1979-1985: McKagan perusti vuonna 1979 15-vuotiaana punk-yhtyeen The Vains, jossa hän soitti bassoa; he julkaisivat singlen ”School Jerks” vuonna 1980. Tänä aikana hän soitti kitaraa myös punk-yhtyeessä The Living, joka avasi keikkoja Hüsker Dü:lle ja D.O.A:lle, jolle kehittyi uskollinen kannattajakunta.
Vuonna 1980 McKagan liittyi pop-punk-yhtyeen The Fastbacks rumpaliksi. Hän esiintyi heidän vuoden 1981 debyyttisinglellään ”It’s Your Birthday”, joka julkaistiin kitaristi Kurt Blochin levy-yhtiön No Threes Recordsin kautta, sekä kappaleella ”Someone Else’s Room”, joka sisältyi Seattle Syndrome Volume One -kokoelmalevylle, joka julkaistiin niin ikään vuonna 1981.
McKaganista tuli vuonna 1982 hardcore punk -yhtyeen The Fartzin rumpali, jonka kanssa hän nauhoitti useampia demoja, joista viisi sisältyi vuonna 1990 ilmestyneelle albumille You, We See You Crawling. Useiden kokoonpanomuutosten jälkeen The Fartzista kehittyi post-punk-yhtye 10 Minute Warning, jossa McKagan soitti kitaraa.
Vuonna 1983 McKagan muutti yhden veljensä kanssa Los Angelesiin, Kaliforniaan, jossa hän löysi töitä alkupalojen tarjoilijana Black Angus -ravintolassa Northridgessa. Vastatessaan paikallisessa sanomalehdessä olleeseen ilmoitukseen, jossa etsittiin bassokitaristia, hän tapasi kitaristi Slashin ja rumpali Steven Adlerin, joiden kanssa hän perusti lyhytikäisen Road Crew -yhtyeen. He koeäänestivät useita laulajia, muun muassa Black Flagin entisen laulajan Ron Reyesin, ja työstivät materiaalia, johon kuului muun muassa Guns N’ Rosesin ”Rocket Queen” -kappaleen pääriffi. Slash lopulta hajotti yhtyeen, koska he eivät löytäneet laulajaa ja koska Adlerilla ei ollut työmoraalia itseensä ja McKaganiin verrattuna.
1985-1997: Guns N’ Roses, Believe in Me ja Neurotic OutsidersMuutos
Maaliskuussa 1985 McKagan korvasi basisti Ole Beichin Guns N’ Rosesissa, jonka perustivat vastikään laulaja Axl Rose, rytmikitaristi Izzy Stradlin Hollywood Rosen rytmikitaristista, soolokitaristi Tracii Guns ja rumpali Rob Gardner L.A. Gunsista. McKaganin Road Crew -yhtyetoverit Slash ja Steven Adler liittyivät bändiin kaksi kuukautta myöhemmin Gunsin ja Gardnerin lopetettua vastaavasti. Kahden päivän harjoitusten jälkeen kokoonpano soitti debyyttikeikkansa The Troubadourissa 6. kesäkuuta. Vuonna 1987 Guns N’ Roses julkaisi debyyttialbuminsa Appetite for Destruction, jota on tähän mennessä myyty maailmanlaajuisesti yli 28 miljoonaa kappaletta, joista 18 miljoonaa Yhdysvalloissa, mikä tekee siitä kaikkien aikojen myydyimmän debyyttialbumin Yhdysvalloissa. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi G N’ R Lies -levyn, jota myytiin Yhdysvalloissa yli viisi miljoonaa kappaletta. pelkästään, vaikka se sisälsi vain kahdeksan kappaletta, joista neljä oli mukana aiemmin julkaistulla EP:llä Live ?!*@ Like a Suicide.
Vuonna 1990 Steven Adler sai potkut yhtyeestä heroiiniriippuvuutensa vuoksi; hänen tilalleen tuli The Cultin Matt Sorum.
Toukokuussa 1991 Guns N’ Roses aloitti kaksi ja puoli vuotta kestäneen Use Your Illusion -kiertueen. Seuraavan vuoden syyskuussa yhtye julkaisi kauan odotetut albumit Use Your Illusion I ja Use Your Illusion II, jotka debytoivat Yhdysvaltain listalla sijoilla 2 ja 1, mihin yksikään muu yhtye ei ollut pystynyt. Marraskuussa 1991 Izzy Stradlin jätti yhtyeen äkillisesti; hänen tilalleen tuli Kill For Thrillsin Gilby Clarke. Vuonna 1993 yhtye julkaisi ”The Spaghetti Incident?”, lähinnä punk-kappaleita sisältävän cover-albumin, joka ei osoittautunut yhtä menestyksekkääksi kuin edeltäjänsä. McKagan otti päälaulun neljässä kappaleessa, mukaan lukien live-suosikki ”Attitude”, joka on alun perin Misfitsin kappale. Samana vuonna McKagan julkaisi debyyttisooloalbuminsa Believe in Me, jolla hän lauloi päälaulua ja soitti käytännössä kaikkia instrumentteja. Huhtikuun 4. päivänä 1993 Guns N’ Rosesin kanssa kiertäessään. McKagania lyötiin päähän fanin virtsalla viilattua olutpulloa. Hänet lähetettiin sairaalaan minuuttia sen jälkeen. Axl Rose sanoi tämän yleisölle Mckaganin osuman jälkeen:
”Inhoan pilata hauskanpitonne, ja olen hauska, mutta joku löi Duffia juuri pullolla päähän, eikä hän nyt pysty soittamaan.” ”Olemme siis pahoillamme, hyvää yötä. Ja jos löydätte sen kusipään, tappakaa hänet.”
Rose heitti mikrofonin hartioidensa taakse ja käveli pois lavalta.
Vuonna 1995 Guns N’ Rosesin ollessa pitkälti toimimattomana McKagan perusti superyhtyeen Neurotic Outsiders Sex Pistolsista tutun Steve Jonesin, Duran Duranista tutun John Taylorin ja Guns N’ Roses -bänditoverinsa Matt Sorumin kanssa. Alun perin Hollywoodin Viper Roomissa jammailevat ystävät julkaisivat samannimisen albuminsa Maverick Recordsilla vuonna 1996. Yhtye teki lyhyen kiertueen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ennen kuin se hajosi vuonna 1997. McKagan oli Appetite for Destruction -kokoonpanon viimeinen jäsen, joka jätti Guns N’ Rosesin, sillä hän erosi basistina elokuussa 1997. McKagan oli hiljattain tullut isäksi ja kirjoitti päätöksestään lähteä omaelämäkerrassaan seuraavasti: ”Guns oli maksanut vuokraa studioille jo kolmen vuoden ajan – vuodesta 1994 vuoteen 1997 – eikä sillä ollut vieläkään yhtään biisiä. Koko toiminta oli niin ailahtelevaa, ettei se tuntunut sopivan toiveisiini vanhemmuudesta, vakaudesta.”
1997-2002: 10 Minute Warningin jälleenyhdistyminen, Beautiful Disease ja LoadedEdit
Guns N’ Rosesista vuonna 1997 tapahtuneen lähdön jälkeen McKagan muutti takaisin Seattleen, jossa hän tapasi monia vanhoja ystäviään, muun muassa Pearl Jamin Stone Gossardin, joka suostutteli McKaganin jälleenyhdistämään 10 Minute Warningin. Laulaja Christopher Blue otettiin mukaan liittovaltion vankilassa istuvan Steve Verwolfin tilalle. Vuonna 1998 yhtye julkaisi Sub Popilla samannimisen albuminsa. Albumi sisälsi yhdeksän kappaletta, mukaan lukien kaksi uutta versiota alun perin The Fartzin levyttämistä kappaleista, nimittäin ”Is This the Way?” ja ”Buried”. 10 Minute Warning soitti viimeisen keikkansa 22. elokuuta 1998 Roseland-teatterissa Portlandissa, Oregonissa.
McKaganin toinen sooloalbumi Beautiful Disease oli tarkoitus julkaista vuonna 1999, mutta se katosi Geffen Recordsin ja Interscope Recordsin fuusion juridisessa sekamelskassa. McKagan pudotettiin Geffenin listalta, ja sen jälkeen hän menetti kaikki kaupalliset oikeudet levyn julkaisemiseen. Huono-onnista sooloalbumiaan tukevaa kiertuetta varten hän perusti Loaded-yhtyeen, johon kuuluivat McKagan (basso ja laulu), Dez Cadena (entinen Black Flag) (kitara), Michael Barragan (entinen Plexi) (kitara) ja Taz Bentley (entinen The Reverend Horton Heat) (rummut). Loaded julkaisi itsenäisesti livelevyn Episode 1999: Live, ennen kuin se hajosi loppuvuodesta 1999.
Vuonna 2000 McKagan uudisti Loadedin, pysyen laulajana, mutta siirtyen bassosta rytmikitaraan, ja lisäten rumpali Geoff Readingin Green Apple Quick Stepistä, kitaristi Mike Squiresin Harvey Dangerista ja basisti Jeff Rousen Alien Crime Syndicatesta. Sekä Squires että Rouse liittyivät bändiin vuonna 2001 julkaistun Dark Days -debyyttialbumin äänitysten jälkeen. Dave Dederer, entinen The Presidents of the United States of America -yhtyeen jäsen, otti levyn äänitystehtävät hoitaakseen.
Vuonna 2002 kiertueen aikana sekä Squires että Rouse jättivät Loadedin liittyäkseen uudistettuun Alien Crime Syndicateen. Entinen Wasted Youthin ja Electric Love Hogsin kitaristi Dave Kushner ja entinen Burning Witchin basisti George Stuart Dahlquist otettiin mukaan heidän tilalleen. McKagan ja Kushner jatkoivat Velvet Revolverin perustamista, jolloin Loaded jäi tauolle.
2002-2010: Velvet Revolver, Alice in Chains, Loadedin jälleenyhdistyminen, Jane’s AddictionEdit
Vuonna 2002, McKagan perusti superryhmä Velvet Revolverin entisten Guns N’ Roses -yhtyetovereidensa Slashin ja Matt Sorumin sekä Loaded-kitaristi Dave Kushnerin kanssa. Stone Temple Pilotsin laulaja Scott Weiland täydensi kokoonpanoa. Vuonna 2004 he julkaisivat debyyttialbuminsa Contraband, joka nousi Yhdysvaltain listaykköseksi ja myi kaksi miljoonaa kappaletta. Vuonna 2005 yhtye oli ehdolla kolmelle Grammylle, vuoden rock-albumille, rock-laululle ja hard rock -esitykselle Contraband-singlellään Slither, joka voitti yhtyeen ensimmäisen ja ainoan Grammyn. Heidän toinen albuminsa Libertad julkaistiin vuonna 2007 ja sai vaihtelevia arvioita; se ei saavuttanut samanlaista kaupallista menestystä kuin edeltäjänsä. Yhtye kiersi laajasti, kunnes Weiland lähti huhtikuussa 2008 liittyäkseen uudelleen yhteen Stone Temple Pilotsin kanssa. Velvet Revolver on ollut Weilandin lähdön jälkeen tauolla.
Vuonna 2006 McKagan liittyi väliaikaisesti Alice in Chainsiin rytmikitaristina ja esiintyi yhtyeen kanssa ensimmäisen kerran VH1:n Decades Rock Live -konsertissa Heartin kunniaksi ja myöhemmin yhtyeen jälleenyhdistymiskiertueella.
Sittemmin McKagan yhdisti Loadedin uudelleen, Mike Squiresin ja Jeff Rousen palatessa yhtyeeseen, ja samana vuonna yhtye julkaisi EP:n Wasted Heart. Vuonna 2009 yhtye julkaisi toisen studioalbuminsa Sick ja lähti kiertueille Mötley Crüen ja Black Stone Cherryn kanssa. Myöhemmin samana vuonna Geoff Reading jätti yhtyeen; hänen tilalleen tuli Isaac Carpenter.
Vuonna 2010 McKagan liittyi hetkeksi Jane’s Addictioniin, ja kitaristi Dave Navarro vahvisti alun perin, että McKagan oli liittynyt yhtyeeseen pysyvästi. Liittyessään yhtyeeseen McKagan totesi: ”Jotain sellaista kuin mahdollisuus kirjoittaa, levyttää ja ehkä jopa esiintyä Jane’s Addictionin laatuisen bändin kanssa ei tule joka päivä. Kunnioitan suuresti tätä bändiä ja sen miehiä.” Hän työsti Jane’s Addictionin kanssa useita kappaleita ja soitti bändin kanssa neljä keikkaa – kaksi Los Angelesissa ja kaksi Euroopassa, joista yksi Rock in Rio -tapahtumassa Madridissa.
Syyskuun 6. päivänä, kuusi kuukautta McKaganin liittymisen jälkeen, Jane’s Addiction ilmoitti, että heidän tiensä olivat eronneet, koska ”musiikillisesti kaikki olivat menossa eri suuntiin.”
2010-nykyisin: Kings of Chaos, hänen kirjansa, Walking Papars, paluu Guns N’ Rosesiin ja TendernessEdit
Lokakuun 14. päivänä 2010 McKagan esiintyi Guns N’ Rosesin kanssa lavalla ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993 The O2 Arenalla Lontoossa. Hän soitti bassoa kappaleessa ”You Could Be Mine”, sähkökitaraa kappaleissa ”Nice Boys” ja ”Knockin’ on Heaven’s Door” sekä akustista kitaraa ja tamburiinia kappaleessa ”Patience”. Tämän jälkeen McKagan palasi Loadediin, jonka kanssa hän äänitti kolmannen studioalbumin The Taking, joka julkaistiin vuonna 2011. Loaded toimi kahdesti Guns N’ Rosesin avausesiintyjänä saman vuoden joulukuussa, jolloin McKagan liittyi jälleen hetkeksi vanhaan yhtyeeseensä lavalle.
”It’s So Easy” *and other lies* on McKaganin vuonna 2011 julkaistun kirjan nimi, jossa hän kertoo näkemyksensä ja näkökulmansa tarinoihin, joita on kohdannut uransa aikana.
Huhtikuun 14. päivänä 2012 McKagan otettiin Rock and Roll Hall of Fameen Guns N’ Rosesin klassisen kokoonpanon jäsenenä.
Vuonna 2012 McKagan lähti kiertueelle Rock N Roll All Stars -yhtyeen kanssa, joka koostui monista rockin tunnetuimmista esiintyjistä. Yhtye pieneni ja muuttui Kings Of Chaosiksi vuonna 2013. McKaganin kanssa yhtyeeseen kuuluvat pääasiassa Def Leppardin ja Joe Elliott’s Down N’ Outzin Joe Elliott, Guns N’ Rosesin ja Velvet Revolverin Matt Sorum, Guns N’ Rosesin Gilby Clarke ja Billy Idolin yhtyeen Steve Stevens. Muita ryhmän täydentäjiä ovat mm: Glenn Hughes Deep Purplesta ja Sebastian Bach, entinen Skid Row’n jäsen. Yhtye julkaisi Deep Purplen cover-kappaleen ”Never Before”.
Niin ikään vuonna 2012 McKagan perusti Walking Papers -yhtyeen entisten The Missionary Positionin jäsenten kanssa, soitti yhtyeen samannimisellä debyyttialbumilla ja kiersi yhtyeen kanssa vuonna 2013.
Vuonna 2014 McKagan liittyi jälleen hetkeksi yhteen Guns N’ Rosesin kanssa. Hän soitti viisi täyttä keikkaa Etelä-Amerikassa tuuraamalla Tommy Stinsonia. Tämän jälkeen McKagan soitti Guns N’ Rosesin kanssa Revolver Golden Gods Awards -show’ssa Los Angelesissa. Guns N’ Rosesin kevään 2014 residenssissä The Jointissa Las Vegasissa McKagan soitti vielä yhden kokonaisen konsertin yhtyeen kanssa.
Vuonna 2016 McKaganin ilmoitettiin (Slashin ohella) palanneen takaisin Guns N’ Rosesin pääesiintyjäksi Coachella-tapahtumaan. Soitettuaan salaisen lämmittelykeikan Troubadourissa Los Angelesissa 1. huhtikuuta 2016 yhtye lähti Not in This Lifetime… Tour.
5. joulukuuta 2018 ilmoitettiin, että McKagan on parhaillaan tuottamassa uutta sooloalbumia, joka julkaistaan vuonna 2019. Maaliskuun 10. päivänä 2019 McKagan paljasti, että albumi, Tenderness, julkaistaisiin 31. toukokuuta ja julkaisi albumilta myös kappaleen nimeltä ”Chip Away”.
Kesäkuun 25. päivänä 2019 The New York Times Magazine listasi Duff McKaganin satojen artistien joukkoon, joiden materiaalin kerrottiin tuhoutuneen Universalin tulipalossa vuonna 2008.
SessiotyöMuutos
Vuonna 1990 McKagan – yhdessä Guns N’ Roses -yhtyetoverinsa Slashin kanssa – kirjoitti ja soitti useita kappaleita Iggy Popin Brick by Brick -levyllä. Vuonna 1995 hän teki yhteistyötä Slashin kanssa tämän sooloprojektissa Slash’s Snakepit; hän oli mukana kirjoittamassa ”Beggars and Hangers-On”-kappaletta albumilta It’s Five O’Clock Somewhere, jonka hän soitti livenä Snakepitin keikalla saman vuoden toukokuussa. Vuonna 1998 McKagan teki yhteistyötä entisen Guns N’ Roses -yhtyetoverinsa Izzy Stradlinin kanssa hänen sooloalbumillaan 117°. Seuraavana vuonna hän soitti Stradlinin albumilla Ride On ja liittyi tämän kanssa Japanin kiertueelle albumin tueksi. Myös vuonna 1999 hän osallistui Humanary Stew -albumille: A Tribute to Alice Cooper, joka oli Alice Cooperin tribuuttialbumi. Vuonna 2001 McKagan soitti Skyjin by Zilch -albumilla, Mark Laneganin sooloalbumilla Field Songs ja Izzy Stradlinin albumilla River. Seuraavana vuonna hän soitti Stradlinin albumilla On Down the Road. Vuonna 2004 hän teki jälleen yhteistyötä Mark Laneganin kanssa Stradlinin kanssa tämän albumilla Bubblegum.
McKagan soitti kolme kappaletta Izzy Stradlinin vuonna 2008 ilmestyneeltä albumilta Concrete, mukaan lukien albumin nimikappaleen, sekä seitsemän kappaletta Izzy Stradlinin vuonna 2010 ilmestyneeltä albumilta Wave of Heat. Niin ikään vuonna 2010 McKagan esiintyi Slashin samannimisellä debyyttisooloalbumilla; hän soitti kappaleessa ”Watch This” Dave Grohlin kanssa rummuissa. Samana vuonna hän esiintyi myös vierailevana esiintyjänä – yhdessä Slashin ja Matt Sorumin kanssa – Macy Grayn albumilla The Sellout, ja esiintyi Manic Street Preachersin kappaleessa ”A Billion Balconies Facing the Sun” albumilta Postcards From a Young Man.
Vuonna 2020 McKagan soitti bassoa ja oli mukana kirjoittamassa viittä kappaletta Ozzy Osbournen albumilla Ordinary Man yhdessä Red Hot Chili Peppersin rumpali Chad Smithin kanssa. McKaganin Guns N’ Roses -yhtyetoveri Slash on mukana kappaleessa ”Straight to Hell”, jossa on mukana myös California Breed -yhtyeestä tuttu Andrew Watt cowriterina.
Muut seikkailutEdit
McKaganilla on kaksi pientä näyttelijäntyötä; vuonna 1988 hän esiintyi Guns N’ Roses -yhtyetovereidensa kanssa Likainen Harry -elokuvassa Kuollut allas, ja vuonna 1997 hän esitti rokkarivampyyria televisiosarja Slidersin jaksossa. Vuonna 1999 hän esiintyi Anthony Scarpan dokumenttielokuvassa Betty Blowtorch and Her Amazing True Life Adventures, joka keskittyy pelkästään naisista koostuvaan hard rock -yhtyeeseen Betty Blowtorchiin, jonka debyytti-EP:n Get Off McKagan tuotti samana vuonna.
Musiikillisen uransa lisäksi McKagan on vakiinnuttanut asemansa kirjailijana. Elokuusta 2008 lähtien hän on kirjoittanut viikoittaisen kolumnin SeattleWeekly.com-sivustolle, tammikuusta joulukuuhun 2009 hän kirjoitti viikoittaisen talouskolumnin nimeltä ”Duffonomics” Playboy.com-sivustolle, ja tammikuusta 2011 lähtien hän on kirjoittanut viikoittaisen urheilukolumnin ESPN.com-sivustolle. McKaganin omaelämäkerta It’s So Easy (And Other Lies) julkaistiin 4. lokakuuta 2011. Hänen toinen kirjansa How to Be a Man: (and other illusions) julkaistiin 12. toukokuuta 2015. McKagan julkaisi kirjan yhteydessä samannimisen kolmen kappaleen EP:n, jossa esiintyvät Izzy Stradlin, Jerry Cantrell, Roy Mayorga ja Taz Bentley.
Vuonna 2011 McKagan perusti muusikoille suunnatun varallisuudenhoitoyrityksen Meridian Rockin. McKaganin ja brittisijoittaja Andy Bottomleyn johtama yritys pyrkii valistamaan muusikoita heidän raha-asioistaan.
McKagan on ollut mukana ystävänsä Tim Medvetzin perustamassa ”The Heroes Projectissa”, joka on omistettu sotilaiden ja heidän perheidensä auttamiseen. Osana projektia hän osallistui vuonna 2012 Mount Rainier -vuorelle kiipeämiseen entisen sotilaan mukana, jolla on proteesi. Tämän kiipeämisen aikana McKagan sai mahdollisesti kuolemaan johtavan aivoturvotuksen.
Vuonna 2012 ilmoitettiin, että Rainstorm Entertainment tuottaa It’s So Easy (And Other Lies) -elokuvaan perustuvan ”elämäkerrallisen dokumentin”. McKagan on mainittu tuottajaksi ja käsikirjoittajaksi. Elokuva, jonka nimi on kirjan mukaan It’s So Easy (And Other Lies), julkaistiin toukokuussa 2016. Projektia varten on haastateltu muun muassa Mick Jaggeria, Elton Johnia, Slashia, Joe Elliottia ja Arnold Schwarzeneggeria.
Esiintymisen jälkeen Hollywood Vampires -yhtyeen kanssa vuoden 2016 Grammy-palkintoseremoniassa Lemmy Kilmisterin muistoksi McKagania pidettiin superkokoonpanon jäsenenä, joskin hänen kautensa bändissä jäi lyhytaikaiseksi, sillä hän palasi Guns N’ Rosesiin kaksi kuukautta myöhemmin.