Dublin

kaupungin pohjapiirros

Satama-aluetta ja satamia lukuun ottamatta Dublin on matalarakenteinen, jyrkkärakenteinen kaupunki, jossa on vain vähän ennen 1600-lukua rakennettuja rakennuksia. Roomalaiskatoliset kirkot ovat 1800- ja 1900-luvun rakennuksia. Dublinin korkein rakennus, 17-kerroksinen Liberty Hall (rakennettu 1961-65 ammattiyhdistysten pääkonttoriksi), oli pitkään Dublinin korkein rakennus, mutta sen rinnalle on noussut joukko uusia korkeatasoisia toimistoja ja asuntoja. Suurin osa rakennuksista on kuitenkin enintään viisi tai kuusi kerrosta korkeita.

Dublinin arkkitehtonisen perinnön muodostavat kolme elementtiä – norjalainen, normannilainen ja georgialainen – kohtaavat Dublinin linnassa. 1200-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä normannit hävittivät norjalaisen linnoituksen ja nostivat château-fortin. Kun georgialaiset rakensivat nykyisen punatiilisen linnan, he jättivät kaksi tornia vanhasta rakennuksesta pystyssä. Linnaa, joka oli vuoteen 1922 asti Irlannin brittiläisen vallan kotipaikka, käytetään nykyään juhlallisiin tilaisuuksiin, erityisesti Phoenix Parkissa sijaitsevassa Áras an Uachtaráinissa (”presidentin talo”, entinen varakuningaslinna) asuvien tasavallan presidenttien virkaanastujaisiin, sekä paikallisiin ja kansainvälisiin konferensseihin. Linnassa toimii myös useita kulttuuriorganisaatioita, erityisesti Chester Beatty Library.

Linnan läheisyyteen Dublinin norjalainen kuningas rakennutti Christ Churchin katedraalin (n. 1030), joka korvattiin noin 140 vuotta myöhemmin upeammalla normannirakennuksella. Rakennus oli 1800-luvulle tultaessa ränsistyneessä kunnossa; se kunnostettiin 1870-luvulla valtavin kustannuksin. Sen naapuri, Pyhän Patrickin kirkko, joka on rakennettu aivan kaupungin muurien ulkopuolelle, oli alun perin myös norjalainen kirkko, joka on ehkä rakennettu aiemmalle kelttiläiselle perustalle. Normannit rakensivat sen uudelleen vuonna 1191, ja sitä laajennettiin ja rakennettiin osittain uudelleen vuosisatojen kuluessa. Se oli rappeutumassa, kun Sir Benjamin Lee Guinness, panimomagnaatti ja Dublinin pormestari, rahoitti sen restauroinnin 1800-luvun puolivälissä. Christ Church on Dublinin ja Glendalough’n hiippakunnan katedraali, kun taas St. Patrick’s ei poikkeuksellisesti ole piispanistuin. Molemmat ovat olleet Irlannin kirkon (anglikaanisen kirkon) kirkkoja uskonpuhdistuksesta lähtien. Vuonna 1949 Irlannin tasavallan ensimmäisen presidentin Douglas Hyden hautajaiset pidettiin St. Patrick’sissa. Koska roomalaiskatolinen kirkko kielsi jäseniään osallistumasta protestanttisiin jumalanpalveluksiin, koko Irlannin hallitus, kahta anglikaanista jäsentä lukuun ottamatta, osallistui hautajaisiin katedraalin aulassa. Marlborough Streetillä, O’Connell Streetin itäpuolella O’Connell Streetin pohjoispuolella sijaitseva Pro (tilapäinen) katedraali on tärkein roomalaiskatolinen kirkko. Se valmistui vuonna 1825, ja se on Dublinin arkkipiispan ja Irlannin priimuksen kotipaikka.

Pyhän Patrickin kirkon ja Guinnessin panimon välinen alue Liffey-joen varrella tunnetaan nimellä Liberties, joka sijaitsee vanhojen kaupunginmuurien ulkopuolella ja joka on saanut nimensä siksi, että se oli yksityisen lainkäyttövallan alainen eikä kuninkaan tai kaupungin. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina tästä alueesta raivattiin suuria alueita halpoja asuntoja varten.

Dublinin varhaisilla yksityisillä keinottelijoilla oli yhtä tarkka järjestyksen ja kauneuden taju kuin heidän voittotajunsa. Kaupungin kadut olivat leveitä ja puutarhapaikat tilavia. Talot olivat aikakauteensa (1700-luvulle) nähden ultramoderneja – tyylikkäitä mutta yksinkertaisia georgialaisia ja uusklassisia rakennuksia, jotka oli suunniteltu suurten englantilaisten arkkitehtien Inigo Jonesin ja Sir Christopher Wrenin tapaan. Punatiilisten talojen pyyhkäisyt, jotka sijoittuivat aukioihin ja pitkiin terasseihin ja joissa oli hyvin suhteutetut ikkunat, muodostivat harmonisen kokonaisuuden, joka on edelleen kaupunkiarkkitehtuurin onnellinen saavutus.

Kaupungin eteläiseen puoliskoon, Trinity Collegen ja St. Stephen’s Greenin väliin, Dublinin johtaviin kansalaistoimijoihin kuulunut Joshua Dawson rakennutti vaikuttavan talon, joka valmistui vuonna 1710. Kaupunki osti talon pian lordipormestarin asuinpaikaksi, ja Mansion House -nimisenä se toimii edelleen. Irlannin ensimmäinen tasavaltalainen parlamentti, Dáil Éireann, kokoontui siellä vuonna 1919.

Dawsonin naapurit, yhtä huomattavat Molesworthit, seurasivat hänen esimerkkiään ja alkoivat rakentaa taloja ja kokonaisia katuja. Vuosina 1745-48 Kildaren kreivi pystytti palatsin Molesworth Streetin päähän; Kildare Housen, joka nimettiin uudelleen Leinster Houseksi, kun kreivistä tuli Leinsterin herttua, uskotaan olleen mallina Washingtonissa sijaitsevalle Valkoiselle talolle, D.C:ssä. Se on nykyään tasavallan parlamentin (Oireachtas) toimipaikka. Leinster Housen molemmin puolin 1880-luvulla rakennetuissa viktoriaanisissa kaksoisrakennuksissa sijaitsevat Irlannin kansalliskirjasto ja Irlannin kansallismuseo. Välittömästi idässä sijaitseva Merrion ja etelässä sijaitseva Fitzwilliam ovat kaksi suurta 1700-luvun aukiota.

Kaupungin vanhinta ja suurinta aukiota on St. Stephen’s Green, joka kirjattiin vuonna 1224 yhteiseksi laidunmaaksi, mutta joka rajattiin ja reunustettiin taloilla 1660-luvulla. Suurin osa sitä nykyisin ympäröivistä vaikuttavista kartanoista on rakennettu 1700-luvulla. Vuoteen 1887 mennessä puistoalue oli rapistunut, ja Guinnessin perhe, jonka entisessä asunnossa sen eteläpuolella on nykyään ulkoministeriö, maksoi sen kunnostamisen.

Kaupungin pohjois-eteläsuuntainen akseli kulkee St. Stephen’s Greenin länsipuolelta Grafton Streetiä pitkin ja College Greenin kautta Liffeylle, O’Connellin sillan yli joen pohjoisrannalle ja sieltä O’Connell Streetiä pitkin Parnell Squarelle. Grafton Streetistä, joka oli pitkään Dublinin tärkein ostosalue, tehtiin 1990-luvulla vain jalankulkijoille tarkoitettu alue, ja siitä on tullut vilkas läpikulkukatu, jolla esiintyy katuviihdyttäjiä. Se erkanee College Greenille Dublinin yliopiston (Trinity College) ja vuoden 1729 parlamenttitalon välissä, joka on nykyään yksityisen Bank of Irelandin pääkonttori.

Liffeyn pohjoisen laiturin varrella seisovat James Gandonin uusklassiset mestariteokset Custom House (1781-91) ja Four Courts (1786-1802). Tasavaltalaiset, jotka halusivat tuhota hallinnollisia asiakirjoja, polttivat Custom Housen vuonna 1921; Four Courts tuhoutui kranaattitulen ja miinojen takia sisällissodan puhjettua kesäkuussa 1922. Molemmat on sittemmin rakennettu uudelleen.

O’Connell Street – ensin nimeltään Drogheda ja sittemmin Sackville Street – on kauppojen, elokuvateattereiden ja välipalabaarien muodostama alue. Ainoa merkittävä rakennus, joka selvisi kadulla vuonna 1916 ja uudelleen vuonna 1922 käydyistä sotatoimista, oli General Post Office, joka takavarikoitiin vuoden 1916 kapinan päämajaan. Se vaurioitui pahoin ja rakennettiin uudelleen vuonna 1929 vuoden 1815 klassisen julkisivun taakse. Postikonttoria vastapäätä sijaitsi Nelsonin pylväs, joka oli maamerkki useiden sukupolvien dublinilaisille. Vuonna 1808 rakennettu pylväs räjäytettiin salaperäisesti myöhään eräänä yönä vuonna 1966. 2000-luvun alussa Dublin Corporation (nykyinen Dublinin kaupunginvaltuusto) aloitti sekä kadun että sen kauppojen kunnostamisen, kaatoi keskustaa reunustaneet vuosisatoja vanhat lontoolaispihlajat ja pystytti Spiren.

O’Connell Streetin yläpäähän Bartholomew Mosse rakennutti Rotunda-sairaalansa, ”Lying-Inin”, joka toimii synnytyssairaalana tänäkin päivänä. Itse rotunda on nykyään historiallinen Gate-teatteri. Sairaalan takana on Parnell Square (entinen Rutland Square), joka perustettiin vuonna 1750, ja monet sen alkuperäisistä georgialaisista taloista ovat yhä ehjiä. Yhdessä niistä, joka rakennettiin Charlemontin kreiville vuosina 1762-65, sijaitsee nykyään Municipal Gallery of Modern Art.

1700-luvun kaupunginvaltuutetut rajasivat kasvavaa kaupunkia pohjoisen ja eteläisen kehätien avulla. South Circular Roadin läheisyydessä sijaitseva Synge Street oli näytelmäkirjailija George Bernard Shaw’n synnyinkoti. Näiden kehäteiden eteläpuolelle rakennettiin Grand Canal ja pohjoispuolelle Royal Canal; molemmat kanavat laskevat Liffeyyn sataman suulla ja molemmat yhdistyvät Shannon-jokeen. Vain Grand-kanava on nykyään purjehduskelpoinen.

Dublinin Phoenix Park on Euroopan suurin suljettu kaupunkipuisto. Se on muodoltaan suunnilleen soikea, ja sen pinta-ala on 11 km (7 mailia), ja se sijaitsee Liffey-joen pohjoisrannalla, noin 3 km (2 mailia) länteen kaupungin keskustasta. Syyskuussa 1979 paavi Johannes Paavali II:n ensimmäisellä Irlannin-vierailullaan puistossa pitämässä jumalanpalveluksessa oli arviolta 1,25 miljoonaa ihmistä, mikä oli suurin koskaan maassa mitattu kokoontuminen. Puistossa käytiin kaksintaisteluita, ja vuonna 1882 siellä tehtiin salamurha, jossa puukotettiin Irlannin brittiläinen pääsihteeri lordi Frederick Cavendish ja hänen alivaltiosihteerinsä T.H. Burke (ks. Phoenix Parkin murhat). Phoenix Park oli alun perin kuninkaallinen hirvipuisto, mutta se avattiin yleisölle vuonna 1747. Sen eläintarha, joka on kuuluisa leijonankasvatuksesta, avattiin vuonna 1831, ja sen koko käytännössä kaksinkertaistui vuonna 2001, kun Afrikan tasangot -osasto avattiin Irlannin presidentin lahjoittamalle maalle, joka kuului presidentin viralliseen omaisuuteen. Puiston kaakkoispäässä on 62-metrinen Wellingtonin muistomerkki (205 jalkaa) Wellingtonin 1. herttuan Arthur Wellesleyn muistoksi. Lähistöllä on Islandbridge, jossa on Sir Edwin Luytensin suunnittelemat ensimmäisen maailmansodan muistopuutarhat.