Muutama päivä ennen joulua 1898 Pierre Curie raapusteli muistikirjaansa sanan ”radium” nimeksi uudelle alkuaineelle, jonka hän ja hänen vaimonsa Marie olivat vaivalloisesti tuoneet valoon rähjäisessä laboratoriossaan Pariisissa. Radium on loistavan valkoinen, luminesoiva, harvinainen ja erittäin radioaktiivinen metallinen alkuaine. Nimi tulee latinankielisestä sanasta radius, joka tarkoittaa ”sädettä”. Vihko, jossa nimi esiintyy ensimmäisen kerran, on edelleen erittäin radioaktiivinen ja vaarallinen.
Pierre Curie oli vuonna 1859 syntynyt pariisilaisen lääkärin poika, joka opiskeli Sorbonnessa ja nimitettiin vuonna 1882 Pariisin fysiikan ja kemian korkeakoulun laboratorion johtajaksi. Marie Curie oli puolalainen, joka aloitti elämänsä Varsovassa nimellä Maria Sklodowska vuonna 1867 matematiikan ja fysiikan opettajan tyttärenä. Hän lähti vuonna 1891 Pariisiin opiskelemaan luonnontieteitä ja asumaan latinalaiskorttelin päärakennuksessa teellä, leivällä ja voilla. Hän tapasi Pierren, ja he rakastuivat ja menivät naimisiin vuonna 1895, jolloin Pierre oli 27-vuotias ja Pierre 36-vuotias. Se oli kahden tieteeseen ja toisiinsa uppoutuneen ihmisen onnellinen parisuhde.
Marie aloitti työnsä varastossa fysiikan ja kemian koulun pohjakerroksessa, jossa Pierre opetti. Siinä oli tiiliseinät, yksi tai kaksi ränsistynyttä tuolia ja muutama puinen työpöytä. He rakensivat oman ionisaatiokammionsa puisista ruokalaatikoista. Marie istui yhden työpöydän ääressä sauvoista, sylintereistä ja johdoista koostuvan huteran laitteen kanssa. Helmikuun 17. päivänä 1898 hän testasi näytettä raskaasta mustasta pikirouheesta (luonnossa esiintyvä uraania sisältävä mineraali), jonka hän havaitsi lähettävän odottamattoman voimakasta säteilyä. Hänen miehensä, joka oli sillä välin saanut kielteisen päätöksen Sorbonnen professuurista, liittyi hänen seuraansa ja jatkoi kokeita, joilla Curiet loivat ydinfysiikan perustan. Heinäkuuhun mennessä he olivat löytäneet alkuaineen, jonka he nimesivät ”poloniumiksi” kohteliaisuudesta Marien puolalaista kotimaata kohtaan (Marie keksi myös pahaenteisen termin ”radioaktiivisuus”).
Polonium ei kuitenkaan selittänyt kaikkea pitchblenden säteilyä. Pidettyään kesälomatauon Auvergnessa pyöräillen ja leikkien pienen Irène-tyttärensä kanssa Curiet palasivat kokeensa pariin. He ilmoittivat radiumin löydöstään Ranskan tiedeakatemialle 26. joulukuuta 1898 luettavassa paperissa, jossa he ilmoittivat kyseiselle arvovaltaiselle elimelle ”uudesta voimakkaasti radioaktiivisesta aineesta, joka sisältyi pitchblendeen”.
Radioaktiivisuuden yksikkö nimettiin lopulta ”curieksi” Pierren kunniaksi, joka traagisesti menehtyi pariisilaisessa katuonnettomuudessa vuonna 1906 ollessaan vain neljäkymmentäkuusi. Marie jatkoi työtään, ja Curien perheelle kertyi Nobel-palkintoja mitä hämmästyttävimmät määrät. Pierre ja Marie olivat voittaneet fysiikan palkinnon vuonna 1903 yhdessä Henri Becquerelin kanssa. Marie voitti kemian Nobel-palkinnon yksin vuonna 1911 (hän on edelleen ainoa henkilö, jolle on myönnetty sekä fysiikan että kemian palkinnot). Heidän tyttärensä Irène meni naimisiin ranskalaisen fyysikon Frederic Joliot’n kanssa, ja hän ja hänen miehensä saivat Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1935 keksinnöstään, jonka mukaan radioaktiivisuutta voitiin tuottaa keinotekoisesti laboratoriossa. Vuotta aiemmin Marie Curie oli kuollut kuusikymmentäkuusi vuotiaana säteilyn aiheuttamaan leukemiaan.