Coping with Defiance: Birth to Three Years

Taaperoikäisen tehtävä on olla vastahakoinen. Tämä on se ajanjakso lapsesi kehityksessä, jolloin hän alkaa ymmärtää, että hän on erillään sinusta ja voi käyttää jonkin verran kontrollia maailmaansa. Yksi voimakas tapa, jolla hän voi tehdä tämän, on uhmata sinua. Sinä sanot: ”Tee näin”, mutta hän sanoo: ”Ei!”. Halu puolustaa itseään on hyödyllistä, sillä se motivoi lasta haluamaan saada asioita tapahtumaan. Se, että hän voi tehdä joitakin asioita itse, kasvattaa hänen itseluottamustaan. Tärkeintä on löytää keinoja näyttää lapsellesi, miten hän voi hallita ja tehdä omia valintojaan myönteisellä tavalla.

On tärkeää pitää mielessä, että jotkut pikkulapset ovat yksinkertaisesti luonnostaan todennäköisemmin oppositionaalisia kuin toiset. Lapset, joiden tunnereaktiot ovat suuria ja voimakkaita, sekä lapset, jotka ovat varovaisempia ja arkajalkaisempia, saattavat olla oppositionaalisempia kuin lapset, jotka ovat temperamentiltaan rennompia ja joustavampia. Miksi? Koska näillä lapsilla on yleensä vaikeuksia muutosten kanssa, esimerkiksi turvaistuimeen istumisen, nukkumaanmenon tai uuteen paikkaan tutustumisen kanssa. Luonnolliset vuorokauden vaihtelut voivat myös olla stressaavia ja johtaa siihen, että pikkulapset käyttävät monenlaisia protestointistrategioita.

Harkitse perhettäsi

Kaksi lasta tai perhettä ei ole samanlaisia. Seuraavien kysymysten pohtiminen voi auttaa sinua mukauttamaan ja soveltamaan alla olevia tietoja ainutlaatuiseen lapseen ja perheeseesi.

• Mitä kohtaan lapsellasi on taipumus olla eniten vastustava? Mitä yhteistä näillä asioilla on, jos on, yhteistä?

• Miksi luulet, että nämä asiat tuovat esiin lapsesi ”oppositiopuolen”? Miten tämä ymmärrys voi auttaa sinua auttamaan lastasi selviytymään paremmin?

• Miten reagoit, kun lapsesi on uhmakas? Mikä toimii? Mikä ei toimi? Mitä voit oppia tästä?

Mitä odottaa syntymästä kolmeen vuoteen

Syntymästä 18 kuukauteen

Vauva ei omaa ajattelutaitoja uhmata vanhempia tarkoituksella. Kun he eivät vastaa vanhemman pyyntöihin, he toimivat impulssiensa mukaan (eivät yritä manipuloida muita). Vauvoilla ei vain ole kykyä sanoa itselleen: ”Aion tarttua tähän lasiin, vaikka äiti on kieltänyt sen”. Koska he eivät vielä ymmärrä logiikkaa eivätkä hallitse itsehillintää, he eivät myöskään ymmärrä sääntöjä. Paras vastaus on siis uudelleenohjaus. Ota esimerkiksi esine varovasti mutta päättäväisesti pois tai poista lapsi kielletystä tilanteesta samalla kun tunnustat hänen tunteensa: ”Tiedän, että tämä lasi näyttää niin mielenkiintoiselta, mutta se ei ole leikkiä varten.” Anna sitten lapsellesi lelu tai esine, jota on turvallista tutkia.

18-36 kuukautta

Noin 18 kuukauden iässä pikkulapset alkavat ymmärtää, että he ovat erillään muista – että heillä on omia ajatuksia ja tunteita, jotka saattavat poiketa muiden ajatuksista ja tunteista. He ymmärtävät yksinkertaiset ohjeet, kuten ”Mene hakemaan pallo”, ja pystyvät noudattamaan niitä. Pienet taaperot ovat innokkaita jättämään jälkensä maailmaan. Yksi tapa, jolla he usein osoittavat itsenäisyytensä, on uhmata vanhempiaan. Voit sanoa: ”On aika pukeutua lastenhoitoon”. Pikkulapsi saattaa vastata: ”Ei! Minä jään kotiin!” Tällainen uhmaaminen on hyvin tyypillistä pikkulapsille, sillä he ovat niin innokkaita hallitsemaan maailmaansa ja tekemään omia valintojaan.

Miten reagoida uhmakkuuteen ja oppositiokäyttäytymiseen

Ajattele ennaltaehkäisevästi

Ennakoi sellaisia tilanteita, jotka johtavat lapsesi uhmakkuuteen, ja auta häntä ongelmanratkaisussa ja selviytymisessä jo etukäteen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että kerrot taaperollesi, että ymmärrät, että kotoa lähteminen päivähoitoon on hänelle vaikeaa, ja tarjoat sitten hänelle mahdollisuuden valita autoon mukaan otettavan kirjan tai lelun, joka auttaa häntä selviytymään siirtymästä.

Voi myös olla hyödyllistä antaa lapselle varoitus ennen kuin siirtymä on tehtävä. Voit käyttää keittiön ajastinta, jotta he voivat todella nähdä ja seurata aikaa. Myös julisteen tekeminen kuvista, jotka näyttävät päivittäisten rutiinien vaiheet, voi olla erittäin hyödyllistä. Esimerkiksi kuvat hampaiden pesusta, kasvojen pesusta, lukemisesta ja nukkumaanmenosta näyttävät lapsille, mitä he voivat odottaa seuraavaksi tapahtuvan. Isommille pikkulapsille voit antaa konkreettisia vihjeitä siirtymisistä, kuten: ”Vielä kolme kertaa liukumäkeä alas, ennen kuin on aika lähteä”. On erittäin tärkeää noudattaa sitten rajaa.

Reagoi empaattisesti ja aseta selkeät rajat

Validoi lapsesi tunteet. Vanhempina ohitamme usein tämän vaiheen ja siirrymme suoraan rajan asettamiseen. Lapsen tunteiden tunnustaminen ensin on kuitenkin erittäin tärkeää, sillä se antaa hänelle ymmärtää, että ymmärrät, mistä hän on tulossa, ja että hänen tunteillaan on merkitystä. (Muista, että lapsen tunteet eivät ole ongelma, vaan se, mitä lapsi tekee tunteillaan, on usein haaste).

Monille lapsille juuri tämä ensimmäinen askel – myötätunto ja vahvistaminen – auttaa heitä alkamaan rauhoittua. Pikkulapsen tunteiden leimaaminen auttaa häntä myös oppimaan tiedostamaan tunteensa ja lopulta hallitsemaan niitä. Pidä kieli yksinkertaisena ja suorana: ”Tiedän, ettet halua pukea pyjamaa päällesi. On vaikeaa siirtyä leikeistä nukkumaanmenoaikaan.” Kun jätät tämän vaiheen väliin, lapset usein ”nostavat äänenvoimakkuutta” osoittaakseen sinulle – kovempaa, kovempaa ja voimakkaammin – kuinka järkyttyneitä he ovat. Silloin alkaa usein kiukuttelu.

Vahvistettuasi lapsesi tunteet:

• Aseta raja. ”Nyt on aika mennä nukkumaan. Sinun täytyy nukkua, jotta kehosi voi levätä ja kasvaa isoksi ja vahvaksi.” Käytä kieltä, jota lapsi ymmärtää. Pidä se lyhyenä ja selkeänä, mutta ei uhkaavana.

• Tarjoa muutama vaihtoehto (jotka ovat mielestäsi hyväksyttäviä). ”Haluatko laittaa pyjamat päälle ennen vai jälkeen, kun luemme kirjoja?”. Tai: ”Haluatko sinä pukea pyjamat päällesi vai pitäisikö isin pukea ne puolestasi?”. Voit myös antaa hänelle mahdollisuuden valita kahden pyjaman välillä, jotka hän saattaa haluta pukea päälleen. Valintojen antaminen antaa lapsille mahdollisuuden tuntea hallitsevansa asioita myönteisellä tavalla. Valintojen antaminen voi itse asiassa vähentää uhmakkuutta.

• Käytä huumoria. Tämä on loistava tapa ottaa tilanteesta hieman intensiteettiä pois ja heittää valtapeliin vimmainen väännös. Voit esimerkiksi yrittää vetää lapsesi PJ-pöksyt pään yli tai katsoa, mahtuvatko ne hänen lempipehmolelunsa päälle.

• Käynnistä lapsesi mielikuvitus. Lapselle, joka kieltäytyy menemästä nukkumaan: ”Elmo on niinooo väsynyt. Hän haluaa mennä nukkumaan ja haluaa, että halailet häntä”. Tai lapsi, joka kieltäytyy siivoamasta: ”Lempikirjamme haluavat takaisin hyllyyn ystäviensä kanssa. Kisaillaan, kuinka nopeasti saamme ne takaisin sinne.”

• Vahvista raja: Jos mikään edellä mainituista strategioista ei toimi ja lapsesi kaivaa edelleen kantapäitään, aseta raja rauhallisesti ja tiukasti. ”Voit mennä turvaistuimeen tai minä voin laittaa sinut sinne. Sinä päätät.” Jos lapsesi vastustelee, ota hänet (kiukuttelematta) kyytiin ja kiinnitä istuimeen. Rauhoittavalla äänensävyllä voit sanoa jotain sellaista kuin: ”Tiedän, että vihaat turvaistuimeen istumista. Ymmärrän.” Tai aloita vain puhumaan jostain kiukutteluun täysin liittymättömästä asiasta. ”Vau, katso tuota isoa koiraa, joka tulee katua pitkin”. Tai: ”Mitähän sinulla on tänään välipalaksi koulussa?”.

• Vältä periksi antamista. Jos annat raivokohtauksille periksi, lapsesi oppii, että jos hän painostaa tarpeeksi kovaa, hän saa haluamansa. Tämä vaikeuttaa myös sinun toimintaasi, kun yrität seuraavalla kerralla valvoa jonkin rajan noudattamista.

Valttina on, että kiinnität mahdollisimman vähän huomiota pikkulapsesi protesteihin. Se, että jätät huomiotta käyttäytymismuodot, jotka haluat poistaa, on nopein tapa päästä niistä eroon. (Ainoa poikkeus tähän sääntöön on, jos lapsesi käyttäytyy fyysisesti loukkaavasti – lyömällä, läpsimällä, lyömällä ja niin edelleen – jolloin lopetat käyttäytymisen rauhallisesti mutta päättäväisesti ja selität, että hän voi olla vihainen, mutta hän ei saa lyödä.)

Käyttäytymisesi: Lähetätkö ristiriitaisia viestejä?

Joskus omat valintamme ja käyttäytymisemme vanhempina voivat vaikuttaa lastemme käyttäytymiseen. Alla on lueteltu strategioita, joilla voidaan puuttua kahteen hyvin yleiseen vanhemmuuden pulmaan, jotka usein johtavat kiukutteluun tai uhmakkuuteen pikkulasten kanssa.

Vältä ”Okei?”-loukku. ”Mennään nyt nukkumaan, okei? Aika pukeutua, okei?” Vaikka tämä on hyvin yleinen tapa, jolla aikuiset kommunikoivat, se on hämmentävä pienille lapsille. He ottavat kysymyksesi todesta ja luulevat, että heillä on mahdollisuus vastata: ”Ei, en todellakaan haluaisi mennä nukkumaan juuri nyt”. Tämä voi aiheuttaa tarpeettomia valtataisteluita. Varmista, että kommunikoit hyvin selkeästi, mikä on ja mikä ei ole valinta. ”On aika laittaa pyjama päälle ja valmistautua nukkumaan. Haluatko pukeutua vihreään vai punaiseen pyjamaan?”

Mieti etukäteen, minkä rajan aiot asettaa, jotta voit välttää mielenmuutoksen kesken kaiken. Esimerkiksi eräs äiti vaati 2-vuotiasta käyttämään pitkähihaista paitaa talvipäivänä. Lapsi alkoi protestoida, koska hän halusi sinä päivänä pitää suosikkipaitaansa lyhythihaisena. Noin viiden minuutin kiukuttelun jälkeen äiti tajusi, että tämä oli tarpeeton taistelu. Hänen tyttärellään olisi takki päällä ulkona, ja päiväkoti oli lämmitetty. Tässä vaiheessa äiti kuitenkin luonnollisesti pelkäsi, että jos hän antaisi periksi ja antaisi tyttärensä pitää lyhythihaisen paidan, se olisi huono esimerkki; että se opettaisi tyttärelleen, että kiukuttelemalla saa haluamansa. Helpoin tapa välttää tämä dilemma on miettiä ensin muutama sekunti ennen kuin toimii: ”Pitääkö minun todella asettaa tämä raja?” (Tämä tunnetaan myös nimellä ”taistelujen valitseminen”.)

Kun hakea apua

Jos lapsesi uhmakkuus häiritsee hänen päivittäistä toimintaansa, on tärkeää hakea ohjausta lapsen kehityksen ammattilaiselta. Jos hänen käytöksensä vaikuttaa esimerkiksi kielteisesti hänen kykyynsä saada ystäviä ja nauttia niistä, häiritsee hänen tutkimistaan ja oppimistaan tai vaikuttaa kielteisesti hänen suhteeseensa sinuun, on aika hakea apua, jotta hän pääsee takaisin raiteilleen. Varhaiskasvatuksen ammattilaisen tekemä arviointi voi antaa erittäin arvokasta tietoa siitä, mikä voi olla lapsesi uhmakkaan käyttäytymisen taustalla, ja antaa sinulle ideoita siitä, miten voit auttaa lastasi selviytymään paremmin.