Ennen vuotta 1971 shillingissä oli 12 penniä ja punnassa 20 shillinkiä. Oli guineoita, puolikruunuja, kolmipennisiä, sixpencesejä ja florineja. Tämä vanha valuuttajärjestelmä, joka tunnetaan nimellä pounds, shillings and pence eli lsd, juontaa juurensa roomalaisilta ajoilta, jolloin punta hopeaa jaettiin 240 penniksi eli denaarioksi, mistä myös ”d” sanassa ”lsd” tulee. (lsd: librum, solidus, denarius).
Valmistellakseen kansaa valuuttajärjestelmän muutokseen perustettiin Decimal Currency Board (DCB), joka toteutti julkista tiedotuskampanjaa kaksi vuotta ennen maanantaina 15. helmikuuta 1971, joka tunnetaan myös nimellä desimaalipäivä, tapahtuvaa siirtymistä. Kolme vuotta ennen siirtymistä otettiin käyttöön uudet 5 punnan ja 10 punnan kolikot, jotka olivat samankokoisia ja samanarvoisia kuin yhden ja kahden shillingin kolikot. Vuonna 1969 otettiin käyttöön uusi 50 punnan kolikko, joka korvasi vanhan 10 bobin (shillingin) setelin.
Pankit suljettiin valmistelujen ajaksi neljä päivää ennen siirtymistä. Valuuttamuunnin oli kaikkien saatavilla, ja kaupoissa hinnat ilmoitettiin molemmissa valuutoissa. Tämä lievitti jonkin verran monien ihmisten tunnetta siitä, että kauppiaat saattaisivat käyttää vanhan rahan muuntamista uudeksi korottaakseen hintoja!
Kahvilan hinnasto noin vuonna 1960, jossa hinnat olivat shillingeissä ja penneissä
”Desimaalipäivä” sujui ongelmitta. Vaikka iäkkäämmän sukupolven oli vaikeampi sopeutua desimaalisuuteen, yleisesti ottaen väestö otti uuden valuutan helposti vastaan, ja 1970-luvulla usein käytettyä sanontaa ”Paljonko se maksaa vanhassa rahassa?” käytetään nykyään yleisemmin metrijärjestelmän käyttöönotosta.
Lyhyen aikaa vanha ja uusi valuutta toimivat rinnakkain, jolloin ihmiset pystyivät maksamaan punnilla, shillingeillä ja penseillä ja saivat vaihtorahana uutta rahaa. Alun perin suunniteltiin, että vanha raha poistettaisiin vähitellen kierrosta puolentoista vuoden aikana, mutta kuten kävi, vanhat pennin-, puolipenny- ja kolmen pennin kolikot poistettiin virallisesti kierrosta jo elokuussa 1971.
vasemmalta: shilling, farthing, kolmen pennin bitti
Alun perin oli tarkoitus, että uudesta rahayksiköstä käytettäisiin nimitystä ”uudet pennit”, jotta se erottuisi vanhasta rahasta, mutta tästä käytettiin nopeasti lyhennettä ”pee”, jota käytämme edelleen.
Termi ”desimaalivaluutta” kuvaa kaikkia valuuttoja, jotka perustuvat yhteen perusyksikköön, jonka alayksikkö on 10:n potenssi, tavallisimmin 100. Termi tulee latinan sanasta decem, joka tarkoittaa kymmentä. Muuhun maailmaan verrattuna Iso-Britannia jäi jälkeen kymmenjärjestelmän käyttöönotossa. Siirryttyään ruplaan (vastaa 100 kopeekkaa) vuonna 1704 Venäjästä tuli maailman ensimmäinen maa, joka otti käyttöön desimaalivaluutan, ja vuonna 1795 Ranskan vallankumouksen seurauksena otettiin käyttöön frangi.
vasemmalta: sixpence (tai tanner), puolikas kruunu, puolikas penny
Vaikka Britannia ja lähinaapurimme Irlanti siirtyivät desimaalirahan käyttöön vasta vuonna 1971, Britannia ei kuitenkaan ollut harkinnut desimaalirahan käyttöön ottamista ensimmäistä kertaa. Parlamentti oli jo vuonna 1824 harkinnut Britannian valuutan desimaalistamista. Vuonna 1841 perustettiin Decimal Association, joka kannatti sekä desimaalisuutta että metrijärjestelmän käyttöä. Kyseessä on kansainvälinen fyysisten mittojen standardi, jonka Ranska oli ottanut käyttöön 1790-luvulla ja joka on sittemmin otettu laajalti käyttöön eri puolilla maailmaa (vaikka mielenkiintoista kyllä, metrijärjestelmää ei ole vieläkään otettu täysimääräisesti käyttöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa).
Huolimatta siitä, että vuonna 1849 otettiin käyttöön kahden shillingin hopeinen floriini, jonka arvo oli yksi kymmenesosa punnasta, ja vuonna 1887 käyttöön otettiin kaksinkertainen floriini (neljän shillingin kolikko), Isossa-Britanniassa ei tapahtunut juurikaan kehitystä kohti desimalisointia lähes vuosisataan.
Vasta vuonna 1961, Etelä-Afrikan menestyksekkään siirtymisen seurauksena, Britannian hallitus otti käyttöön desimaalivaluuttaa käsittelevän tutkimuskomitean, jonka vuoden 1963 raportti johti lopulliseen sopimukseen desimaalivaluutan käyttöönotosta 1. maaliskuuta 1966, ja toukokuussa 1969 hyväksyttiin laki desimaalivaluutasta.
Vaikka uudelle rahayksikölle oli ehdotettu erilaisia nimiä – kuten uusi punta, royal tai noble – päätettiin, että punta oli varantovaluuttana liian tärkeä menetettäväksi.
Muunnostaulukko – desimaali- ja esidesimaalijärjestelmät
| Pre-decimal | Decimal | |
| Coin | Amount | |
| Halfpenny | ½d. | 5⁄24p ≈ 0.208p |
| Penni | 1d. | 5⁄12p ≈ 0.417p |
| Threepence | 3d. | 1¼p |
| Sixpence | 6d. | 2½p |
| Shilling | 1/- | 5p |
| Florin | 2/-. | 10p |
| Puolikruunu | 2/6 | 12½p |
| Kruunu | 5/-/- | 25p |
Maailmassa on nyt vain kaksi maata, jotka virallisesti jatkavat muiden kuin desimaalisten valuuttojen käyttöä. Mauritaniassa on edelleen käytössä ouguiya, joka vastaa viittä khoumia, ja madagaskolaiset käyttävät ariarya, joka vastaa viittä iraimbilanjaa. Todellisuudessa khoumin ja iraimbilanjan alayksiköt ovat kuitenkin arvoltaan niin pieniä, että niitä ei enää käytetä, ja loput maailman valuutoista ovat joko desimaalivaluuttoja tai eivät käytä mitään alayksiköitä.
Vaikka monet lähinaapureistamme ovat alistuneet euron yksinkertaisuuteen sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002, niin ainakin toistaiseksi enemmistö briteistä pysyy uskollisena Englannin punnalle. Riippumatta siitä, johtuuko tämä identiteettitunteesta vai epäitsekkäämmästä epäilystä siitä, että tavaroiden hinnat nousevat dramaattisesti (tai näiden kahden yhdistelmästä!), näkökulmasta riippumatta on selvää, että brittiläisen valuutan muuttaminen herättää edelleen paljon keskustelua. Kuten desimaalisuuden kohdalla, ehkäpä kahdensadan vuoden kuluttua olemme päättäneet, että eurooppalaiset kollegamme ovat keksineet jotain!
