Clydebankissa on järjestetty seremonia yhden Britannian suurimman sotalaivan vesille laskemisen satavuotispäivän kunniaksi.
Taisteluristeilijä HMS Hood laskettiin vesille John Brownin telakalla Clydebankissa 22. elokuuta 1918.
Uuden lentotukialus HMS Queen Elizabethin käyttöönottoon saakka ei ollut koskaan ollut ollut suurempaa brittiläistä sota-alusta kuin ”The Mighty Hood”.
Laiva upotettiin vuonna 1941 saksalaisen taistelulaiva Bismarckin toimesta, ja 1418 hengen miehistöstä kolmea lukuunottamatta kaikki muut kuin kolme menehtyivät.
Clydebankissa rakennettu
HMS Hoodin kölin laskeminen aloitettiin John Brownin telakalla Clydebankissa 1. syyskuuta 1916, ja se laskettiin vesille kaksi vuotta myöhemmin juuri ennen ensimmäisen maailmansodan päättymistä.
Lady Hood laski Hoodin vesille vuonna 1918 edesmenneen miehensä kontra-amiraali Sir Horace Hoodin muistoksi, joka kaatui aluksellaan HMS Invincible Jyllannin taistelussa 31. toukokuuta 1916.
Hood oli viimeinen kuninkaalliselle laivastolle rakennettu taisteluristeilijä.
Taisteluristeilijät olivat kooltaan ja hyökkäyskyvyltään samankokoisia kuin taistelulaivat, mutta niissä oli yleensä vähemmän panssarointia, jotta ne pystyivät saavuttamaan suurempia nopeuksia.
Alus oli varustettu kahdeksalla 15 tuuman tykillä, ja sen nopeus oli 32 solmua.
HMS Hoodia kunnioitettiin maailman tehokkaimpana sota-aluksena yli 20 vuoden ajan, ja se sai lempinimen ”The Mighty Hood”.
Mutta toukokuussa 1941 – Tanskan salmen taistelussa Pohjois-Atlantilla – saksalainen taistelulaiva Bismarck upotti sen.
Britannian ja Saksan aluksia erotti toisistaan noin 10 meripeninkulman matka, mutta Bismarck löysi pian maalinsa.
Bismarck oli luultavasti tehokkain tuolloin liikenteessä ollut sota-alus, ja Hood oli pikemminkin taisteluristeilijä kuin taistelulaiva.
Tämä tarkoitti, että sillä oli vähemmän panssarointia kuin taistelulaivalla, erityisesti vaakapanssarointia syöksytulta – korkealta ja pitkältä etäisyydeltä tulevia ammuksia – vastaan.
HMS Hoodiin osui useita saksalaisia kranaatteja sen ammusvarastojen läheisyydessä, jotka sittemmin räjähtivät aiheuttaen aluksen uppoamisen.
Se käynnisti kuninkaallisen laivaston valtavan takaa-ajon Bismarckia vastaan, joka tuhoutui kolme päivää myöhemmin. Yli 2 000 saksalaista merimiestä menetti henkensä.
- Toisen maailmansodan aikaisen HMS Hood -aluksen uppoamista muistetaan
- HMS Hoodin kello paljastettiin 75 vuotta sen jälkeen, kun pommitettu alus upposi
- Miten Skotlanti auttoi upottamaan Bismarckin
Konttori-amiraali Philip Wilcocks, joka on HMS Hood -yhdistyksen puheenjohtaja, kertoi BBC:n BBC:n radion ohjelmassa ”Hyvää huomenta Skotlannissa”: Hood oli kuninkaallisen laivaston suurin alus ennen kahta uutta lentotukialustamme.
”Se oli sotien välisenä aikana kuninkaallisen laivaston, maan ja tuohon aikaan imperiumin ikoninen hahmo”.”
Taka-amiraali Wilcocks sanoi, että John Brownin telakka Clydebankissa oli tottunut rakentamaan isoja laivoja, mutta Hoodin vesillelaskun yhteydessä se oli kaikkien aikojen isoin Britanniassa.
Hän sanoi, että Hood vietti suurimman osan ajastaan partioimalla Britanniassa tai Välimerellä.
”Mutta vuonna 1923 se kiersi maailmaa Special Service Squadronin kanssa”, hän sanoi. ”Se kävi Etelä-Afrikassa, Sri Lankassa, Malesiassa, Singaporessa, Uudessa-Seelannissa ja palasi Tyynenmeren yli Yhdysvaltoihin”, hän sanoi.
”Siinä vaiheessa se oli yksi suurimmista Panaman kanavan läpi kulkeneista aluksista.”
”Se päätyi Kanadaan ja tuli sitten takaisin. Se höyrysi lähes vuoden ympäri maailmaa.”
Taka-amiraali Wilcocks sanoi, että uppoaminen oli tragedia, joka johti yhteen kuninkaallisen laivaston suurimmista ihmishenkien menetyksistä.
”Se vastasi kolmen pataljoonan joukkojen menetystä kolmessa minuutissa”, hän sanoi.
”Setäni, isäni nuorin veli, sai surmansa aluksella.”
”Isoäitini oli järkyttynyt menetyksestä, mutta hän oli vain yksi niistä monista, jotka joutuivat käsittelemään niin monen ihmisen menetystä.”