William (Bill) Darden avasi ensimmäisen ravintolansa, The Green Frogin, kotikaupungissaan Waycrossissa Georgian osavaltiossa vuonna 1938 19-vuotiaana. Ravintola, joka kasvoi nopeasti, muodosti perustan organisaatiolle, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Darden Restaurants. Myöhemmin hän perusti Red Lobster Inns of American ja avasi ensimmäisen Red Lobster -ravintolan Floridan Lakelandiin vuonna 1968. Darden valitsi Lakelandin, koska hän halusi nähdä, miten kalaravintola pärjäisi muulla kuin rannikkoseudulla, ja Lakeland oli Floridan sisin kaupunki. Alkuperäinen Red Lobster -ravintola sai sekä ravintoloitsijoiden että kriitikoiden suosionosoituksia. Ravintolasta tuli menestys, ja vuoteen 1970 mennessä se oli laajentunut kolmeen toimipisteeseen osavaltiossa, ja kaksi muuta oli rakenteilla. Vaikka toimipaikat olivat kannattavia, yrityksellä ei ollut resursseja laajentua entisestään. Niinpä Darden myi yrityksen elintarvikejätti General Millsille samana vuonna.
General Millsin omistus Muokkaa
General Mills päivitti ketjun rennompaan ruokailuun/perheruokailuun suuntautuneeseen muotoon, avasi yhtiön uuden pääkonttorin Orlandoon ja säilytti Dardenin yhtiön johtajana. Vuonna 1975, kun Darden ylennettiin General Millsin varatoimitusjohtajaksi, yhtiön ensimmäinen ravintolapäällikkö Joseph (Joe) R. Lee ylennettiin Red Lobsterin toimitusjohtajaksi. General Millsin omistuksessa Red Lobster laajeni lähes 400 toimipisteen ketjuksi vuoteen 1985 mennessä. Yhtiö kävi läpi useita uudelleenjärjestelyjä ja muuttui edullisen pikaruoan myyjästä casual dining -meriruokaravintoloiden ketjuksi vuoteen 1988 mennessä.
Yhtiön ensimmäisiä yrityksiä monipuolistaa tuotevalikoimaansa oli York Steak House -ketju, joka sisälsi englantilaisaiheisia pihvi- ja kyljysravintoloita 1970-luvulla. Franchising-periaatteella toimiva pihvi- ja perunaravintola oli kahvilatyylinen ravintola, jossa oli salaattibaari ja lämmin asema. Ketju oli suurimmaksi osaksi suljettu 1980-luvun loppuun mennessä, vaikka joitakin itsenäisiä toimipisteitä on edelleen olemassa. Nämä paikat olivat hyvin samankaltaisia kuin Ruby Tuesday nyt.
Vuonna 1982 Darden avasi ensimmäisen Olive Garden -konseptiravintolan Orlandoon. Ketju lähti lentoon, ja vuoteen 1989 mennessä General Mills oli avannut yli 145 ravintolaa, mikä teki ketjusta yhtiön ravintolaomistusten nopeimmin kasvavan yksikön. Vaikka Olive Garden ei saavuttanut kriittistä menestystä, se oli suosittu, ja sen ravintolakohtainen myynti nousi pian Red Lobsterin tasolle. Yhtiöstä tuli lopulta Yhdysvaltojen suurin italialaisaiheisten täyden palvelun ravintoloiden ketju.
Vuonna 1990 lanseerattiin China Coast, jolla pyrittiin luomaan (Yhdysvaltojen) kansallinen rento ruokaravintola, jossa tarjottaisiin amerikkalaista kiinalaista ruokaa. Vaikka ketju laajeni lopulta noin 50 ravintolaan, sen myynti jäi vaisuksi ja se menetti arviolta 20 miljoonaa dollaria. Vuoden 1995 loppuun mennessä yritys suljettiin, ja jäljellä olevat toimipaikat joko muutettiin Red Lobsteriksi tai Olive Gardeniksi tai suljettiin kokonaan.
DardenEdit
Vuonna 1995 General Mills päätti irrottaa ravintolaketjunsa keskittyäkseen kuluttajille suunnattuihin elintarviketuotteisiin. Uusi yritys nimettiin Darden Restaurantsiksi Red Lobsterin perustajan mukaan. General Millsin osakkeenomistajat saivat yhden Dardenin osakkeen jokaista omistamaansa General Millsin kantaosaketta kohden. General Millsin ravintoloiden nettotulos oli tuona vuonna 108 miljoonaa dollaria. Vuoden 1995 lopussa Dardenilla oli 1250 ravintolaa 49 osavaltiossa ja 73 toimipistettä Kanadassa.
Darden Restaurants irrotettiin General Millsistä 9. toukokuuta 1995 alkaen, jolloin se aloitti kaupankäynnin heti liikkeeseenlaskun yhteydessä 9,75 dollarilla osakkeelta. Yhtiöstä tuli täysin erillinen yksikkö 31. toukokuuta 1995, jolloin sen osakkeet tulivat myyntiin NYSE:ssä. Osakkeet avautuivat 10,75 dollarilla, mikä oli 17 prosenttia alle odotusten, mutta nousivat kaupankäynnin päättyessä 11,125 dollariin.
Dardenin johto suunnitteli saavansa kaksi uutta ketjua vuoteen 1998 mennessä. Maaliskuussa 1996 Darden aloitti Bahama Breeze Caribbean Grille -konseptin testauksen, jossa tarjottiin Karibianmeren saarilta löytyviä ruokia ja juomia sekä Karibian teemaa.
Markkinat olivat ylikyllästettyjä ravintoloista vuonna 1997, mikä pakotti Dardenin sulkemaan 48 huonosti menestyvää toimipistettä ja menettämään rakenneuudistuksen vuoksi 91 miljoonaa dollaria. Red Lobster ja Olive Garden uudistettiin vuonna 1998. Darden teki tuona vuonna myös 102 miljoonan dollarin voiton.
1999 Darden avasi lisää toimipaikkoja toipumisen jälkeen vuosien 1996-1997 tappioista. Tämän jälkeen yritys alkoi testata uutta konseptia nimeltä Smokey Bones BBQ Sports Bar, joka avattiin vuoden 1999 lopulla Orlandossa. Ravintola on urheilubaari-konsepti, jossa tarjoillaan grilliruokaa ja siihen liittyviä ruoka-aineita Appalakkien vuoristo-lodge-ympäristössä.
Vuonna 2003 oli kehitteillä Seasons 52, jonka tavoitteena oli ”tarjota vieraille mahdollisuus hemmotella ja samalla syödä hyvin”. Seasons 52 -ravintoloita avattiin alkuvaiheessa vain Floridan tai Atlantan markkinoille.
Darden ilmoitti tammikuussa 2007, että yhtiö oli halukas laajentumaan ostamalla olemassa olevia 100 toimipaikan ketjuja tai jopa harkitsemalla franchising-yrittäjiä. Toukokuuhun mennessä Darden ilmoitti, että sen Smokey Bones -divisioona myytäisiin ja/tai suljettaisiin, mukaan lukien kaksi Rocky River Grillhousea, Smokey Bonesille ehdotettu korvaava konsepti. Elokuussa Darden osti kilpailevan atlantalaisen ravintolaomistajan Rare Hospitalityn 1,4 miljardilla dollarilla, jolloin se sai haltuunsa Raren kaksi ketjua, The Capital Grillen ja LongHorn Steakhousen. Osana Rare-yritysostoa Darden perusti Specialty Restaurant Groupin, johon kuuluvat Capital Grille, Bahama Breeze ja Seasons 52. Joulukuussa Darden ilmoitti myyvänsä Smokey Bones -ketjunsa Sun Capital Partners, Inc:n tytäryhtiölle Barbeque Integrated, Inc:lle noin 80 miljoonalla dollarilla. Myynti saatiin päätökseen tammikuussa 2008.
Laajentuminen ja omistajanvaihdoksetEdit
Vuonna 2010 Seasons 52 aloitti uuden laajentumisvaiheen avautumalla 11 uuteen osavaltioon seuraavien kolmen vuoden aikana.
Tammikuussa 2011 Darden ilmoitti, että sen Olive Garden- ja Red Lobster -brändit sijoitetaan pienemmille markkinoille yhteisesti niin, että ne käyttävät yhteistä keittiötä, mutta säilyttävät erilliset ruokalistat ja ruokailutilat. Osana helmikuun Dardenin analyytikkokonferenssia eräs analyytikko ilmoitti, että yhtiö saattaa tavoitella toista ravintolaketjua ostettavaksi mahdollisesti jotakin BJ’s:stä, California Pizza Kitchenistä tai Yard Housesta. Lokakuussa 2011 Darden osti kaksi ketjua, Eddie V’s Prime Seafood ja Wildfish Seafood Grille, 59 miljoonan dollarin käteismaksulla, ja ne sijoitettiin sen Specialty Restaurant Group -ryhmään. Lokakuussa Darden allekirjoitti myös Kuwaitissa toimivan Americana Groupin kanssa alueen kehittämissopimuksen, jonka mukaan se kehittää ja ylläpitää vähintään 60 toimipistettä, joissa käytetään Red Lobster-, Olive Garden- ja LongHorn Steakhouse -konsepteja.
Heinäkuussa 2012 Darden osti 39 toimipistettä käsittävän olutpainotteisen ketjun Yard Housen 59 miljoonalla eurolla TSG Consumer Partnersilta. Yard House tulee Dardenin Specialty Restaurant Groupin muiden tasokkaiden ravintoloiden rinnalle. Joulukuun 23. päivänä 2013 Dardenin osake nousi 3 prosenttia sen jälkeen, kun aktivistisijoittaja Starboard Value, hedge-rahasto, otti osuuden yhtiöstä.
Red Lobsterin myyntiTiedoksianto
Joulukuun 19. päivänä 2013 Darden ilmoitti suunnitelmistaan myydä tai irrottaa Red Lobster -brändi vetoamalla osakesijoittajien paineeseen. Tämä oli suora vastaus siihen, että yhtiö käytti 100 miljoonaa dollaria uuteen digitaaliseen alustaan. Hanke oli tuolloin jo ainakin vuoden jäljessä aikataulusta ja ylittänyt budjetin. Sen markkinointiosastolla tapahtui suuri määrä irtisanomisia, ja myös yhtiön kakkosmies lähti.
12. toukokuuta 2014 Darden ilmoitti, että osana Red Lobsterin irrottamista se muutti Red Lobsterin ja Olive Gardenin yhteiset toimipaikat itsenäisiksi Olive Gardenin toimipaikoiksi. 16. toukokuuta 2014 Darden ilmoitti myyvänsä Red Lobster -meriruokaravintolaketjun Golden Gate Capitalille 2,1 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Darden ilmoitti Red Lobsterin myynnin toteutumisesta 28. heinäkuuta 2014.
YritysostotEdit
Starboardin ja Dardenin johdon välille syntyi pian erimielisyyksiä, jotka koskivat hedge-rahaston ehdotusta jakaa yhtiö kahtia ja irrottaa kolmas osa hoitamaan kiinteistösalkkuaan, mikä Starboardin mukaan lisäisi huomattavasti osakkeenomistajien arvoa. Asiat kärjistyivät, kun johto ilmoitti suunnitelmasta irrottaa heikosti menestyvä Red Lobster vuoden 2014 alussa. Starboard johti suurta sijoittajaryhmää, joka pyysi johtoa lykkäämään siirtoa ja katsomaan, olisiko tarjolla parempia vaihtoehtoja, kuten sen suunnitelmat ketjun elvyttämiseksi. Kun johto päätti sen sijaan myydä ketjun pääomasijoitusyhtiö Golden Gate Capitalille toukokuussa, Starboard ja muut sijoittajat arvostelivat jyrkästi 2,1 miljardin dollarin myyntihintaa Red Lobsterin ja sen omaisuuden, kuten sen taustalla olevien kiinteistöjen, vakavasta aliarvostuksesta. Se väitti myös, että johto oli kieltäytynyt osakkeenomistajien pyynnöistä kutsua ylimääräinen kokous keskustelemaan kaupasta.
Toimitusjohtaja Clarence Otis Jr. ilmoitti eroavansa tehtävästään vuoden lopussa, samana päivänä kun Red Lobsterin myynti saatiin päätökseen. Johto sanoi sen jälkeen, että se työstäisi tarvittavaa tervehdyttämissuunnitelmaa myös vaikeuksissa olevalle Olive Gardenille. Kuitenkin sen jälkeen, kun CNBC uutisoi vuotaneesta asiakirjasta, joka oletettavasti tarjottiin mahdollisille lainanantajille ja ostajille aiemmin tänä vuonna ja jossa Red Lobsterin taloudellista tilannetta kuvattiin paljon optimistisemmin kuin johto oli antanut julkisissa lausunnoissaan, yksi sijoittajista, ammattiyhdistysten eläkerahasto, nosti kanteen väittäen, että kyseessä oli olennainen harhaanjohtaminen. Johto väitti, että Golden Gate oli laatinut asiakirjan neuvoteltuaan Red Lobsterin johtajien kanssa, joiden olisi voitu olettaa omaksuvan tämän näkemyksen ketjun tulevaisuudesta. Eugene Lee nimitettiin pysyväksi toimitusjohtajaksi 23. helmikuuta 2015 sen jälkeen, kun hän oli toiminut väliaikaisena toimitusjohtajana lokakuussa 2014.
Starboard kokosi oman ehdokkaansa haastamaan kaikki hallituksen istuvat jäsenet yhtiön tulevissa osakkeenomistajavaaleissa. Ehdokkuutensa tueksi se julkaisi syyskuun alussa 294 dian mittaisen esityksen siitä, miten yhtiö oli mennyt pieleen ja miten sen johtajat palauttaisivat sen terveeksi. Esitys sai paljon huomiota tiedotusvälineissä, koska siinä keskityttiin yksityiskohtaisesti Olive Gardeniin ja erityisesti ketjun ”tuhlailevaan” käytäntöön tarjoilla kerralla liian monta ilmaista ja rajoittamatonta leipätikkua (jotta estettäisiin tunkkaisuudesta johtuva ruokahävikki: sen sijaan, että asiakkaalle annettaisiin yksi leipätikku ja lisäksi yksi pöytään, ylimääräiset leipätikut tarjoillaan tuoreina pyydettäessä) sekä siihen, että pastan keittämiseen käytettävää vettä ei suolattaisi pataastioiden pidemmän takuun saamiseksi, mutta esityksessä hyökättiin myös ketjun johdon kimppuun siitä, että se oli kuluttanut runsaasti rahaa ketjun yrityskonttoriin ja maksanut samalla kilpailijoittensa kanssa kilpaileviensa yksittäisten ravintola-ravintoloittensa johtajille vähemmän. Johto vastasi kaksi päivää myöhemmin, että se oli jo toteuttamassa monia ehdotetuista muutoksista, ja sanoi, että ilmaiset leipätikut edustivat vain ”italialaista anteliaisuutta”. Siitä huolimatta osakkeenomistajat vaihtoivat lokakuussa koko hallituksen Starboardin listalla, mitä eräs tarkkailija kutsui johdon ”eeppiseksi epäonnistumiseksi”, sillä sellaista tapahtuu harvoin.
27. maaliskuuta 2017 Darden ilmoitti aikovansa ostaa Cheddar’s Scratch Kitchenin 780 miljoonalla dollarilla osakkeenomistajilta, kuten L Cattertonilta ja Oak Investment Partnersilta. Kun Darden ilmoitti 28.3.2017 ostaneensa Cheddar’s Scratch Kitchenin ja ”nostaneensa koko vuoden tulosnäkymiään”, yhtiöstä tuli kyseisen päivän suurin voittaja S&P 500:ssa, ja osakkeet kasvoivat lähes 9 prosenttia. Yrityskauppa saatiin päätökseen 24. huhtikuuta 2017.