes taukoamaton konflikti vuodesta 1999 Proofin kuolemaan asti vuonna 2006. Hän löi hynttyyt yhteen lähes koko pop-kulttuurin kanssa, mutta hänellä oli myös suoranaisia teollisuusriitoja, erityisesti Benzinon (Source-levyn omistaja) ja Ja Rulen kanssa…
Tuntuu kaukaiselta kuvitelmalta nykyään, mutta oli aika, jolloin Ja Rule oli yksi planeetan suurimmista räppäreistä. Hänen albuminsa Pain Is Love myi 6,1M albumia, (enemmän kuin yksikään Jay-Z:n albumi Hard Knock Lifea lukuunottamatta) ja hän voitti kasan palkintoja vuonna 2002 työstään.
Em, sinä väität, että äitisi on narkkari
And Kim is a known slut
So what’s Hailie gon’ be when she grows up
After a problem with 50 cent spilled over into the rest of shady/aftermath – Eminem julkaisi sarjan ilkeitä kappaleita, joissa hän loukkasi Ja Rulea ja Murda Inc. (kuuntele Eminem – Hail Mary). Jotkut maailman suurimmista räppäreistä asettuivat heidän taakseen (mukaan lukien DMX ja Busta Rhymes), ja he terrorisoivat Ja Rulea, joka itse myöntää, ettei hänen maineensa ja uransa koskaan toipunut sen jälkeen. Dissaukset olivat niin täydellisiä, että hänen albumimyyntinsä laski 6 miljoonasta albumista vuonna 2001 500 000:een vuonna 2003. Hänen viimeisin albuminsa vuonna 2012 myi alle 5000 kappaletta. Jay-Z ja Nas kävivät kovaa toistensa kimppuun, mutta molemmat selvisivät toiselta puolelta parempina. Eminemin riita Ja-Rulen kanssa oli totaalinen ja täydellinen uran loppu, eikä vähiten Eminemin raakojen lyyristen hyökkäysten takia.
Minulle on vielä parempi esimerkki Eminemin dissaustaidoista, kun hän kävi edestakaisin Everlastin (House of Painin keulahahmo) kanssa.
Kuunnelkaa ensin Tupacin legendaarista dissausraitaa Hit em up, 1996. Se on aggressiivinen, loukkaava ja täydellinen Notorious BIG:n ja hänen porukkansa murha. Kuuntele rimmausta ja flow’ta, jonka avulla Tupac esittää iskurepliikkejä tuhoisalla vaikutuksella, ennen kuin hän luovuttaa mikrofonin ryhmälleen viimeistelläkseen homman.
Kuuntele nyt Eminem – Hit em up, 2001. Huomaatko, kuinka Eminemin säkeistö käyttää samaa rytmiä ja riimittelyä kuin Tupac, mutta luo siitä erilaisen kappaleen? Ei voi liikaa korostaa kuinka vaikeaa tämä on. Kun Eminem kirjoittaa kokonaisen säkeistön, jossa lähes jokainen rivi on punchline ja joka peilautuu täydellisesti Tupacin säkeistöön, hän osoittaa olevansa yhtä taitava kuin Tupac, vaikka hän itse asiassa taistelee Everlastia vastaan.
Hit Em Up – Eminem
First off, fuck your songs and the shit you say
Diss my wife, but at least I got a bitch, you gay
You claim to be a Muslim but you Irish White
So fuck you fat boy, drop the mic, tapellaan
Plus mä lyön sua rintaan, heikot sydämet mä revin
Whitey Ford, nelikymppinen ja valkoinen, vaisu persläpi mulkku
Mä pidän niitä tulossa, kun sulla loppuu hengitys
Varmasti väistät, kun mä lyön sua rintaan, you need to rest
Dilated, go ask your people how I leave ya
With your three CD’s, nobody sees, when they released
Evidence, don’t fuck around with real MC’s
Who ain’t be ready for no underground beef, joten haistakaa vittu nörtit
Minä annan teidän hinttien tietää, että se on loppuelämässä
Mutta Everlast saattaa kuolla tänä iltana, haha
Läski poika murhattu vahalle ja tapettu
Vittuilkaa mulle ja ottakaa sydänpilleri, tiedättehän!
Nappaa 380’s kun näet Slim Shadyn
Kutsu tohtori parantamaan sydämesi
He shokeerasivat sut takaisin eloon klinikalla
Mutta sulla ’bout tulla relapsi millä hetkellä hyvänsä
Honkey, I hit ’em up!
Hahaha, kuunnelkaa tätä
Te hintit ette ole edes mun tasolla
Mä annan D-12:n ratsastaa teidän narttuperseisten hinttareiden päälle!
Hit Em Up – Tupac
First off, fuck yo’ bitch and the clique you claim
Westside when we ride, come equipped with game
You claim to be a player, mutta mä nussin sun vaimoa
Me bustataan Bad Boysia, neekerit nussitaan loppuelämäksi
Plus, Puffy yrittää nähdä mua, heikot sydämet mä revin
Biggie Smalls ja Junior M.A.F.I.A. is some mark-ass bitches
We keep on comin’ while we runnin’ for your jewels
Steady gunnin’, keep on bustin’ at them fools, you know the rules
Lil’ Caesar, Mene kysymään kaveriltasi, miten mä jätän sut
Leikkaan sun nuoren perseesi palasiksi, jätän sut palasiksi, nyt olet kuollut
Lil’ Kim, älä vittuile oikeille G:ille
Nopea nappaamaan sun ruman perseesi pois kaduilta, joten vittu rauhaa!
Minä annan niiden nekrujen tietää, että se on loppuelämäksi
Älkää antako Westsiden ratsastaa tänä yönä (ha ha ha ha)
Bad Boy murhattu vahalla ja tapettu
Vittuilkaa mulle ja ottakaa korkit pois, You know
See, take your Glocks when you see 2Pac
Call the cops when you see 2Pac, uh
Who shot me? Mutta te paskiaiset ette lopettaneet
Nyt saatte tuntea uhkaajan vihan
Nigga, mä iskin ne!
Katsokaa tätä, te kusipäät tiedätte mitä kello on
En tiedä miksi olen edes tällä radalla
Te kaikki nekrut ette ole edes mun tasolla
Annan mun pikku kavereideni ratsastaa
Sinulle, senkin narttumainen Bad Boy -narttu, tuntekaa se!
Muistan olleeni häkeltynyt tästä kun kuulin sen ensimmäisen kerran, ja se saa vieläkin niskakarvat nousemaan pystyyn ensimmäisestä rivistä lähtien. Molemmat räppärit ovat osoittaneet todellista taitoa battle-räppäämisessä. Mutta siinä missä taistelu Jay-Z:n kanssa saattaa pilata päiväsi, riita Eminemin kanssa pilaa elämäsi.
Jay-Z on lainannut (varastanut?) sanoituksia BIG:ltä (ja Eminemiltä myös!)
Katsokaa DJ Felli Fel – ’I’m not a writer, I’m a biter’ (Mainly BIG)
Kukaan ei voi epäillä, etteivätkö hänen kirjoittamansa sanoitukset olisi mahtavia, eikä kukaan voi väittää, etteivätkö samplaukset/remiksit olisi tärkeä osa hiphop-kulttuuria – kuitenkin hiphopin (kuten myös komedian tai journalismin) yleisesti hyväksytty sääntö on, että ei oteta toisten henkistä omaisuuttakaan ja esitetä sitä omana.
Jay-Z myöntää tämän avoimesti sanoessaan: ”I say a BIG verse, I’m only bigging up my brother. Bigging up my borough. I’m big enough to do it…” mikä viittaa siihen, että hän on tietoinen siitä, että hän tekee niin, mutta hänen mielestään se on ok…
…It’s not…
Voi olla pieni pointti, ja hänen teoksissaan olisi vaikeaa olla lainaamatta sanoituksia, jotka lainaavat joko suoraan tai epäsuorasti muilta artisteilta – otan asian kuitenkin esille siksi, että hän on ottanut sanoituksia myös suoraan Eminemiltä ja käyttänyt niitä eräässä omassa kappaleessaan.
Jay Z – Success, 2007 (kuuntele)
I used to give a fuck, now I give a fuck less
Mitä mieltä olen menestyksestä? It sucks, too much stress
I guess I blew up quick
Cause friends I grew up with
Seave me as a premie, but I’m not, and my nuts big
Eminem – I’m Back, 2000 (kuuntele 52s:lta)
I used to give a fuck, now I give a fuck less
What do I think of success? Se on perseestä, liikaa lehdistöä
Olen stressaantunut, liikaa kessua, masentunut
Olen liian poissa tolaltani, se on ihan liikaa sekasotkua
Minun täytyy varmaan vain räjähtää äkkiä (kyllä)
Vartuin äkkiä (ei)
Vaikka olisitkin ollut kaikkien aikojen mahtavin tekstintekijä – eihän tuohon ole mitään syytä. Varsinkaan kun fanit ja artistit niin paheksuvat sitä.
Eminem on suosikkiräppärisi suosikkiräppäri
En myöskään ole yksin tämän näkemyksen kanssa, että Eminem on kaikkien aikojen paras, itse asiassa tässä 15 minuuttia muita räppäreitä, jotka puhuvat siitä, kuinka Eminem on kaikkien aikojen paras, mukaan lukien 50 Cent, Snoop Dogg, The Game, Rakim, Redman, Nicki Minaj ja Kendrick Lamar.
En usko, että ’suosio’ ja ’suuruus’ tai ’paras’ ovat välttämättä sama asia, mutta kun yli 200 000 ihmistä äänesti Ranker.com-sivustolla ’lopullisella listalla kaikkien aikojen parhaista räppäreistä’ Eminem nousi kärkeen.
Renegade
(Kuuntele Renegade – Jay-Z ft. Eminem).
Pop-artistit joka kolkasta huutavat yli itsensä saadakseen työskennellä näiden kahden kaverin kanssa. Eminem jopa laittaa Jay-Z:n top 10 -listalleen suurimmista räppäreistä kappaleesta Till’ I collapse. (Redman, Jay-Z, Tupac, BIG, Andre 3000, Jada, Kurupt, Nas, Eminem). Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Eminem kunnioittaa Jay-Z:tä räppärinä.
Vuotta ennen Till I Collapse -kappaleen julkaisua, vuonna 2001, samalla albumilla, jolla Jay haukkui Nasia, Jay kutsui Eminemin mukaan tekemään kappaleen The Blueprint -levylle, selkeänä merkkinä siitä, että hän kunnioitti Slim Shady- ja Marshall Mathers -LP:llä tehtyjä töitä.
Jayn epäonneksi Eminem tiputti erään uransa parhaista säkeistöteksteistä ja varasti show’n täysin. Kun teette kappaleen yhdessä, vertailut ovat väistämättömiä, ja kun esillä oleva artisti räjäyttää sen ilmaan – on aika vaikea väittää, että olette samalla tasolla. Nas tarttui tähän tosiasiaan ja kirjoitti kappaleeseensa Ether repliikin ”Eminem murdered you on your own shit.”. Snoop jopa viittasi siihen, että hän ei enää koskaan tekisi kappaletta Eminemin kanssa kuunneltuaan tämän säkeistöä Renegadessa.
Hyppäämällä toisen räppärin levyn kappaleelle ja polttamalla talon maan tasalle, vaaditaan melkoisia kiviä – ja se lujittaa Em:n asemaa selvästi parempana räppärinä. Sittemmin Jay-Z on pysytellyt poissa hip hopin synkemmiltä, aggressiivisemmilta kulmilta ja pitäytynyt enemmän sielukkaissa biiteissä, jotka ovat enemmän hänen mukavuusalueellaan.
Johtopäätös
Olen todella nauttinut siitä, että olen käynyt läpi näiden kahden artistin suurimpia hittejä ja piilotettuja helmiä. He molemmat ovat alan ehdottomia titaaneja, ja hyvästä syystä. Mutta taaksepäin meneminen on oikeastaan vain entisestään konkretisoinut uskomustani, että Eminem on selvästi paljon parempi räppäri. Myytyjen levyjen, riimittelytaidon, flow’n, monipuolisuuden sekä hurjien ja hauskojen iskurepliikkien lisäksi Eminem on ylivoimainen myös tavoissa, joita on paljon vaikeampi vertailla objektiivisesti – kuten sanailussa, metaforien käytössä ja huumorintajussa.
Unohda kertosäe, metaforani ovat niin monimutkaisia
Se kestää kuusi minuuttia saada aplodit
Ja siihen mennessä kun te kaikki tajuatte, minä lopetan uranne
Ja kävelen pois koko lattian kanssa, joten teillä ei ole mitään mihin turvautua!
En ole myöskään ottanut mukaan kuin satunnaisia viittauksia heidän muihin ominaisuuksiinsa räppäämisen ulkopuolella – kuten Eminem, joka tuotti Tupacin ”Loyal to The Game” -biisin vuonna 2004 (w/ Ghetto Gospel ft. Elton John), tai sitä, että Eminem otti vuoden vapaata tehdäkseen elokuvan ja voitti siitä Oscarin. Minusta oli myös mahtavaa, kun hän haukkui Trumpia freestylessä viime vuonna. Mutta en halunnut keskittyä näihin asioihin, koska vaikka ne ovatkin hienoja, ne vievät huomion pois puhtaasta kysymyksestä ”kuka on kaikkien aikojen paras räppäri?”
Eminemillä ei ehkä ole swaggeria, elämäntyyliä, perhettä tai bisnesmenestystä. Hänellä on perheongelmia, parisuhdeongelmia, päihdeongelmia ja mielenterveysongelmia. Hän räppää vaimonsa tappamisesta, äitinsä raiskaamisesta, huumeiden käytöstä, ranteiden viiltämisestä ja paholaisen kanssa hengailusta. Hän on outo, huumeidenkäyttäjä, sosiaalisesti epäkelpo, luultavasti psykopaattinen ulkopuolinen…
…mutta hän on epäilemättä paras räppäri, mitä on koskaan ollut. Ja nyt tiedätte miksi.
For your consideration :
Eminem – Lose Yourself (nerokas sanoitus)
Eminem – Stan (nerokas sanoitus)
Eminem – Till I Collapse (nerokas sanoitus)
Eminem – Rap God (nerokas sanoitus)
Eminem – Hei Nimeni on (nerokas sanoitus)