Tulostettava versio
| Reaganin doktriini | Edellinen | Seuraava |
| Digitaalisen historian tunniste 3369 | ||
Reaganin presidenttikauden ensimmäisinä vuosina kylmän sodan aiheuttamat jännitteet Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä kiristyivät. Reagan astui virkaansa syvästi epäillen Neuvostoliittoa kohtaan. Reagan kuvaili Neuvostoliittoa ”pahaksi imperiumiksi” ja vaati avaruuspohjaista ohjuspuolustusjärjestelmää, jota kriitikot pilkkasivat ”Tähtien sodaksi”.
Reaganilla ja hänen neuvonantajillaan oli taipumus tarkastella jokaista alueellista konfliktia kylmän sodan linssin läpi. Missään tämä ei ollut todenmukaisempaa kuin läntisellä pallonpuoliskolla, jossa hän pyrki määrätietoisesti estämään kommunistien vallankaappaukset. Lokakuussa 1983 Karibialla sijaitsevan pienen saarivaltion Grenadan pääministeri Maurice Bishop murhattiin, ja radikaalimpi marxilainen hallitus nousi valtaan. Sen jälkeen Grenadaan saapui neuvostorahoja ja kuubalaisia joukkoja. Kun ne alkoivat rakentaa lentokenttää, jolle pystyi laskeutumaan suuria sotilaslentokoneita, Reaganin hallinto päätti poistaa kommunistit ja palauttaa amerikkalaismyönteisen hallinnon. Lokakuun 25. päivänä Yhdysvaltain joukot tunkeutuivat Grenadaan, tappoivat tai vangitsivat 750 kuubalaista sotilasta ja perustivat uuden hallituksen. Invaasio lähetti koko alueelle selkeän viestin siitä, että Reaganin hallinto ei sietäisi kommunismia pallonpuoliskollaan.
Vuonna 1985 pitämässään puheessa liittovaltion tilasta presidentti Reagan lupasi tukea kommunisminvastaisia vallankumouksia niin sanotussa ”Reaganin doktriinissa”. Afganistanissa Yhdysvallat antoi jo apua Neuvostoliiton vastaisille vapaustaistelijoille ja auttoi lopulta pakottamaan neuvostojoukot vetäytymään. Nicaraguassa doktriini sai kuitenkin kiistanalaisimman sovelluksensa.
Vuonna 1979 nicaragualaiset kapinoivat korruptoitunutta Somozan hallintoa vastaan. Valtaan nousi uusi juntta, jota hallitsivat sandinisteiksi kutsutut nuoret marxilaiset. Sandinistit vakuuttivat kannattavansa vapaita vaaleja, liittoutumattomuutta ja sekataloutta, mutta valtaan päästyään he lykkäsivät vaaleja, pakottivat oppositiojohtajat maanpakoon ja kääntyivät neuvostoblokin puoleen saadakseen aseita ja neuvonantajia. Reaganin hallinnon mielestä Nicaragua näytti ”toiselta Kuubalta”, kommunistivaltiolta, joka uhkasi Keski-Amerikan naapureidensa turvallisuutta.
Ensimmäisinä kuukausinaan virassaan presidentti Reagan hyväksyi Sandinistan vastaisten kapinallisten (joita kutsuttiin nimellä ”contras”) salaisen koulutuksen. Samalla kun contrat kävivät sotaa sandinisteja vastaan Hondurasissa sijaitsevista leireistä käsin, CIA antoi apua. Vuonna 1984 kongressi määräsi lopetettavaksi kaiken salaisen avun contrasille.
Reaganin hallinto kiersi kongressia pyytämällä yksityishenkilöiltä ja Yhdysvaltain suosiota tavoittelevilta ulkomaisilta hallituksilta avustuksia contrasille. Presidentti salli myös aseiden myynnin Iraniin, josta saadut voitot ohjattiin kontroille. Aseiden myynti ja varojen siirto kontroille hoidettiin salaa CIA:n tiedusteluverkoston kautta, ilmeisesti CIA:n johtajan William Caseyn täydellä tuella. Iran-Contra-jutun paljastuminen vuoden 1986 lopulla johti laajaan kongressin tutkimukseen. Skandaali heikensi vakavasti presidentin vaikutusvaltaa. Yhdysvaltain huoli Nicaraguasta alkoi laantua vuonna 1987, kun Costa Rican presidentti Oscar Arias Sanches ehdotti alueellista rauhansuunnitelmaa. Kansallisissa vaaleissa vuonna 1990 Nicaraguan oppositio kukisti sandinistit, mikä lopetti sandinistien kymmenen myrskyisää vuotta kestäneen hallinnon.
| Previous | Next |