Ei ole tyhmiä kysymyksiäEdit
Carl Sagan teoksessaan The Demon-Haunted World: Science as a Candle in the Dark sanoi: ”On olemassa naiiveja kysymyksiä, ikäviä kysymyksiä, huonosti muotoiltuja kysymyksiä, kysymyksiä, jotka on esitetty riittämättömän itsekritiikin jälkeen. Mutta jokainen kysymys on huuto ymmärtää maailmaa. Tyhmää kysymystä ei ole olemassa.”
Eräs nainen kertoi tarinan vanhasta miehestä, jolla oli tapana vastata kaikkiin hänen ”tyhmiin kysymyksiinsä”, ja selitti: ”Chica, jos kysyt kysymyksen, se saa sinut näyttämään tyhmältä viiden minuutin ajan – mutta jos et kysy, pysyt tyhmänä viisikymmentä vuotta, joten kysy elämässäsi aina kysymyksiä.”
Vuonna 1970 Milwaukee Sentinel -lehdessä ilmestyneessä The Milwaukee Sentinel -lehdessä julkaistussa Dear Abby -kolumnissa sanottiin: ”Jos kysyt kysymyksen, näytät tyhmältä viisi minuuttia: ”Ei ole olemassa tyhmää kysymystä, jos se on vilpitön. Parempi kysyä ja ottaa riski vaikuttaa tyhmältä kuin jatkaa tietämätöntä matkaansa ja tehdä tyhmä virhe.”
”Ei ole olemassa tyhmää kysymystä, vain tyhmiä vastauksia”. Presentation Skills That Will Take You to the Top sanoo, että yritysmaailmassa sanonta pitää paikkansa. Kirjassa lisätään, että ”kysymys voi olla tietämätön, sivuava tai näennäisesti epäolennainen, mutta riippumatta siitä, pitääkö esitelmöitsijä kysymystä tyhmänä vai ei, jokaisella yleisön jäsenellä on täysi oikeus kysyä mitä tahansa kysymystä.”
In the Line of Fire: How to Handle Tough Questions – When It Counts ehdottaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa, pikemminkin on olemassa sivuavia kysymyksiä, ja että ne on käsiteltävä ripeästi ja tehokkaasti.
Designing Field Studies for Biodiversity Conservation sanoo: ”There is no such thing as a stupid question, as long as it ends in a question mark.”
There are stupid questionsEdit
The article Ink Out Loud: There’s no such thing as a stupid question,’ and other ailments lavender cures määrittelee tyhmät kysymykset seuraavasti:
- Kysymykset, joihin on jo vastattu, mutta kysyjä ei kuunnellut tai kiinnittänyt huomiota.
- Kysymykset, joihin voi itse vastata täydellä varmuudella. Loppujen lopuksi netistä tai muista lähteistä löytyvät tiedot voivat olla vääriä, joten tarkistaminen ei koskaan tee pahaa.
- Kysymykset, joiden vastauksen pitäisi olla tuskallisen ilmeinen jokaiselle pulssin omaavalle ihmiselle, joka on elänyt tällä maapallolla yli vuosikymmenen.
- Kysymykset, jotka sisältävät naurettavia tai hypoteettisia olettamuksia.
Tyhmiksi mainittuina kysymyksinä mainitaan kysymykset, joita mediaryhmä kysyi vuoden 2000 Super Bowl -ottelussa, ovat seuraavat: ”Ray Lewis? Joo, Ray, kauanko olet ollut roistojen ympäröimänä?”, ”Jos olisit puu, millainen puu olisit?” ja ”Osaatko nimetä Backstreet Boysin?”
Breaking into the Game Industry väittää, että sanonta (ja siihen liittyvä ”ainoa tyhmä kysymys on se, jota ei koskaan kysytä”) pätee vain luokkahuoneessa, ja että todellisessa maailmassa, kun haluaa tehdä vaikutuksen johonkuhun, voi kysyä monia tyhmiä kysymyksiä.
School House Diary: Reflections of a Retired Educator toteaa, että opettajat sanovat tätä lausetta mielellään, ja ehdottaa, että vaikka he itse haluavat haukkua tyhmät kysymykset, he turvautuvat sanontaan estääkseen lasta joutumasta naurunalaiseksi.