Ehdollistuminen

An Introduction to Classical and Operant Conditioning in Psychology

Käyttäytymispsykologiassa ehdollistuminen on teoria, jonka mukaan ihmisen tai eläimen reaktiota (”vastetta”) esineeseen tai tapahtumaan (”ärsyke”) voidaan muuttaa ”oppimalla” eli ehdollistamalla. Tunnetuin muoto tästä on klassinen ehdollistuminen (ks. alla), ja Skinner rakensi sen pohjalta operationaalisen ehdollistumisen.

Pavlovin löytö ehdollistumisesta

Tämän oppimistavan osoitti Ivan Pavlovin kokeet, joka päätti tutkia ehdollistumista havaittuaan erillisten mahakokeiden aikana, että hänen koe-eläimensä alkoivat kuolata paitsi silloin, kun niille esiteltiin lihajauhetta, myös, mikä vielä merkittävämpää, silloin, kun koiraa ruokkinut henkilö astui heidän lähelleen. Koirat oli tahattomasti koulutettu klassisen ehdollistumisen avulla yhdistämään ruokkija itse ruokaan, ja ne reagoivat samalla tavalla (syljeneritys) ruokkijaan. Tätä kutsutaan ärsyke-vasteeksi (SR), kun syljenerityksestä tulee reagoiva toiminta koiria ruokivan henkilön ärsykkeeseen:

Kokeiden alussa:

• Ehdollistamaton/neutraali ärsyke (US/NS) on henkilö, joka saapui ruokkimaan koiria, ennen kuin syljeneritys hänen läsnäolostaan johtuen oli alkanut.
• Ehdollistamaton vaste (UR, Unconditioned Response) oli se, että koirat eivät kuolannut.

Kokeiden loppuun mennessä, kun ehdollistamaton ärsyke ja vasteet oli ehdollistettu:

• Kehdollistetuksi ärsykkeeksi (Conditioned Stimulus, CS) tulee koirien ruokkimaan saapuva henkilö, joka saa aikaan ehdollistetun vasteen:
• Kehdollistetuksi vasteeksi (Conditioned Response, CR) tulee syljeneritys (normaalisti ruoansulatusta helpottava refleksitoimi kun ruokinta on alkamassa) henkilön nähdessään.

Havaittuaan tämän koirien assosiatiivisen oppimisen Pavlov päätti tehdä jatkotutkimuksia nimenomaan ehdollistumiseen liittyen…

Klassinen ehdollistuminen

Fysiologian tunnetuin ehdollistumiseen liittynyt kokeilu seurasi tätä tutkimusta. Yleisesti ”Pavlovin koiriksi” kutsutun kokeen tarkoituksena oli ehdollistaa koirat yhdistämään oven avautuminen ruokinta-aikaan. Valitsemalla ehdollistumattomaksi ärsykkeeksi kellon sen sijaan, että koirat olisivat saaneet ruokkimaan saapuvan henkilön, kuten hänen aiemmissa kokeissaan, Pavlov tarjosi ärsykkeen, johon ruokinta ei liittynyt.

Ruokinta-aikana ovi avattiin ja sen jälkeen annettiin ruokaa. Aluksi syljeneritystä ei erittynyt oven avaamisen yhteydessä, mutta ajan mittaan ärsyke ehdollistui, ja kun ovi avattiin, mutta ruokaa ei tarjottu, syljeneritystä esiintyi edelleen, mikä viittaa siihen, että oven avaamisesta oli tullut ehdollistunut ärsyke.

Instrumentaalinen oppiminen

Klassisen ehdollistumisen laajennuksen keksi Edward Thorndike (1874-1949), joka asetti kissat palapelilaatikkoon. Kalan kannustin ruokana sijoitettiin laatikon ulkopuolelle, mikä antoi kissoille syyn yrittää paeta laatikosta. Aluksi niillä oli vaikeuksia paeta, ja ne pääsivät vapaaksi vain koputtamalla laatikon salpaa. Ajan myötä ne oppivat, että salvan avaaminen mahdollistaisi niiden pakenemisen, ja niinpä palapelilaatikkoon loukkuun jäämiseen käytetty aika väheni, kun niiden tietämys siitä, miten laatikosta voi poistua, lisääntyi.

Thorndike nimitti tätä ehdollistumista ”vaikutuksen laiksi” vuonna 1911: positiivinen lopputulos tilanteessa johti tietyn käyttäytymisen omaksumiseen (palapelilaatikon tapauksessa salvan avaaminen omaksuttiin). Kääntäen, jos lopputulos on ei-toivottu – jos kissoja olisi rangaistu laatikosta poistumisen seurauksena – siihen lähtevä toiminta leimautuisi pois – muuttuisi harvinaisemmaksi.

Operanttinen ehdollistuminen ja vahvistaminen

Vuonna 1938 B.F. Skinner suoritti kokeen ”operanttisen ehdollistumisen kammiossa” – Skinnerin laatikossa – häkkiin vangituilla rotilla, jotka opettelivat operanttisen ehdollistumisen keinoin oppineensa sen, että jos ne painaisivat vipua, ruokaa vapautuisi niille. Operantti ehdollistumisessa vahvistaminen on avainasemassa:

Vahvistamisen tyyppi:	Kuvaus:	Taipumus käyttäytyä tietyllä tavalla:
Positiivinen vahvistus	Esitetään ärsyke, joka kannustaa tiettyyn käyttäytymiseen. Esim. ruokapelletin palkitseminen Skinnerin laatikossa.	Kannustin
Negatiivinen vahvistus	Tuodaan toivottava kannustin olla käyttäytymättä tietyllä tavalla.	Kannustimet
Positiivinen rangaistus	Epäsuotuisa rangaistus (esim. sähköshokki) otetaan käyttöön, kun koehenkilö käyttäytyy tietyllä tavalla, ja se lannistaa tällaista käyttäytymistä.	Vähentää
Negatiivinen vahvistus	Toivottavan ärsykkeen (esim. ruoka) poistaminen tietyn käyttäytymisen estämiseksi.	Vähentää

Keskeinen ero operantin ehdollistumisen ja klassisen ehdollistumisen välillä on se, että edellisessä luodaan assosiaatio, joka perustuu koehenkilön käyttäytymisen tulokseen ja sen synnyttämään lopputulokseen toissijaisena vaikutuksena, kun taas klassisessa ehdollistumisessa keskitytään primitiivisemmin itse käyttäytymiseen.

Esimerkkejä ehdollistumisesta

Koira, joka saa positiivista huomiota noutaessaan kepin takaisin omistajalleen, oppii yhdistämään esineen takaisin tuomisen suotuisaan huomioon – positiiviseen vahvistukseen.

Rotta häkissä, jonka lattia on sähköistetty, oppii, että vipua painamalla sähköisku loppuu – negatiivinen vahvistus.

Kissaa, jolle huudetaan huonekalujen raapimisesta, estetään toistamasta tätä – positiivinen rangaistus.

Lapsi, jota ei päästetä katsomaan televisiota sen jälkeen, kun hän on käyttäytynyt huonosti, assosioi huonon käytöksen palkkioiden puuttumiseen – negatiivinen rangaistus.

Kritiikki

• Konditionoinnilla on lukuisia käytännön sovelluksia jokapäiväisessä koulutuksessa ja kasvatuksessa. Eläinkoulutuksessa käytetään rutiininomaisesti ehdollistamista, jossa ruokaherkut ovat positiivisen vahvistuksen muoto hyvästä käytöksestä.
• Assosiaation yleistäminen: Erityisesti edellä kuvattujen positiivisten rangaistusten vaarana on, että koehenkilö voi alkaa yhdistää ei-toivottua vahvistusta muihin kuin alun perin tarkoitettuihin ärsykkeisiin. Tämä osoitettiin Skinnerin Pikku-Albert-kokeessa, jossa Albert kuuli kovan äänen nähdessään valkoisen rotan. Valkoisia rottia kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden lisäksi Albert sai kuitenkin fobian kaikkea sitä muistuttavaa kohtaan – mukaan lukien esimerkiksi valkoiset parrat.

Katso myös:

• Mitkä asiat voivat vaikuttaa klassiseen ehdollistumiseen?
• Klassisen ehdollistumisen kritiikki (pääartikkelissa ärsyke-vasteteoria)