Kun potilas kieltäytyy ottamasta lääkkeitä, vaatii perheenjäsentä ruokkimaan hänet tai hänellä on aina paljon vieraita, jotkut sairaanhoitajat saattavat tulkita nämä toimet vaatimustenvastaisuudeksi. Tämäntyyppinen käyttäytyminen voi kuitenkin johtua potilaan kulttuurisista uskomuksista ja arvoista.
Vaikka Amerikka oli aikoinaan maailman sulatusuuni, jossa maahanmuuttajat sulautuivat yhteiskuntaan, nykyään uudet tulokkaat arvostavat yksilöllisyytensä ja kulttuuri-identiteettinsä säilyttämistä. Jotta yhä monimuotoisemmalle ja monikulttuurisemmalle väestölle voidaan tarjota asianmukaista terveydenhuoltoa, sairaanhoitajien on tunnettava kulttuurisesti pätevän hoidon merkitys.
”Ollakseen todellinen potilaan puolestapuhuja sairaanhoitajan on oltava kulttuurisesti tietoinen”, sanoo Sue Hasenau, RN, MSN, sertifioitu vastasyntyneiden sairaanhoitajan ammattihenkilö ja TransCultural Nursing Society -yhdistyksen jäsen Monsterin artikkelissa ”Viisi vinkkiä kulttuurisesti pätevään hoitotyöhön”.com.
Kulttuurinen kompetenssi määritellään ”tietoisuuden kehittämiseksi omasta olemassaolosta, aistimuksista, ajatuksista ja ympäristöstä antamatta sen vaikuttaa kohtuuttomasti muista taustoista tuleviin; tietämyksen ja ymmärryksen osoittaminen asiakkaan kulttuurista; kulttuurierojen hyväksyminen ja kunnioittaminen; hoidon mukauttaminen siten, että se on sopusoinnussa asiakkaan kulttuurin kanssa”, Larry Purnell, Ph.D., mukaan, RN, joka on kirjoittanut kirjan Transcultural Health Care: A Culturally Competent Approach.
Sairaanhoitajat voivat valmistautua kulttuurisesti pätevän hoidon tarjoamisen vaatimuksiin sekä perhesairaanhoitajan tehtäviin Duquesne University’s online Post-Master’s Certificate for Family (Individual Across the Lifespan) Nurse Practitioner -verkkokoulutuksessa.
Kulttuurisesti pätevän hoidon osatekijät
”Sairaanhoitaja toimii myötätuntoisesti ja kunnioittaen jokaisen ihmisen luontaista arvokkuutta, arvoa ja ainutlaatuisia ominaisuuksia”, sanotaan American Nurses Associationin sairaanhoitajien eettisissä säännöissä.
Kulttuurisesti pätevä hoito edellyttää jokaisen ihmisen ainutlaatuisten ominaisuuksien huomioon ottamiseksi useita keskeisiä osatekijöitä, joita ovat:
- Kulttuurinen tietoisuus – oman kulttuurisen ja ammatillisen taustan analysointi syvällisen tutkimisen ja itsetutkiskelun avulla; ymmärryksen saaminen kulttuurisista terveydenhuollon arvoista ja uskomuksista.
- Kulttuurinen tietämys – etsitään ja hankitaan tietoa muista kulttuureista ja etnisistä ryhmistä; luetaan lehtiartikkeleita ja oppikirjoja, osallistutaan seminaareihin ja työpajoihin, hyödynnetään Internet-resursseja ja käydään yliopistokursseja.
- Kulttuurinen taito – kerätään potilastietoja esillä olevasta ongelmasta ja pystytään suorittamaan kulttuurispesifinen arviointi.
- Kulttuurinen Kohtaaminen – rohkaistaan sairaanhoitajia osallistumaan kulttuurienväliseen vuorovaikutustyöhön kulttuurisesti moninaisuutta edustavien potilaiden kanssa jatkuvan prosessin muodossa.
- Kulttuurinen halu – motivaation käyttäminen kulttuurisesti tietoiseksi tulemiseen ja kulttuuristen kohtaamisten etsimiseen; halu kunnioittaa ja hyväksyä kulttuurisia eroja; halu olla avoin ja oppia toisilta.
Kulttuurisesti pätevä hoitotyö
Yli 37 prosenttia U.Yhdysvaltain väestöstä koostuu etnisiin ja rodullisiin vähemmistöryhmiin kuuluvista ihmisistä American Association of Colleges of Nursingin tutkimuksen ja DiversityNursing.com-sivuston artikkelin ”A Guide to Culturally Competent Nursing Care” mukaan. Lisäksi vuoteen 2043 mennessä vähemmistöryhmät ovat enemmistönä.
Monia yhteisiä kulttuurisia vaihteluita on eri maiden ja maanosien välillä. Esimerkiksi pohjoisamerikkalaiset ja aasialaiset arvostavat yleensä täsmällisyyttä, kun taas afrikkalaisissa, arabialaisissa ja latinalaisamerikkalaisissa kulttuureissa aikakäsitys on häilyvämpi.
Japanissa nauraminen voi myös olla merkki hämmennyksestä, hämmennyksestä tai epävarmuudesta sen sijaan, että se olisi ilon merkki, jota se viestii useimmissa muissa maissa. Toinen esimerkki sisältää Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa katsekontaktin välttäminen on osoitus kunnioituksesta, kun taas sama ele saatetaan tulkita väärin häpeäksi tai petokseksi Pohjois-Amerikan ja Euroopan maissa.
Hoitaakseen potilaita, jotka eroavat kulttuurisesti heistä, perhesairaanhoitajien tulisi ottaa huomioon seuraavat vinkit:
- Älä tee oletuksia. Muualta maailmasta kotoisin olevat potilaat eivät ehkä tunne tietynlaisia Yhdysvalloissa esiintyviä sairauksia. Esimerkiksi rintasyöpä on käytännössä tuntematon osassa Afrikkaa, Lähi-itää ja Aasiaa.
- Selitä kaikki yksityiskohdat. Potilaiden, joiden äidinkieli ei ole englanti, voi olla vaikea ymmärtää lääketieteellistä jargonia.
- Kysy vaihtoehtoisista lähestymistavoista parantumiseen. Monissa kulttuureissa saatetaan käyttää yrttilääkkeitä tai muita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joilla voi olla mahdollisesti haitallisia yhteisvaikutuksia länsimaisen lääketieteen kanssa.
- Pidättäytykää tuomitsemasta. Joissakin kulttuureissa annetaan suurta arvoa laajennetuille perheenjäsenille, jotka saattavat täyttää potilaan huoneen, tai keskinäiselle riippuvuudelle itsenäisyyden sijasta, kun on kyse itsehoitorutiineista, kuten kylpemisestä ja syömisestä.
- Sopeudu ja opeta. Sairaanhoitajat voivat joskus pystyä opettamaan potilaille tekniikoita tai teknologioita, jotka ovat ristiriidassa potilaan kulttuuristen uskomusten kanssa, mutta heidän tulisi myös pyrkiä löytämään kulttuurisesti mukautuvia vaihtoehtoja, kun se on mahdollista.
Kulttuurinen pätevyys koskee muiden etnisten ryhmien ja kansallisuuksien lisäksi myös seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä. Hoitaessaan LGBTQ+-yhteisöön kuuluvia potilaita sairaanhoitajien tulisi oppia lisää seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä, mukaan lukien keskeiset määritelmät, sekä mahdollisista terveysriskeistä. Hoitajien olisi myös käytettävä osallistavaa ja sukupuolineutraalia kieltä ja heijastettava potilaan kieltä. Vältä esimerkiksi sellaisten leimojen kuin ”homo” käyttöä, koska jotkut LGBTQ+-yhteisön jäsenet eivät itse identifioi itseään mihinkään tiettyyn leimaan.
Maailmassa on yli seitsemän miljardia ihmistä, eivätkä sairaanhoitajat voi mitenkään tuntea kaikkien kulttuurien kaikkia arvoja ja uskomuksia. Sen sijaan kulttuurisen osaamisen tulisi olla jatkuva koulutusmatka, jossa sairaanhoitajat oppivat jatkuvasti, miten hoitoa voidaan räätälöidä kullekin potilaalle.
Duquesne University Online Post-Master’s FNP Certificate
Opiskelijat Duquesne Universityn online Post-Master’s Certificate for Family Nurse Practitioner -tutkinnossa suorittavat kursseja patofysiologiasta, farmakologiasta ja fyysisestä arvioinnista edistyneen hoitotyön harjoittamista varten, kliinisestä ennaltaehkäisystä ja väestölähtöisestä terveyden edistämisestä, perhehoidon perusteista naisille ja imeväisikäisille, lapsille ja nuorille, perhe- ja yksilöhoitotyön perusteista sekä siirtymisestä edistyneempään hoitotyöhön. Tutkinnon suorittaneet voivat osallistua American Association of Nurse Practitioners Certificate Program (AANPCP) tai American Nurses Credentialing Center (ANCC) Family Nurse Practitioner -sertifiointikokeeseen. Tentin menestyksekkään suorittamisen jälkeen tutkinnon suorittaneet ovat oikeutettuja sertifioidun sairaanhoitajan (CRNP) lisenssiin.
- https://www.monster.com/career-advice/article/culturally-competent-nursing
- http://blog.diversitynursing.com/blog/a-guide-to-culturally-competent-nursing-care
- https://my.clevelandclinic.org/-/scassets/files/org/about/diversity/diversity-toolkit.ashx (sivut 209-210)
- http://blog.diversitynursing.com/blog/10-tips-on-providing-culturally-competent-care-to-lgbtq-patients
- https://www.census.gov/popclock/