Lyhyt historiaTiedostot
Digitaalisen vallankumouksen perustana oleva teknologia keksittiin 1800-luvun jälkimmäisellä vuosineljänneksellä, mukaan lukien Babbagen analyyttinen moottori ja lennätin. Digitaalinen viestintä tuli taloudellisesti kannattavaksi ja laajalle levinneeksi henkilökohtaisen tietokoneen keksimisen jälkeen. Claude Shannonin, Bell Labsin matemaatikon, katsotaan luoneen digitalisoinnin perusteet vuonna 1948 julkaistussa uraauurtavassa artikkelissaan A Mathematical Theory of Communication. Digitaalinen vallankumous muutti teknologian analogisesta muodosta digitaaliseen muotoon. Näin voitiin tehdä kopioita, jotka olivat identtisiä alkuperäisen kanssa. Esimerkiksi digitaalisessa viestinnässä toistava laitteisto pystyi vahvistamaan digitaalisen signaalin ja välittämään sen eteenpäin ilman, että signaalin informaatio hävisi. Yhtä tärkeää vallankumouksen kannalta oli se, että digitaalista tietoa voitiin helposti siirtää medioiden välillä ja sitä voitiin käyttää tai jakaa etänä.
Vallankumouksen käännekohta oli siirtyminen analogisesti tallennetusta musiikista digitaalisesti tallennettuun musiikkiin. 1980-luvulla optisten CD-levyjen digitaalinen formaatti korvasi vähitellen analogiset formaatit, kuten vinyylilevyt ja kasettinauhat, suosittuna mediana.
1947-1969: OriginsEdit
Vuonna 1947 John Bardeen ja Walter Houser Brattain keksivät ensimmäisen toimivan transistorin, germaniumpohjaisen pistekontaktitransistorin, työskennellessään William Shockleyn alaisuudessa Bell Labsissa. Tämä viitoitti tietä edistyneemmille digitaalitietokoneille. Yliopistot, armeija ja yritykset kehittivät 1940-luvun loppupuolelta lähtien tietokonejärjestelmiä, joilla voitiin digitaalisesti toistaa ja automatisoida aiemmin manuaalisesti suoritettuja matemaattisia laskutoimituksia, ja LEO oli ensimmäinen kaupallisesti saatavilla oleva yleiskäyttöinen tietokone.
Muihin tärkeisiin teknologisiin kehityskulkuihin kuuluivat monoliittisen integroidun piirisirun keksiminen Robert Noycen toimesta Fairchild Semiconductorissa vuonna 1959 (jonka mahdollisti Jean Hoernin kehittämä tasoprosessi), ensimmäinen menestyksekäs metallioksidi-puolijohdekenttä-efektitransistori (MOSFET eli MOS-transistori), jonka kehitettiin Mohamed Atallan ja Dawon Kahngin toimesta Bell Labsin laboratoriossa vuonna 1959, ja komplementaarisen MOS- eli CMOS-prosessin (complementary MOS, CMOS) kehitys, jonka kehitettiin Fairchildin toimesta Frank Wanlassin ja Chih-Tang Sahin toimesta vuonna 1963.
MOS-integroitujen piirisirujen kehittämisen jälkeen 1960-luvun alussa MOS-sirut saavuttivat vuoteen 1964 mennessä suuremman transistoritiheyden ja alhaisemmat valmistuskustannukset kuin bipolaariset integroidut piirit. MOS-sirujen monimutkaisuus lisääntyi edelleen Mooren lain ennustamalla vauhdilla, mikä johti 1960-luvun lopulla laajamittaiseen integraatioon (LSI), jossa yhdellä MOS-sirulla oli satoja transistoreita. MOS-LSI-sirujen soveltaminen tietojenkäsittelyyn oli perustana ensimmäisille mikroprosessoreille, kun insinöörit alkoivat ymmärtää, että täydellinen tietokoneprosessori voitaisiin sijoittaa yhdelle MOS-LSI-sirulle. Vuonna 1968 Fairchildin insinööri Federico Faggin paransi MOS-tekniikkaa kehittämällä pii-portti-MOS-sirun, jota hän käytti myöhemmin Intel 4004:n, ensimmäisen yhden sirun mikroprosessorin, kehittämiseen. Intel julkaisi sen vuonna 1971, ja se loi pohjan 1970-luvulla alkaneelle mikrotietokonevallankumoukselle.
MOS-tekniikka johti myös digitaalikameroihin soveltuvien puolijohdekuvasensoreiden kehittämiseen. Ensimmäinen tällainen kuvakenno oli Willard S. Boylen ja George E. Smithin Bell Labsissa vuonna 1969 kehittämä MOS-kondensaattoritekniikkaan perustuva latauskytkentälaite.
1969-1989: Internetin keksiminen, kotitietokoneiden yleistyminenToiminnanto
Yleisö tutustui ensimmäisen kerran käsitteisiin, jotka johtivat Internetin syntyyn, kun viesti lähetettiin ARPANET:n kautta vuonna 1969. Pakettikytkentäisiä verkkoja, kuten ARPANET, Mark I, CYCLADES, Merit Network, Tymnet ja Telenet, kehitettiin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa käyttäen erilaisia protokollia. Erityisesti ARPANET johti Internetworking-protokollien kehittämiseen, jossa useita erillisiä verkkoja voitiin liittää yhteen verkkojen verkoksi.
1960-luvun Whole Earth -liike kannatti uuden teknologian käyttöä.
1970-luvulla otettiin käyttöön kotitietokone, ajanjakotietokoneet, videopelikonsoli, ensimmäiset kolikkoautomaattivideopelit ja pelihallien videopelien kulta-aika alkoi Space Invadersista. Kun digitaalitekniikka yleistyi ja siirtymisestä analogisesta tietojenkäsittelystä digitaaliseen tuli uusi standardi liike-elämässä, popularisoitiin suhteellisen uusi työnkuva, tietojenkäsittelijän työnkuva. Aiempien vuosikymmenten sihteerien ja konekirjoittajien joukosta poimitun tietojen syöttäjän tehtävänä oli muuntaa analogiset tiedot (asiakastiedot, laskut jne.) digitaalisiksi.
Kehittyneissä maissa tietokoneet yleistyivät 1980-luvulla, kun ne löysivät tiensä kouluihin, koteihin, yrityksiin ja teollisuuteen. Pankkiautomaatit, teollisuusrobotit, CGI elokuvissa ja televisiossa, elektroninen musiikki, ilmoitustaulujärjestelmät ja videopelit ruokkivat 1980-luvun ajan henkeä. Miljoonat ihmiset hankkivat kotitietokoneita, mikä teki Applen, Commodoren ja Tandyn kaltaisista varhaisista henkilökohtaisten tietokoneiden valmistajista tunnettuja nimiä. Vielä tänäkin päivänä Commodore 64 -tietokonetta pidetään usein kaikkien aikojen myydyimpänä tietokoneena, sillä sitä on myyty 17 miljoonaa kappaletta (joidenkin laskelmien mukaan) vuosina 1982-1994.
Vuonna 1984 Yhdysvaltain väestölaskentatoimisto Census Bureau aloitti tietojen keräämisen tietokoneiden ja Internetin käytöstä Yhdysvalloissa.2 % kaikista yhdysvaltalaisista kotitalouksista omisti henkilökohtaisen tietokoneen vuonna 1984, ja että kotitalouksissa, joissa oli alle 18-vuotiaita lapsia, oli lähes kaksinkertainen todennäköisyys omistaa tietokone, 15,3 % (keski- ja ylemmän keskiluokan kotitalouksissa tietokoneen omistaminen oli todennäköisintä, 22,9 %). Vuoteen 1989 mennessä 15 prosenttia kaikista yhdysvaltalaisista kotitalouksista omisti tietokoneen, ja lähes 30 prosenttia kotitalouksista, joissa oli alle 18-vuotiaita lapsia, omisti tietokoneen. 1980-luvun lopulla monet yritykset olivat riippuvaisia tietokoneista ja digitaalisesta teknologiasta.
Motorola loi ensimmäisen matkapuhelimen, Motorola DynaTacin, vuonna 1983. Tämä laite käytti kuitenkin analogista tietoliikennettä – digitaalisia kännyköitä myytiin kaupallisesti vasta vuonna 1991, kun 2G-verkkoa alettiin avata Suomessa 1980-luvun lopulla ilmenneeseen kännyköiden odottamattomaan kysyntään.
Compute! -lehti ennusti, että CD-ROM-levyistä tulisi vallankumouksen keskipiste, ja useat kotitalouslaitteet tulisivat lukemaan levyjä.
Ensimmäinen varsinainen digitaalinen kamera luotiin vuonna 1988 ja ensimmäiset tulivat myyntiin joulukuussa 1989 Japanissa ja vuonna 1990 Yhdysvalloissa. 2000-luvun puoliväliin mennessä ne olivat ohittaneet perinteisen filmin suosiossa.
1980-luvun lopulla keksittiin myös digitaalinen muste. Disneyn CAPS-järjestelmää (luotu 1988) käytettiin vuoden 1989 Pikku merenneito -elokuvan eräässä kohtauksessa ja kaikissa Disneyn animaatioelokuvissa vuoden 1990 The Rescuers Down Under -elokuvan ja vuoden 2004 Home on the Range -elokuvan välillä.
1989-2005: World Wide Webin keksiminen, Internetin yleistyminen, Web 1.0Edit
Tim Berners-Lee keksi World Wide Webin vuonna 1989.
Ensimmäinen julkinen digitaalinen HDTV-lähetys oli vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuista saman vuoden kesäkuussa; se esitettiin 10 teatterissa Espanjassa ja Italiassa. HDTV:stä tuli kuitenkin standardi vasta 2000-luvun puolivälissä Japanin ulkopuolella.
World Wide Web tuli julkisesti saataville vuonna 1991, mikä oli ollut vain viranomaisten ja yliopistojen käytettävissä. Vuonna 1993 Marc Andreessen ja Eric Bina esittelivät Mosaicin, ensimmäisen web-selaimen, joka pystyi näyttämään rivikuvia ja joka oli perusta myöhemmille selaimille, kuten Netscape Navigatorille ja Internet Explorerille. Stanford Federal Credit Union oli ensimmäinen rahoituslaitos, joka tarjosi verkkopankkipalvelut kaikille jäsenilleen lokakuussa 1994. Vuonna 1996 OP Financial Groupista, joka on myös osuuspankki, tuli maailman toinen verkkopankki ja ensimmäinen Euroopassa. Internet laajeni nopeasti, ja vuoteen 1996 mennessä se oli osa massakulttuuria, ja monet yritykset mainostivat verkkosivuja mainoksissaan. Vuoteen 1999 mennessä lähes jokaisessa maassa oli Internet-yhteys, ja lähes puolet amerikkalaisista ja useiden muiden maiden asukkaista käytti Internetiä säännöllisesti. Koko 1990-luvun ajan ”nettiin pääseminen” vaati kuitenkin monimutkaista konfigurointia, ja valintayhteys oli ainoa yhteystyyppi, johon yksittäisillä käyttäjillä oli varaa; nykyinen Internetin massakulttuuri ei ollut mahdollista.
Vuonna 1989 noin 15 prosentilla kaikista yhdysvaltalaisista kotitalouksista oli henkilökohtainen tietokone, vuonna 2000 jo 51 prosentilla; kotitalouksista, joissa oli lapsia, lähes 30 prosentilla oli tietokone vuonna 1989 ja vuonna 2000 65 prosentilla.
Kännyköistä tuli 2000-luvun alkuun mennessä yhtä yleisiä kuin tietokoneista, ja elokuvateattereissa alettiin näyttää mainoksia, joissa kehotettiin hiljentämään puhelimet. Niistä tuli myös paljon kehittyneempiä kuin 1990-luvun puhelimista, joista suurin osa otti vastaan vain puheluita tai korkeintaan mahdollisti yksinkertaisten pelien pelaamisen.
Tekstiviestit olivat olemassa 1990-luvulla, mutta niitä käytettiin laajalti vasta 2000-luvun alussa, jolloin niistä tuli kulttuuri-ilmiö.
Digitaalinen vallankumous muuttui aidosti maailmanlaajuiseksi myös tässä ajassa – sen jälkeen, kun se oli vallankumouksellisesti mullistanut kehittyneiden maiden yhteiskunnan 1990-luvulla, digitaalinen vallankumous levisi kehittyvien maiden kansanjoukkojen pariin 2000luvun aikana.
2005-nykyhetki: Web 2.0, sosiaalinen media, älypuhelimetEdit
Vuoden 2005 lopulla internetin väestömäärä saavutti miljardin rajan, ja vuosikymmenen loppuun mennessä matkapuhelimia käytti maailmanlaajuisesti 3 miljardia ihmistä. HDTV:stä tuli vakiomuotoinen televisiolähetysmuoto monissa maissa vuosikymmenen loppuun mennessä.
Vuoteen 2012 mennessä internetiä käytti yli 2 miljardia ihmistä, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2007. Pilvilaskenta oli tullut valtavirtaan 2010-luvun alkuun mennessä. Vuoteen 2016 mennessä puolet maailman väestöstä oli verkottunut, ja vuoteen 2020 mennessä luku on noussut 67 prosenttiin.