Kiinan luoteisosan syrjäisen Liqianin kylän asukkaat ovat jo vuosia uskoneet olevansa erikoisia.
Monilla kyläläisillä on länsimaisia ominaispiirteitä, kuten vihreät silmät ja vaaleat hiukset, minkä vuoksi eräät asiantuntijat arvelevat, että he saattavat olla alueelle asettuneen kadonneen roomalaisen legioonan jälkeläisiä.
Nyt kyläläisten DNA-testit ovat osoittaneet, että lähes kaksi kolmasosaa heistä on valkoihoisia.
Tulokset antavat painoarvoa teorialle, jonka mukaan Liqianin perustaminen saattaa liittyä legendaan roomalaisen kenraali Marcus Crassuksen kadonneesta armeijasta.
Vuonna 53 eaa. sen jälkeen, kun Crassus oli kärsinyt tappion parthialaisilta ja hänet oli mestattu lähellä nykyistä Irania, tarinat jatkuivat, joiden mukaan 145 roomalaista oli jäänyt vangeiksi, ja he vaelsivat alueella vuosikausia.
Kiinan historian professori Oxfordissa ehdotti ensimmäisen kerran 1950-luvulla kaupungin yhteyttä Roomaan.
Oxfordin professori Homer Dubs uskoo, että ryhmä matkusti itään, joutui kiinalaisten vangiksi ja perusti Liqianin vuonna 36 eaa.
Prof Dubs teoretisoi, että he tekivät tiensä palkkasotilasjoukkona itään päin, jolloin joukko ”kalanmittaisella kokoonpanolla” päätyi kiinalaisten vangiksi 17 vuotta myöhemmin.
On esitetty, että osa heistä kulki itään nykyiseen Uzbekistaniin ja värväytyi myöhemmin hunnipäällikkö Jzh Jzh:n joukkoihin kiinalaista Han-dynastiaa vastaan.
Hän sanoi, että ”kalakilpimäinen muodostelma” oli viittaus roomalaiseen ”kilpikonnaan”, joka oli joka puolelta ja ylhäältä kilvillä suojattu falangi.
Homer Dubs kokosi yhteen tarinoita virallisista historiateoksista, joiden mukaan Liqianin perustivat kiinalaisten ja hunnien välisessä sodassa vuonna 36 eaa. vangiksi jääneet sotilaat, sekä legendan roomalaisen kenraalin Marcus Crassuksen kadonneesta armeijasta.
Eräs asukas , 38-vuotias vihreäsilmäinen Cai Junnian, on saanut ystäviltään lempinimen Cai Luoma eli Cai roomalainen, ja hänestä on tullut paikallinen julkkis.
Marcus Licinius Crassus
Marcus Licinius Crassus oli Julius Caesarin ja Pompeius Suuren ohella yksi maailman kolmesta vaikutusvaltaisimmasta ihmisestä ja yksi historian rikkaimmista miehistä.
Hän on kuuluisa siitä, että hän kukisti Spartacuksen johtaman orjakapinan vuosina 73 eaa. – 71 eaa., minkä hän teki omalla kustannuksellaan, kun kävi selväksi, että Roomalle oli todellinen vaara.
Hänet valittiin konsuliksi vuonna 70 eaa. ja hänestä tuli nuoren nousukkaan Julius Caesarin suojelija, jota hän tuki omissa poliittisissa pyrkimyksissään.
Crassus sai maakunnakseen Syyrian, josta hän johti joukkojaan valloittaakseen Parthan kuningaskunnan. Täällä hän kohtasi vertaisensa.
Hänen legioonansa hävisivät Carrhaen taistelussa nykyisessä Turkissa, jossa hänen poikansa mestattiin.
Legendan mukaan myös Crassus mestattiin ja hänen avoimeen suuhunsa kaadettiin kultaa osoituksena hänen ahneudestaan.
Yongchangin lähistöllä sijaitsevista haudoista on myös löytynyt todisteita siitä, että Länsi-Kiinassa asui tuohon aikaan roomalaisia.
Arkeologit havaitsivat, että yksi haudoista oli noin 180-senttiselle henkilölle – mikä saa jotkut uskomaan, että roomalaisia legioonalaisia oli haudattu sinne kukkuloille.
Toiset taas muistuttavat, että alue oli osa suosittua Silkkitien kauppareittiä, joten sinne on voitu haudata monia eri kansallisuuksia edustavia ihmisiä, jotkut jopa Välimeren länsipuolelle asti.
Akatemiatutkijat ovat kuvailleet Dubsin teoriaa ”mielenkiintoiseksi ja provosoivaksi”, mutta ovat kritisoineet sitä siitä, että siinä on tehty liikaa hätiköityjä päätelmiä.
Pekingin normaalin yliopiston professori Yang Gongle sanoi, ettei ole ollut riittävästi todisteita kyläläisten yhdistämiseksi muinaisiin roomalaisiin.
Jangin tutkimusten mukaan Liqianin piirikunta perustettiin vuonna 104 eaa. eli puoli vuosisataa aikaisemmin kuin roomalaisten sotilaiden ehdotettu saapuminen.
Ja hän huomautti, että kalakokoisella muodostelmalla ei ollut mitään tekemistä roomalaisen legioonan kuuluisan ”testudo”-strategian kanssa.
Kaksinkertainen puinen palisadi, joka saattoi näyttää kalan suomuilta, oli tuolloin laajalti käytössä Keski-Aasian ja Intian rakennelmissa, Yang sanoi.
Sienan yliopiston antropologi Maurizio Bettini ei myöskään ollut vaikuttunut teoriasta, jonka hän on hylännyt ”satuna”.
Hän sanoi italialaiselle La Repubblica -sanomalehdelle: ”Jotta se olisi kiistaton, pitäisi löytää esimerkiksi roomalaisia rahoja tai aseita, jotka olivat tyypillisiä roomalaisille legioonalaisille.
”Ilman tällaisia todisteita tarina kadonneista legioonista on vain legenda.
Tarinaa mutkistaa myös se, että Rooman valtakunta oli tuolloin huipullaan ja hallitsi suurinta osaa maailmaa Euroopassa Afrikassa ja Länsi-Euroopassa.
Osana strategiaansa roomalaiset myös palkkasivat joukkoja sinne, missä he olivat valloittaneet, ja niinpä monet roomalaiset legioonat eivät koostuneet syntyperäisistä roomalaisista vaan paikallisilta alueilta valloitetuista miehistä, jotka sitten koulutettiin
