Antiqued pergament poster of ”The Raven” in Poe’s own distinctive handwriting.
Buy Now! Vain $9.95
Poe asui Philadelphiassa 6 vuotta.
Edgar Allan Poe kirjoitti Philadelphiassa asuessaan:
Hän myös todennäköisesti aloitti ”Korpin” työstämisen täällä.
Daguerrotyyppi W.S. Hartshorn 1848;
Edgar Allan Poe asui Philadelphiassa noin kuusi vuotta (1838-1844) viettäen viimeisestä vuodesta 18 kuukauteen talossa North 7th Streetillä. Hänen kanssaan asuivat hänen rakas vaimonsa Virginia, hänen rakas anoppinsa Maria Clemm (jota hän kutsui nimellä Muddy) ja heidän palvottu kissansa, kilpikonnakuorinen tabby nimeltä Catterina.
Poe tuli Philadelphiaan, joka oli tuohon aikaan Yhdysvaltojen kirjallisuuden keskus ja jossa oli monia kirjojen ja lehtien kustantajia. Kuusi vuotta ennen saapumistaan Poe oli jo myynyt kourallisen tarinoita The Philadelphia Saturday Courierille. Nyt hän toivoi saavansa töitä aikakauslehdestä, joka tarjoaisi hänelle sekä vakautta että kirjoittamisen jatkamiseen tarvittavaa rahaa.
Poe saapui Philadelphiaan tilkkutäkkimäinen ansioluettelo mukanaan, joka kuvastaa miestä, jonka ura koostui optimismista piristyneistä aloituksista ja kiukkuisten kohtausten varjostamista lopetuksista. Tämä ennätys jatkuisi hänen ollessaan Philadelphiassa.
LITERIAALINEN PHILADELPHIA
Poen ensimmäinen kirjoitusyritys Philadelphiassa oli tuskin kirjallinen. Kustantaja, joka pyrki tuomaan kiiltoa tiedeprojektiin, antoi Poen kirjoittaa johdannon teokseen nimeltä ”The Conchologist’s First Book” (simpukoiden kuoria tutkii simpukantutkija). Monien tietojen mukaan näyttää siltä, että Poen johdanto perustui pitkälti Skotlannissa julkaistuun tutkielmaan, jota ei mainittu. Joissakin lauseissa Poe ei vaivautunut muuttamaan alkuperäisen kirjoittajan muotoilua lainkaan. Poe, joka oli usein nopea syyttämään muita kirjailijoita plagioinnista (erityisesti Longfellowia), joutui usein syytetyksi juuri samasta rikoksesta.
Lue transkriptio verkkokeskustelusta Edgar Allan Poesta Pennsylvanian yliopiston professorin Robert Reganin kanssa
Poe työskenteli vuoden ajan freelancerina kirjoittaen arvosteluja ja kaunokirjallisuutta, ennen kuin hän sai toimituksen apulaissijaisuuksia Burton’s Gentleman’s Magazinessa. William Burton oli Philadelphian näyttämöllä suosittu näyttelijä, joka perusti lehtensä vuonna 1837. Burton oli Dickensin ja muita kirjailijoita tunteva nautiskelija, joka tutustutti Poen Philadelphian taiteilijapiireihin. Joidenkin elämäkertojen mukaan Poe piti Burtonia ansioituneena kirjailijana.
Juuri Burtonin luona vuonna 1839 Poe aloitti toden teolla uransa litteraattorina eli kirjailijana. Toimitustehtäviensä lisäksi hän myi nyt jo klassikoksi muodostuneen ”The Fall of the House of Usher” -teoksen 10 dollarilla Burton’siin. Sen ymmärtäminen, että Poe sai tästä teoksesta vain sahanpennin, auttaa ymmärtämään pitkälle sitä irvokasta varattomuutta, joka kahlitsi häntä koko hänen elämänsä ajan. Myöhemmin hän julkaisi Burton’sissa ”The Man Who Was Used Up”, ”Man of the Crowd” ja ”William Wilson”, tarinan, jonka päähenkilöllä oli kahtiajakautunut persoonallisuus.
Vuonna 1840, ollessaan yhä Burton’sissa, Poe sai päätökseen sopimuksen kustantaja Lea & Blanchardin kanssa, jonka mukaan Poe julkaisee kokoelman hänen tarinoitaan kaksiosaisena teoksena nimeltä ”Tarinoita groteskista ja arabiankaltaisesta”. Lähes köyhtynyt Poe ei kuitenkaan saanut tästä mitään rahallista korvausta. Kustantamo painatti omalla kustannuksellaan 1 750 kappaletta – ja vei kaikki voitot. Poe sai vastineeksi vain muutaman ilmaiskappaleen kirjaa ja mahdollisuuden parantaa kirjallista mainettaan. Lisäksi Poe säilytti tekijänoikeudet. Kirjan myynti oli kuitenkin hidasta.
Seuraavana vuonna Poe kirjoitti kustantamolle ja kysyi, olisivatko he nyt kiinnostuneita uudesta kokoelmasta proosakertomuksia samoilla niukoilla ehdoilla kuin hänen vuoden 1840 sopimuksensa. Kolme päivää myöhemmin kustantamolta tuli kirje, jossa hylättiin tämäkin vähäinen pyyntö. Runoilija Poe jäisi köyhäksi. Ironista kyllä, vuoden 1841 kirje, jonka Poe kirjoitti Lea & Blanchardille ja jossa hän tiedusteli, olisivatko he kiinnostuneita julkaisemaan tämän kokoelman, myytiin vuoden 1944 huutokaupassa 3 000 dollarilla.
Vuonna 1840 Poe jätti Burton’s-lehden. Jotkut elämäkerturit selittävät hänen lähtönsä juopottelulla, toiset erimielisyydellä Burtonin kanssa kirjallisista asioista. Pian Poen lähdön jälkeen monilahjakkuus Burton myi lehtensä, koska hän tarvitsi pääomaa uuden teatterin käynnistämiseen.
Burton’s Magazinen osti George Graham, joka nimesi sen uudelleen Graham’s Magazinen. Pian Grahamin oston jälkeen Poe sai toimittajan paikan lehdestä – joidenkin elämäkertojen mukaan hän tuli lehden mukana. Poen toimiessa Graham’sissa lehden levikki kukoisti. Vaikka Poe tienasi Graham’sissa vain 800 dollaria vuodessa, lehden tuon vuoden voitto oli huomattavat 25 000 dollaria.
Lajityypin – dekkarin – synty tapahtui, kun Graham’s julkaisi Poen tarinan ”The Murders in the Rue Morgue”. Poe kutsui uutta teostaan esimerkkinä ”ratiocinationista” eli tarkan ajattelun prosessista. Howard Haycraft totesi gumshoe-kirjallisuuden kritiikissään ”Murder for Pleasure” (Murha huvin vuoksi), että monet salapoliisitarinoiden konventiot ja salapoliisien toimintatavat Sherlock Holmesista Miss Marpleen ja Jessica Fletcheristä Columboon löytyvät Poen genren luoneesta tarinasta.
”Yliluonnollinen ja eksentrinen salapoliisi; ihaileva ja hiukan typerä folio; hyvää tarkoittavat kömmähdykset ja mielikuvituksettomat viralliset lainvalvojat; epäoikeudenmukaisen epäilyn sormella osoittaminen; ratkaisu yllätyksen kautta; päättely asettumalla toisen asemaan (jota nykyään kutsutaan psykologiaksi); lavastettu juoni syyllisen käden pakottamiseksi; jopa avarakatseinen ja alentuva selitys, kun takaa-ajo on päättynyt; kaikki nämä kumpuavat täysipainoisesti Philadelphian päätoimittajan surisevista aivoista ja ylevistä otsista.”
Osittain Poen kirjallisen terävyyden ansiosta Graham’sista tuli 1800-luvun puolivälin kirjallisessa maailmassa merkittävä toimija. Graham palkkasi Poen ja Rufus Griswoldin kaltaisia merkittäviä toimittajia. Hyvät toimittajat ja hyvä palkka puolestaan houkuttelivat Grahamin palvelukseen huippukirjailijoita, kuten Nathaniel Hawthornea, Washington Irvingiä ja Oliver Wendell Holmesia.
(Poe nimesi testamentissaan Griswoldin kirjallisuuden toimeenpanijaksi. Kaksi päivää Poen kuoleman jälkeen Griswold kirjoitti The New York Tribune -lehteen herjaavan ”muistokirjoituksen”, jossa hän hyökkäsi Poen luonnetta vastaan. Myöhemmin Poen teoksia muokatessaan Griswold kirjoitti monia Poen kirjeitä uudelleen ja todennäköisesti väärensi joitakin kirjeitä kokonaan. Poen kirjallinen maine kärsi vuosikausia Poen huonosta toimeenpanijan valinnasta, joka todennäköisesti oli kateellinen paljon paremmasta lahjakkuudesta.)
Tammikuussa 1842 Poen rakastettu vaimo Virginia Clemm puhkaisi verisuonen laulaessaan. Hän toipui osittain ja sairastui sitten uudelleen. Hänen loput viisi vuottaan osoittautuivat toipumisen ja uusiutumisen sykliksi. Poen mielenterveys heijasteli Virginian terveydentilaa – se vaihteli optimismin välillä, kun hän oli terve, ja humalaisen hulluuden välillä, kun hän oli rappeutumassa.
Poe jätti Grahamin toukokuussa 1842 ilmeisesti osittain Virginian terveydentilasta tuntemiensa huolien vuoksi ja osittain omistautuakseen täysipäiväiselle kirjoittamiselle.
Viimeinen tunnettu daguerrotyyppi Edgar Allan Poesta.
POE-POURRI
Toinen Philadelphiassa ilmestynyt Poen kirjoituspaikka oli Sarah Josepha Halen toimittama Godey’s Lady’s Book. Lady’s Book oli yritys julkaista naisille suunnattua muoti- ja seurapiirilehteä, jollaista ei ollut ennen julkaistu Yhdysvalloissa. Louis Godey saavutti välitöntä menestystä, vaikka ensimmäiset numerot sisälsivät hyvin vähän omaperäistä tekstiä. Hän houkutteli Sarah Josepha Halen, Yhdysvaltojen johtavan naistoimittajan, Bostonista toimittamaan lehteä. Vaikka Hale muistetaan nykyään ”Mary Had a Little Lamb” -kirjan kirjoittajana, hänellä oli aikanaan silmää huippulahjakkuuksille, ja Godey’s maksoi paljon rahaa kirjailijoille, kuten Poelle. ”The Cask of Amontillado” julkaistiin yksinomaan Godey’s Lady’s Book -lehdessä vuonna 1846.
Eliza Leslie, menestynyt keittokirjojen kirjoittaja, josta tuli päätoimittaja, julkaisi myös Poen teoksia. Hän toimitti vuosittain ilmestyvää The Gift for Lea and Carey -nimistä julkaisua ja rohkaisi Poeta ostamalla häneltä useita tarinoita, muun muassa ”The Pit and the Pendulum” ja ”Purloined Letter”.
Muihin Philadelphiassa kirjoitettuihin Poen teoksiin lukeutuvat muun muassa hänen toinen salapoliisitarinansa ”Marie Rogetin mysteeri”, ”Musta kissa” ja ”Kultainen kärpässieni” – joka voitti palkinnon The Philadelphia Dollar Newspaper -lehdessä vuonna 1843. Erityisesti arvoitusten ystävien kannattaa lukea tämä kryptogrammeja ja arvoituksia sisältävä klassikko.
Vuonna 1843 Philadelphiassa julkaistiin nide ”The Prose Romances of Edgar A. Poe”, jonka hinta oli 12-1/2 senttiä.
John Sartain, taidemaalari ja Sartain’s Union Magazine -lehden kustantaja, julkaisi marraskuussa 1850 täydellisenä Poen teoksen ”The Bells”. Sartain kertoi muistelmakirjassaan, miten runoilija tarkisti ja laajensi tuota dramaattista teosta – ainakin kolme versiota oli tehty.
KAIKKI KAIKKIÄKAIKISSA HÄNEN OLISI PITÄNYT JÄÄNTÄÄ PHILADELPHIAAN
Huhtikuun 6. päivänä 1844 Poe lähti Philadelphiasta New Yorkiin toivoen saavansa rahoittajan omalle kirjalliselle aikakauslehdelleen. Lähdettyään veljesrakkauden kaupungista Poen elämä karkasi käsistä. Vaikka New Yorkissa julkaistu ”Korppi” toi hänelle valtavaa suosiota, köyhyys ja juopottelu, jotka olivat vaivanneet häntä koko hänen elämänsä ajan, saivat lopulta vallan. Vuonna 1847 Poen lämmittämättömään kotiin saapunut vieras löysi hänen sairaan puolisonsa Virginian sängystä, jota peittivät vain Poen päällystakki ja heidän rakas tabby Catterina. Poen rakas vaimo kuoli pian tämän jälkeen. Poe jatkoi El Doradonsa etsimistä kirjallisen tukijan muodossa. Vuonna 1849, juuri kun hän luuli päihittäneensä demoninsa ja löytäneensä kirjallisen tukijan, Poe kuoli matkalla tapaamaan enkeliään.
RIDE BOLDLY RIDE
Poen vuodet Philadelphiassa olivat hänen tuotteliaimpia. Hän julkaisi yli 30 novellia ja alkoi saada teoksistaan myönteisiä arvosteluja. Sanomalehden numero, jossa painettiin ”Kultainen ötökkä”, myytiin heti loppuun, ja se auttoi saamaan Poelle laajan suositun lukijakunnan. Hänen teoksiaan julkaistiin kolme nidettä, ja ehkä ennen kaikkea hän keksi kirjallisuudenlajin – salapoliisitarinan. Omaa El Doradoa etsiessään Poe jättää lukijoille seuraavan tienviitan:
THE HOUSE ITSELF
Ei tiedetä tarkalleen, kuinka kauan Poe asui 7th Streetin osoitteessa. Poen perhe muutti sinne joskus vuonna 1842 tai 1843 ja lähti huhtikuussa 1844. Poe vuokrasi tämän talon, kuten hänellä oli tapana. Historioitsijat eivät tiedä, oliko talo kalustettu Poen saapuessa. Kaikki Poen tähän osoitteeseen liittyvät huonekalut ja tavarat ovat kadonneet. Kongressi valitsi paikan Edgar Allan Poen kansalliseksi muistomerkiksi vuonna 1980.
Kahdeksanminuuttinen elokuva Poen elämästä ja huone, jossa on elämäkerrallisia ja kriittisiä tietoja Poesta, tervehtivät vierailijaa Poe-talossa. Tämä osa muistomerkistä on itse asiassa osa entisestä naapuritalosta. Seuraavaksi kävijä kävelee taloon, jossa Poe todella asui.
Puistopalvelu ansaitsee kiitosta siitä, että se päätti olla sisustamatta taloa uudelleen aikakauden huonekaluilla. Vierailija kävelee tyhjien huoneiden läpi, lattiat agroanoituvat. Seinät ovat paletti kuoriutuvaa maalia; takat kylmiä tiilimuurauksia. Sitten kuuluu ääni. Koputusta ja räppiä. Se on sydämesi, joka puhkeaa kammionsa seiniin.
- Poen Lea & Blanchardille kirjoittama kirje vuodelta 1841, jossa hän tiedusteli, olisivatko he kiinnostuneita julkaisemaan kokoelman hänen proosatarinoitaan, myytiin 3 000 dollarilla vuoden 1944 huutokaupassa.
- Poe omisti teoksensa ”Korppi ja muita runoja” Elizabeth Barrett Browningille. Poe piti runoilijakollegaansa ”sukupuolensa rakastetuimpana.”
- Jotkut kriitikot uskovat, että ”Korppi” aloitettiin 7th Streetin talossa Philadelphiassa, vaikka se saatiin valmiiksi New Yorkissa.
- Poe ansaitsi rahaa yksityisesti editoimalla muiden runoja. Philadelphialaisen emännän rouva St. Leon Loudin aviomies tarjosi Poelle 100 dollaria vaimonsa runojen muokkaamisesta.
- Poen toinen nimi tulee hänen kasvattisisältään John Allanilta.
- Sijainti: 532 N. 7th St. (NW corner 7th and Spring Garden Streets) (Kartta)
- Julkisesti avattu Poen muistomerkkinä: 1980
- Matkailutiedot: Avoinna perjantaista sunnuntaihin klo 9-12 ja 13-17. Erityistapahtumia Halloween-viikolla. Vapaa pääsy. 215-597-8780
- Tilat: Kylpyhuoneet. Myynnissä monia Poen kirjoittamia ja hänestä kertovia kirjoja.