Aloitukset: Curtis Riddellin omistamien kahden Winnipegin yöpaikan, Spectrum Cabaret’n ja Blue Note Cafen, historiaan.
1980-luvun puolivälissä Riddell liittyi Brad Robertsin kanssa yhteen muodostaakseen selvästi vähemmän vakavasti otettavan baaribändin Bad Brad Roberts and the St. James Rhythm Pigs. Ajan myötä bändi kehittyi Crash Test Dummiesiksi, jonka nimeä ehdotti bändin ystävä, joka opiskeli lääketieteellisessä. Diagnoosinukke, joka tunnetaan puhekielessä nimellä Crash Test Dummy, oli jo tuolloin yleisön tiedossa. Ellen Reid ja Benjamin Darvill tulivat pysyviksi jäseniksi. Alkuperäinen basisti George West lopetti ja tilalle tuli Dan Roberts, Bradin veli. Riddellin tilalle tuli Vince Lambert, joka korvattiin Mitch Dorgella juuri ennen The Ghosts That Haunt Me -levyn julkaisua.
Sopimus BMG Recordsin kanssa allekirjoitettiin vuonna 1991, ja bändi teki sopimuksen manageri Jeff Rogersin (Swell) kanssa.
Mainstream-menestys: 1991-1999Edit
Yhtye alkoi saavuttaa kaupallista menestystä ensimmäisen kerran Kanadassa julkaisemalla The Ghosts that Haunt Me -kappaleen vuonna 1991. Albumi saavutti lopulta 400 000 kappaleen myynnin Kanadassa, mikä johtui pitkälti hittisinglen ”Superman’s Song” suosiosta, joka nousi samana vuonna RPM Top Singles -listalle ja toi yhtyeelle vuoden 1992 Juno-palkinnon vuoden yhtyeenä.
Yhtye sai paljon kansainvälistä tunnustusta vasta vuonna 1993 julkaistun toisen albuminsa God Shuffled His Feet myötä.
Yhtye sai paljon kansainvälistä tunnustusta vasta vuonna 1993 julkaistun toisen albuminsa God Shuffled His Feet jälkeen.
Yhtyeen tunnettuuden kasvattamiseen USA:n markkinoilla auttoi erityisen paljon se, miten ilmestyi aivan uudentyyppinen radiomuodon formaatti: aikuisalbumiorientoitunut vaihtoehtorokki (Alternative Rock, AAA). Nämä asemat laittoivat ensimmäisen singlen ”Mmm Mmm Mmm Mmm Mmm” kovaan kiertoon, ja kappale nousi Yhdysvaltain Hot 100 -listan sijalle 4. ”Mmm Mmm Mmm Mmm Mmm Mmm” menestyi vielä paremmin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa se oli listan kakkonen, ja Australiassa, jossa se oli listan ykkönen. Suosittu parodisti ”Weird Al” Yankovic parodioi kappaleen otsikolla ”Headline News” vuonna 1994.
Kotimaassaan Kanadassa ”Mmm Mmm Mmm Mmm Mmm Mmm” oli verrattain suuri pettymys listoilla, sillä se nousi vain sijalle 14. Kaksi muuta albumilta löytyvää kappaletta nousi Kanadassa top 10:een: ”Swimming In Your Ocean” ja ”Afternoons & Coffeespoons”. Jälkimmäinen kappale oli myös top 40 -hitti Australiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja nousi Yhdysvaltain Hot 100 -listan alaosaan. Tuloksena oli, että vuoden 1994 puoliväliin mennessä albumi oli ylittänyt platinamyyntirajan (miljoona kappaletta) Yhdysvalloissa ja oli myös tuonut yhtyeelle kolme Grammy-ehdokkuutta ja vielä kolme Juno-ehdokkuutta. Tähän päivään mennessä God Shuffled His Feet on myynyt maailmanlaajuisesti yli viisi ja puoli miljoonaa kappaletta.
Tammikuussa 1995 yhtye julkaisi kappaleen ”The Ballad of Peter Pumpkinhead” (cover XTC:n vuoden 1992 kappaleesta) singlenä ja Jim Carreyn ja Jeff Danielsin komedian Dumb and Dumber soundtrackilla. The Crash Test Dummiesin ja Ellen Reidin nimeä kantava single nousi Ison-Britannian singlelistalla sijalle 30 ja oli Kanadassa neljänneksi suurin hitti.
Vuonna 1996 julkaistiin Dummiesin kolmas albumi A Worm’s Life, joka sai vaihtelevan kriittisen ja kohtalaisen kaupallisen menestyksen. Kitaravetoinen single sai lämpimän vastaanoton joillakin markkinoilla. Pääsingle ”He Liked to Feel It” nousi Kanadan listakakkoseksi, josta tuli yhtyeen korkeimmalle listasijalle kotimaassaan, mutta kansainvälisesti mikään ei yltänyt ”Superman’s Songin” tai ”Mmm Mmm Mmm Mmm Mmm Mmm” läpimurtomenestykseen. Siitä huolimatta albumi sai Kanadassa platinaa alle kuukaudessa.
Give Yourself A Hand, The Dummiesin neljäs albumi, julkaistiin 23. maaliskuuta 1999. Albumilla esiteltiin Dummiesin uutta soundia, sillä siinä Ellen Reid lauloi soololaulun kolmella kappaleella ja Brad Roberts lauloi falsetilla useilla muilla kappaleilla. Koko albumin soundi oli paljon elektronisempi kuin aiemmilla levytyksillä. Jälleen kerran levyn pääsingle (”Keep A Lid On Things”) oli top 10 -hitti Kanadassa.
Albumien välisen tauon aikana Benjamin Darvillista tuli ensimmäinen Dummy, joka julkaisi soolomateriaalia. Son Of Dave -nimellä Darvill toi ensin ulos albumin B. Darvill’s Wild West Show, jota seurasi albumi 01. Molemmat julkaistiin Benjaminin omalla levy-yhtiöllä, Husky Recordsilla.
Päävirran jälkeinen ura: 2000-2006Edit
A Worm’s Life ja Give Yourself a Hand -levyjen heikompi kaupallinen menestys johti siihen, että bändi tunsi olevansa paljon rajoitetumpi levy-yhtiönsä BMG:n toimesta, erityisesti sen jälkeen, kun levy-yhtiö oli hylännyt 35 kappaletta Anna itsellesi käsi -levyn tuotannon aikana. Tämän seurauksena yhtyeen ja levy-yhtiön tiet erosivat, ja Brad Roberts perusti oman riippumattoman levy-yhtiönsä ”Cha-Ching Records” (myöhemmin nimetty uudelleen ”Deep Fried Recordsiksi”).
Vapaana major-levy-yhtiön rajoituksista Dummies yllätti faninsa vuonna 2001 laittamalla sooloprojektinsa jäihin viidennen studioalbumin ja kiertueen ajaksi. Kärsittyään lähes kuolemaan johtaneesta auto-onnettomuudesta syksyllä 2000 Brad löysi itsensä toipumasta Argylen kaupungista, Nova Scotiasta. Siellä hän tapasi muutamia paikallisia ”hummerikalastajia”, jotka sattuivat olemaan varsin musiikillisesti suuntautuneita – Kent Greene, Dave Morton ja Danny MacKenzie. Yhdessä he nauhoittivat pääosan I Don’t Care That You Don’t Mind -albumista, jonka piti olla Bradin ensimmäinen sooloalbumi. Myöhemmin Ellen otettiin mukaan äänittämään taustalauluja muutamaan kappaleeseen, ja Dan suostui kiertueelle Bradin kanssa. Kun Ellen ja Mitch suostuivat myös kiertueelle, Crash Test Dummiesin nimi laitettiin levylle. Tällä albumilla Dummies palasi akustisille juurilleen. Brad vertasi tätä levyä Dummiesin ensimmäiseen, The Ghosts That Haunt Me -albumiin, vaikka hän kutsuukin sitä tunnelmallisemmaksi ja hiotummaksi.
Vuoden 2001 loppupuolella julkaistiin muutamia uusia Dummiesin sooloalbumeita. Ensin Ellen Reid toi markkinoille soolodebyyttinsä Cinderellen.
Pian tämän jälkeen MapleMusicin kautta tulivat saataville Brad Robertsin kauan odotettu tupla-live-cd ja rockdokumenttielokuva Crash Test Dude.
Vuoden 2002 avasi yllätyksenä Mitch Dorgen debyyttialbumi As Trees Walking. CD:llä Mitch soitti melkein kaikki instrumentit, otti osan valokuvista liner notesia varten ja voitti Prairie Music Award -palkinnon parhaasta instrumentaalitallenteesta.
Brad, Dan ja Ellen palasivat Crash Test Dummien nimellä vuoden 2002 lopussa Jingle All the Way -nimisellä, pitkään huhutulla joulualbumilla.
Vuonna 2003 julkaistiin Puss ’n’ Boots. I Don’t Caren tavoin albumi aloitti elämänsä Brad Robertsin sooloprojektina. Stuart Cameronin kanssa yhteistyössä kirjoitetut 13 kappaletta valittiin 30 kappaleen joukosta. Ellen lauloi taustalauluja ja Dan soitti bassoa, vaikka suuri osa musiikista – funkyjä grooveja, jotka eivät olisi tuntuneet sopimattomilta Give Yourself A Hand -levyllä – oli muiden muusikoiden esittämää.
Songs of the Unforgiven, kahdeksas studioalbumi Crash Test Dummies -nimellä, äänitettiin pian Puss ’n’ Bootsin jälkeen.
Hiatus ja Oooh La La: 2006-2012Edit
Julkaistuaan kolme levyä oman levy-yhtiönsä kautta Roberts tajusi menettävänsä rahaa. Niinpä hän lopetti levyttämisen ja kiertämisen ja työskenteli sen sijaan laulunkirjoittamisen opettajana New Yorkissa ja osallistui samalla joogaan, chantingiin ja meditaatioon (jälkimmäinen vaikutti Robertsin sivuprojektiin Satsang Circus).
Tauosta huolimatta Brad Roberts alkoi vuonna 2006 nauhoittaa tuottajan ja ystävän Stewart Lermanin kanssa albumia, josta tulisi Oooh La La, käyttäen optigaania ja omnichordia.
Lokakuussa 2007 Sony BMG julkaisi The Best of Crash Test Dummies -levyn, joka sisältää kaksitoista kappaletta, jotka on valittu yhtyeen koko katalogista, mukaan lukien suurin osa yhtyeen singleistä ja useita albumin kappaleista. Kokoelma julkaistiin myöhemmin uudelleen 10. maaliskuuta 2008 nimellä ”Best of Crash Test Dummies – Collections” kahdella aiemmin julkaisemattomalla kappaleella: ”Laid Back” ja ”You Said You’d Meet Me (In California)”, joista jälkimmäinen on varhainen versio kappaleesta, joka myöhemmin ilmestyisi Oooh La La:lla.
Lisäksi avattiin uusi verkkokauppa, jonka avulla käyttäjät voivat ostaa latauksia kaikista yhtyeen BMG:n jälkeisistä julkaisuista, mukaan lukien Cape Breton Lobster Bash -sarja, kokoelma kappaleita, jotka on kirjoitettu Brad Robertsin kokemuksista Cape Bretonissa ja vuosittaisesta traditiosta nimeltä ”Lobster Bash”.
Työskentely jatkui vuonna 2008 kappaleiden parissa albumia varten, jonka alustavaksi nimeksi tuli Toys.
Heinäkuussa 2009 albumin nimi muutettiin Toysista Oooh La La:ksi.
Cape Breton Lobster Bash -sarjan neljäs kappale julkaistiin 27. heinäkuuta 2009.
Oooh La La julkaistiin 11. toukokuuta 2010. Albumin julkaisun yhteydessä yhtye kiersi ”Acoustic Trio” -muodossa, joka koostui Robertsista ja Ellen Reidistä, joita säesti joko Stuart Cameron tai Murray Pulver kitaralla. 9. lokakuuta 2010 osana kiertueen Kanadan osuutta Dan Roberts ja Mitch Dorge liittyivät Brad Robertsin ja Ellen Reidin seuraan yhtyeen kotikaupungissa Winnipegissä alkuperäisen kokoonpanon ensimmäiseen esiintymiseen vuosikymmeneen. Benjamin Darvill ei ollut paikalla jälleennäkemisessä, vaikka oli soittanut soolokeikan kaupungissa muutamaa päivää aiemmin. Kiertueen aikana Brad Robertsilla alkoi olla tapana ottaa sattumanvaraisesti valokuvia ja julkaista niitä blogissaan ja bändin Facebook-sivulla.
Vuonna 2011 yhtye jatkoi kiertuettaan Oooh La La -levynsä tueksi. Huhtikuun 19. päivänä 2011 yhtye julkaisi Demo-litions: Cast-off Recordings 1996-97, joka sisältää aiemmin julkaisemattomia demoja kappaleista, jotka on kirjoitettu Give Yourself a Hand -albumin nauhoitusten aikana.
Kesäkuussa 2012 Brad Roberts kirjoitti blogikirjoituksen, jossa hän kertoi, että epätäydellinen uusi albumi lojuu, mutta tuottaja Stewart Lerman on tällä hetkellä liian kiireinen muiden projektien kanssa työstääkseen sitä.
Toinen tauko, soolokiertue, sivuprojekteja: 2015-2016Edit
Oooh La La -kiertueen päätyttyä yhtye siirtyi määrittelemättömälle tauolle, sillä Ellen Reid päätti lopettaa esiintymisen ja Brad Roberts alkoi saada selkävaivoja. Tauko kuitenkin päättyi, kun Brad Roberts päätti lähteä soolokiertueelle vuonna 2015.
Keväällä 2016 Brad Roberts ilmoitti ensimmäisestä kiertueestaan Kanadassa viiteen vuoteen. Haastattelussaan kiertueesta Roberts antoi päivityksen bändin muista jäsenistä, joihin hän pitää edelleen yhteyttä: Dan Robertsilla on nyt perhe Winnipegissä, Mitch Dorge käyttää nykyään suurimman osan ajastaan kouluissa pidettäviin motivaatiopuheisiin, Ellen Reid on naimisissa ja viettää aikaansa luomalla taidokkaita Facebook-sivuja, joissa on kaikki hänen omat kuvituksensa, ja Benjamin Darvill on löytänyt menestystä itselleen Son of Dave -nimellä. Roberts vahvisti, että hän on Crash Test Dummiesin viimeinen jäljellä oleva aktiivinen jäsen, vain hän ja kitaristi Stuart Cameron lähtevät kiertueelle.
28. toukokuuta 2016 Brad Roberts julkaisi ensimmäisen Kanadan-kiertueensa kunniaksi viiteen vuoteen uuden kappaleen ”I’ll Be Peaceful Then”.
Koko bändin jälleennäkeminen ja God Shuffled His Feet 25-vuotisjuhlakiertue: 2017-nykyhetkiMuutos
Kesällä 2017 koko bändi, Benjamin Darvillia lukuun ottamatta, yhdistyi uudelleen Winnipegin keikalle ja Brad Roberts lähti Etelä-Afrikan kiertueelle alkuvuodesta 2018. Bändi jatkoi esiintymistä yhdessä tuona kesänä, mukaan lukien pysähdys Ontarion Burl’s Creek Event Groundsissa heinäkuussa.
Syksyllä 2018 ilmoitettiin, että Brad Roberts, Ellen Reid, Dan Roberts ja Mitch Dorge lähtisivät ensimmäiselle täydelle kiertueelle Kanadassa ja Yhdysvalloissa lähes kahteen vuosikymmeneen juhlistaakseen God Shuffled His Feet -levyn 25-vuotisjuhlaa.